tammikuuta 22, 2017

Well this is life in motion


Paino ei laske, mutta en kai ole laittanutkaan kaikkea peliin. Sen sijaan arki täyttyy aikaan saamisella, eteenpäin viedyillä projekteilla, työntäyteisillä tunneilla ja hieman kevyemmällä mielellä. Elämä menee eteenpäin.  
Mene eteenpäin. 
Mene, jooko...

Huomenna syön vain hedelmiä ja tiistain jälkeen en syö enää ensi viikolla ollenkaan. En osaa selittää sitä, miksi haluan olla syömättä kokonaan. Ei se edes tunnu turvallisemmalta kuin syöminen. Syöminen ja kalorirajojen mukaan on loppujen lopuksi helpompaa: voi käydä ystävien kanssa syömässä, työkaverit eivät ihmettele, läheisten huolestuneisuus viivästyy. Mutta silti pelkän nesteellä elämisen huuma on sellaista, jonka haluaa kokea uudestaan ja uudestaan ja hetken tauon jälkeen tiistaina on taas se ensimmäinen päivä.

Nälkä kurnii mahassa. Tee hautuu isossa mustassa mukissa ja toivon sen jälleen kerran vaientavan nälän äänet. Jääkaapissa on ruokaa, jonka joudun kuitenkin huomenna laittamaan pakkaseen, mutta jostain syystä en tee sitä jo nyt; pidän mahdottoman vaihtoehdon auki vielä tämän päivän ajan. Ruoan vieressä seisoo muovipullossa jo monta viikkoa vanhaa alkoholin ja mehun sekoitusta enkä ole heittänyt sitäkään pois; pidän senkin vaihtoehdon auki.

Valittu polku tuntuu niin paljon paremmalta, kun voi matkalla vilkuilla kaikkia niitä huonompia vaihtoehtoja, joita ei valitse.

2 kommenttia:

Milla kirjoitti...

Saatko tällä hetkellä mistään ammattiapua syömisoireiluun? :/ pidä kaikki vaihtoehdot auki! Toivottavasti ruoka päätyy huomenna pakkasen sijaan lautaselle! :) voimia.

Miika kirjoitti...

Milla > En tällä hetkellä. Osa ruuasta on edelleen pakkasessa, mutta puolet on kyllä syötynä, sen voin myöntää! Eikä se edes haittaa =D