joulukuuta 12, 2014

http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSi1RhuekITIkbc5EU21tAT0Uq-wuKIoWM_ZerjIz8pZiBLEyy72A

Tein päätöksen.
En oksenna maanantaina.
Ihan sama vaikka se olisi ainoa päivä ensi viikolla, jolloin en oksenna. Vaikka itkisin ja tärisisin peiton alla koko päivän, en oksenna. Vaikka liian suuri osa minusta rakastaakin sitä kakomista ja kipua ja sitä pahaa henkistä oloa, minkä tämä kaikki saa aikaan, en oksenna. Annoin itselleni luvan viillelläkin. Kunhan saan yhden puhtaan päivän.

Miksi? 
Koska joululoma lähestyy enkä pysty sukulaisteni edessä pakenemaan yhteisten aterioiden jälkeen heittämään ruokaa ulos. Minulla ei ole mitään syytä lähteä yhtäkkiä yksin kävelylle ja antaa ylen syrjäisen hiekkatien varressa. Ja se kaikki ulos tuleva ruoka haisee eikä kaikissa käytössäni olevissa kylpyhuoneissa ole ikkunoita. Joten täytyy opetella rajoittamaan oksennuskertoja, yrittää sietää ruokaa sisällä. Keksiä joku muu pakokeino. Viiltely? 

http://4.bp.blogspot.com/-ITw0UPgZZ_w/T0vM8x9v26I/AAAAAAAAAbs/-1dnecC4sgA/s1600/blood,bubbles,drowned,ophelia,tumblr,water-dfb8f38a6a6ad8167f30d42784516178_h.jpg

Yöllä näen painajaisia, joissa nuoreksi naiseksi kasvanut Emily katsoo minua tyhjillä silmillään ja kysyy miksi oksensin, miksi syljin verta keittiön lavuaariin, miksi itkin. "Miksi teit näin?" ja hän näyttää ranteitaan, jotka ovat kaksi tummanpunaista, vuotavaa aukkoa. Ja sitten en kuule enää mitä hän sanoo. Ainoa, mitä kuulen on oman vereni humina korvissani, raskas hengitys, joka ei riitä pitämään minua hengissä. 

Miten tää meni taas tähän.
Pahinta on se, etten edes tiedän, jaksanko yrittää parantua enää. 
Jos yrittäisin sinnitellä täällä 20 vuotta vielä... Puolet jo eletty.
Sitten jotain puolihuolimatonta, tapaturmaista.
Mitä mä selitän.
Voiko bulimian kanssa elää?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

<3

Buukkaa sun elämä täyteen, kirjoita ylös mitä kaikkea normaalia ja mukavaa voit tehdä kuten käydä kirjastois, museois, konserteis, kävelyillä, puistoissa, nähdä kavereita, leffas, dataa etc etc etc kunhan ET syömisvammaa!

Sä pystyt tähän, mä uskon suhun.

kkkk kirjoitti...

oletko missään hoidon piirissä siellä Lontoossa?
muutin itse isoon britanniaan syksyllä, ja täällä NHS:llä toimii syömishäiriöhoito todella hyvin; heti ottivat tosissaan, ja hoito on selvästi kehittyneempää kuin suomessa.
vastaus kysymykseesi, voiko bulimian kanssa elää, on selkeä ei. tee kaikkesi pyristelläksesi eroon siitä, joohan.

tsemppiä.<3

Miika kirjoitti...

Anonyymi 1.14 > Ongelma on vähän se, että mun elämä on jo nyt ihan buukattu täyteen. Mulla on kerran viikossa jonkinlaista vapaa-aikaa, jos Oskari sattuu olemaan myös saman päivän vapaalla, mutta muuten oon koko ajan menossa. Oksentamiseen menee 5-10 minuuttia ja sit oon taas vapaa hoitamaan työjuttuja tai siivoamaan tai jotain...

Anonyymi kirjoitti...

Ok. Mutta epämääräinen syöminen ja oksentelun tuoma verensokerin heilahtelu sekä elektrolyyttitasapainohäiriöt tuo huonon olon ja väsymyksen, jota sä et varmaan halua jaksaaksesi tehdä ne normaalit jutut. Psyykkaa itseäsi.

Voimia<3

Miika kirjoitti...

Anonyymi 16.31 > Tiedän. Sairastuin bulimiaan viisi vuotta sitten... =| Kiitos<3

Emppuu--- kirjoitti...

Koita hei Miika jaksaa. Voimia ja haleja! ♥