joulukuuta 16, 2014

http://41.media.tumblr.com/c031564ada78ae7a616a8c929ed1692e/tumblr_mwrxi6eRqE1sl4lnpo1_500.jpg

Eilinen oksentamatta, tämä päivä oksentamatta.
Kehossa ei yhtäkään uutta viiltoa.
Syönyt en ole tarpeeksi, mutta nautin nyt oksentamattomuudesta, jota yritän jatkaa ensi viikkoon ja jouluun asti. Yli 1000 kaloria tuntuu liian isolta numerolta vaikka tämän päivän tavoitteeksi olinkin alunperin asettanut 1200 kaloria. Yritän antaa sen anteeksi. Oksentaminen on tällä hetkellä minulle paljon vaarallisempaa kuin liian vähäiset kalorit, joten haluan saada sen hallintaan. 

http://38.media.tumblr.com/566b226fa2c217c6497cffe0a1953757/tumblr_neon93Cnmz1u37lpvo1_500.jpg

Hankin tänään viimeisetkin joululahjat ja nautin värikkäistä jouluvaloista, kirkkaanpunaisista joulupalloista ja kultaisista koristenauhoista. Siellä valojen iloisessa sateessa tunsin oloni hyväksi ja eläväksi. Pieniä hymyn hetkiä itkun seassa. Kotiin palatessa keho tärisi väsymyksestä ja rasituksesta, täytin ison mukin lämpimällä teellä ja sanoin lämmittäväni itselleni ruokaa ihan kohta. Oskarin poistuttua lenkille sotkin lautasen, heitin ruoat roskiin ja palasin sohvan lämpöön. 

Haluaisin nukkumaan, mutta vielä on paljon tehtävää. 
Onneksi huomenna saan nukkua pitkään.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miika älä. :(
Syömishäiriö ei oo sun arvonen. Sä olit jo parantumassa ja sä pystyt siihen. Älä palaa entiseen, sä kyllä muistat millasta se oli.

hyvää joulua teidän perheelle kuitenkin <3

Anonyymi kirjoitti...

haluatko sä viettää oskarin kanssa ihanan kolmivuotis päivän tammikuussa? jos haluat ni mieti kaksi kertaa oksennatko enää ikinä!

Anonyymi kirjoitti...

It’s funny how you really can’t escape yourself – no matter how hard you try. You were born here with what you have and to just deal with it would make this travel here so much lighter.

It’s funny how everything changes when you stop running away from yourself. When you are too exhausted to fight back and you just give in – to yourself. That particular moment, it changes everything.

It’s funny how it doesn’t matter how many times someone else has said it to you – you really need to discover it yourself that you is all you’ll have here and the body that you live in is the only home you’ll have. It’s the only concrete thing that you’ll ever own here.

It’s funny how we think that with running from places to places and not really being present anywhere would extent our time here. We know that the time is limited and it could end tomorrow. And still we feel relevant to waste it on running away and/or hiding from only things that we’ll survive with – like our selves.

It’s funny how it fundamentally changes the perspective on the others when you stop fighting yourself and decide to get along with yourself. How much easier it gets to get along with other beings. Other bodies. Other minds and spirits in their concrete vessels.

It’s funny how that moment when you’ve given in to yourself makes you ultimately curious of others. How you want to share this journey with them. How you want to use your precious time to play and wander with them. And how it doesn’t seem lonely anymore in the body that you live in.

It’s funny how every touch tags along with you. And even though the body that you live in is the only one that you’ll have here with all the information it carries you’ll never be alone again. You carry every person you’ve encounter with in your body and its memory. And with those memories – the good and the bad – you are structured.

It’s funny how it isn’t only about you anymore.

mä en kerro, keltä tää lainaus on. mutta se henkilö on kolahtanut niin kovaa ja saanut tajuamaan, paljon.

Mä en tiedä mikä sun tilanne on ja miksi sä jatkat yhä tota. Mikä sun elämässä on niin pielessä, ettet vieläkään lopeta. Ja ei, se vastaus ei ainakaan ole "minä kokonaisuudessani". sen mä tiedän, tuntemattakin sua. Sä et ole virhe etkä typerä. Sun mielessä jokin on.

Mä toivon, että sä nouset ja yrität. Joskus paraneminen tarvitsee aikaa -- miettiä, mitä seuraavaksi, parantuako vai eikö; uskaltaako vai ei - mutta luulen et sun aikas on jo menny.
Sun pitää yrittää ja heti. Niin kovaa, ettet enää tipu. Tai jos tiput, niin yrität uudelleen.

Miika sä kuolet. Sä kuolet enemmin kuin uskotkaan, jos jatkat.

Miika kirjoitti...

Kiitos kaikille huolenpidosta<3 Mä yritän. Neljäs päivä oksentamatta ja tuntuu, että kuolen tähän oksentamattomuuteen, mutta ei se niin taida olla... En uskalla vielä syödä enempää, etten sorru taas laattaamaan.