joulukuuta 10, 2014

Suu veressä

Mietin eilen koko blogin poistamista. Hetkessä siirryin kuitenkin vain sen muuttamiseksi yksityiseksi, mutta lopulta päätin tehdä tästä blogista uneliaan, horrosvaiheeseen siirtyneen. Syy on se, että se kaikki entinen oli niin tekopyhää. Pärjäsin hetken aikaa todella hyvin, söin ateriasuunnitelmieni mukaisesti ja olo oli hyvä, mutta nyt lähes kaikki syödyt ruoat löytävät tiensä alas viemäreihin. Bulimia ei ole ikinä osaston jälkeen iskenyt näin rajusti päin naamaa vaikka monta kertaa olenkin hetkeksi palannut entisiin rutiineihin. Viillellyt olen viikon aikana muutaman kerran ja niiden kertojen jälkeen olen pessyt kylpyhuoneen lattian, jotta syvän punaista verta ei jäisi kaakeleiden väliin. 

Minulla ei ole varaa tällaiseen sekoiluun, mutta teen sitä silti. 
Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä itseinhon määrää, jota tunnen ja jos elämäni päättyminen ei vaikuttaisi pysäyttävästi niin moniin kuin se vaikuttaa, kokeilisin vielä kerran poistua. Vähin äänin esiripun taakse piiloon. Mutta en voi, joten leikin, että jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus. Mahdollisuus mihin? Veren oksentamiseen, ruoan välttelyyn, näännyttämiseen, ahmimiseen parantumiseen? 

Hoidan arkiset askareeni niinkuin minun kuuluukin. Hymyilen työkavereille ja lupaan raportin huomiseksi. Kotona täytän tiskikoneen, syötän perheeni, kirjoitan kauppalistaan paljon ruokaa, jota on kuitenkaan syö. Välttelen Oskarin kysyviä katseita, käsiä vartalollani, "tänään oli tosi raskas päivä, käviskö huomenna?" eikä sekään huominen tule koskaan. Leikin Emilyn ja Siriuksen kanssa olohuoneessa ja olen hetken aikaa kaukana pahasta, kunnes kellon viisarit alkavat pahaenteisesti lähestyä ruoka-aikaa. Minä tiedän, mitä silloin tapahtuu. 

Tässä tämä sensuroimaton, arkinen todellisuus tällä hetkellä.
Olen paska ihminen.
Kiputiloja ympäri kehoa, rytmihäiriöitä, viiltäviä varoituksia keuhkoista ja ruokatorvesta. Veren ja mahahappojen iloinen sekoitus nousee vähän väliä suuhun. 
Olen paska ihminen raunio.
En edes tiedä, miksi kirjoitan tätä. Valivali en oaa syödä. Tai ehkä osaan, mutta en osaa pitää ruokaa sisällä. Kaksitoista päivää ja olen Suomessa sukulaisten pällisteltävänä ja halattavana, "no miten teillä menee siellä Lontoossa?" Hyvin menee. "Miksi sä sitten näytät noin sairaalta?" Koska mä olen sairas. "Taas?" Taas. "Sä kuolet tohon" Niin kuolen.

En osaa sanoa muuta.

9 kommenttia:

Perhostyttö kirjoitti...

Itseinho vaivaa muakin, samoin syömiset. En osaa syödä, en osaa elää niin kuin normaalit ihmiset. En osaa elää ilman laihdutusta, tätä maailmaa. En uskalla. Kaikki on kuitenkin paloina, mutta sekään ei tunnu enää miltään. Koita jaksaa, niin paljon voimia ja hyvä kun saat kirjoittaa, se auttaa aina vähäsen edes. <3

Anonyymi kirjoitti...

Samaistun. Et ole yksin.

<3

Anonyymi kirjoitti...

Voimia!<3 rakkaudentäyteistä joulua teidän pienelle perheelle sekä tsemppiä päiviin!

nouy kirjoitti...

Sama juttu. "Kyllähän mä syön!" ..mutta kun kaikki tulee myös ulos. Heräsin aamulla sydämen jyskytykseen, ei se mitään kun rytmi oli kuitenkin tasainen. Kaunistellaan asioita.

Miika kirjoitti...

Anonyymi 17.24 > Tavallaan surullista, tavallaan lohduttavaa...

18.55 > Kiitos! <3

nouy kirjoitti...

Aivan. 5-6 ateriaa päivässä (paitsi jos tulee ahmittua), mutta kun on vaan niin vaikeeta olla sen tunteen kanssa, että ruoka on vatsassa ja kalorit imeytyy... Joka päivä lupaa itselleen, että tästä se lähtee, mutta silti viimeistään iltapäivällä löytää itsensä halailemasta pönttöä >:---(
En vaan tajuu kuinka tää voi olla näin vaikeeta, vaikka tiedostaa oman tilanteensa ja tietää että ajatukset on sh:n aiheuttamia.

Anonyymi kirjoitti...

:( osaisinpa sanoa jotain järkevää mutta mulla ei oo sanoja. älä anna ton tappaa sua oikeasti!! sulla on ihan liian paljon menetettävää niinku oot itekin sanonut!

Niina L kirjoitti...

Älä poista blogia, kirjottamisesta ja vertaistuesta voi olla apua :) Toivon niin paljon, että pääsisit eroon sairaudesta ja saisit elää tervettä elämää. Mulle voi aina kirjoittaa jos tulee semmonen olo. Olet tärkeä<3

Aurora kirjoitti...

Hui kun kuulostaa rajulta :( En tiiä miten pitkään tota oksentamista on nyt jatkunu mut jos sulta tulee päivittäin verta ku oksennat ni kuulostaa tosi vaaralliselta!!!