helmikuuta 08, 2015

http://40.media.tumblr.com/5909c48adeee4781681c712e55cc3697/tumblr_nj2wgmHYb31qbospho1_500.jpg

Kirjoittelu katkesi taas, anteeksi.
Olen laittanut kaiken energiani syömiseen ja arjen hoitamiseen. Välillä olen töissä tuijottanut väsyneenä tietokoneen kirkasta näyttöä kolmen tunnin yöunien jälkeen ja miettinyt, millaista kaikki voisi olla, jos kotona odottaisi vain kissa ja Oskari. Mutta mikään, ei mikään, voita sitä, kun palaan väsyneenä kotiin ja saan vastaani pienen hymyilevän ihmisen, joka kurottaa käsiään, jotta ottaisin hänet syliini. Nostan tuon ihmisen ja hän nauraa. Sirius puskee jalkojani, katsoo minua silmiin ja kertoo tarinoita, kunnes Oskari nappaa tassuttelevan vauvan syliinsä ja pussaa sen pehmeää otsaa. 

Lopulta pääsen liuttamaan sormiani Oskarin pehmeitä hiuksia pitkin, kiedon käteni hänen hiustensa ympärille ja painan hänen suunsa omalleni. Tuo poika tuoksuu turvalta, rakkaudelta, lämpimältä syliltä ja naurulta ja olen niin onnellinen, että saan aina palata takaisin hänen luokseen. Muistan joskus pelänneeni, ettei Oskari pystyisi olemaan tarpeeksi vastuuntuntoinen, jotta voisimme edes asua kahdestaan, mutta koko tuon ajan hän silti onnistui pitämään minut hengissä. Ehkä hän osaa laittaa astianpesukoneen päälle.

http://40.media.tumblr.com/0b5476451463983c6ded76178a2ddbf8/tumblr_ni6v0gcIpI1u8trumo1_500.jpg

Tällä hetkellä päivät koostuvat perheestä ja töistä ja myönnän välillä jättäväni ystäväni liian vähälle huomiolle. Viestittelen toki lähes päivittäin heidän kanssaan, mutta näen heitä aivan liian harvoin. Jos Oskarilla ja minulla on samana päivänä vapaata, nautimme vain toistemme seurasta ja teemme kaikkea sellaista, mitä ei arkena ole ehtinyt tehdä. Jos minä olen viikonloppuna vapaalla yksin, huomaan haluavani viettää sen koko päivän mahdollimman pitkälle omissa oloissani ja nauttia siitä, ettei tarvitse olla menossa minnekään. Työpäivien jälkeen haluan vain kotiin rauhoittumaan ja päästän Oskarin viettämään hieman omaa aikaa.

Pelkään jääväni ulkopuoliseksi, mutta en haluaisi jatkuvasti tyrkyttää Emilyä ystävilleni, joista osa on huomattavan kiusaantuneita tuon pienen ihmisen seurassa. Tuntuu niin oudolta olla yksinäinen sellaisen arjen keskellä, josta nauttii ja jota ei yksittäisistä huonoista hetkistä huolimatta vaihtaisi mihinkään. Täytyy ehkä ottaa aktiivisempi asenne sekä vanhojen ystävien että myös mahdollisten uusien tuttavuuksien suhteen, sillä olen tähän asti ohittanut järjestelmällisesti kaikki perheellisten ystävystymisyritykset. Olen ajatellut, ettei minusta tule sellaista lapsista hössöttävää ihmistä, joka ei osaa enää puhua mistään muusta. Mutta nyt huomaan, ettei minua haittaisi, jos ympärilläni olisi enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät arkeni.

Ei kai oikein muuta... Yleinen mieliala on ihan tyytyväinen ja notkahdukset tuovat lähinnä alakuloisen olon, ei mitään sen suurempaa surua tai masentuneisuutta. Painon kun saisin vielä nousemaan normaalipainoon niin olisin erittäin tyytyväinen!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ihana kuulla et oot kunnossa ja kaikki on ihan hyvin! :) mun siskolle kävi vähän samalla tavalla kun se sai ekan lapsen: se oli eka kaveriporukasta ja muut ei oikeen ymmärtäneet joten se etti kans sit sellasia kavereita joilla jo oli lapsi. sit ku sen vanhat kaverit alko saamaan ekoja lapsia ni sit välit parani taas tosi paljon! mut on se kyl kamalaa et oma onnellinen elämä erottaa joistain ystävistä :( toivon kuitenkin et saat pidettyä heihin välit!

Niina L kirjoitti...

Hyvä kun keskität energiasi syömiseen !:) Toivottavasti saisit painon normaaliin ja voisit paremmin. Mun parhaalla ystävällä on kaksi lasta enkä oo huomannut sen häiritsevän ystävyyttämme :) Ehkä ku oin toisen kummi ja puhutaan kaikista asioista. Toivottavasti ystäväsi rohkenisivat ja olisivat sun kanssa vaikka lapsi olisi mukana :) tsemppiä, oot tärkeä ! <3

Mary kirjoitti...

Mä en tiedä miksi mua mietityttää aina näin paljon toi Emilyn tilanne teidän kanssanne. Olen lähinnä miettinyt että koska tuskin olette kuitenkaan mitenkään virallisesti hänen huoltajiaan niin eikö esim. neuvolassa puututa tällaiseen melko epätavalliseen tilanteeseen?
Enkä nyt halua väittää mitenkään ettei Emilyllä olisi sinun ja Oskarin luona hyvä olla, mutta oletteko te siis ajatelleet pitää Emilyn ihan pysyvästi itsellänne?

Mary kirjoitti...

Okei, toivottavasti adoptio sujuu hyvin. :) Tsemppiä siihen ja kaikkeen muuhunkin!