lokakuuta 22, 2014

Tauko

http://38.media.tumblr.com/32d7c6d187e9e14652a0d04b004e0e81/tumblr_ncegu3hO5m1qbospho1_500.jpg

Mun on pakko pitää pieni tauko täältä, jotta saan keskitettyä kaiken käytössä olevan ylimääräisen energiani painon nostamiseen. Haluan olla hyvä kihlattu, isä sekä ystävä eikä mulla riitä nyt aika tai voimat myös blogin päivittämiseen ja kuvien keräämiseen. Ja Oskari on kyllä todella huolissaan ja surullinen, jos se nyt on se, mitä jotkut täällä haluavat tietää. Rakkaani kärsii kyllä, ei huolta.

En tiedä, milloin palaan takaisin kirjoittamaan tänne, mutta en ennen kuin olen terveempi. Mua pelottaa, että sydän ei enää lyö huomenna: siihen sattuu ja se tuntuu raskaalta. En halua kuolla. Asetin itselleni liikuntakiellon, kunnes paino nousee lähelle normaalipainoa, mutta en tiedä kuinka paljon pelkkien lenkkien poistaminen arkirutiineista auttaa. Yritän kuitenkin parhaani.

Pitäkää itsestänne huolta!

lokakuuta 19, 2014


Ennen kuin astuin vaa'alle, mietin pitkään, kannattaako se. Hyödynkö siitä mitään. Tarvitseeko minun. Kun luku välkkyi lasivaa'an näytöllä, en ajatellut mitään, koska en ole sisäistänyt brittien painosysteemiä ja arvioin mielessäni painoni 70 kiloon. Painoindeksi hieman yli 20, ei suurta hätä, isoin ongelma ei edelleenkään ole paino vaan pää.

8 st 12.2 lb.
56.3 kg.
BMI 16,8.

Tätä en odottanut, en todellakaan. 
Ahdistaa ihan helvetisti.
Voin vilpittömästi sanoa, etten ole omasta mielestäni syönyt liian vähän ainakaan niin pitkään, että paino olisi voinut pudota näin alas eikä Oskarikaan ole kommentoinut laihtumista. Ehkä hän ei ole ehtinyt huomata? Ehkä hän on vain liian tottunut tähän? Jättääkö hän minut? Onko hän jo luovuttanut? Miettinyt mielessään, että kohta se kaikki alkaa taas uudestaan ja pakannut jo laukkunsa valmiiksi? 

Pää ei ymmärrä tätä. Se sanoo, että olen laihtunut vain vähän, joitakin kiloja, mutta en helvetti näin paljoa! Joudun aloittamaan alusta, aivan alusta. Kuin olisin tullut suoraan osastolta kotiin, syksy 2012, taas ne veriset riidat, oksentelun aloittaminen tauon jälkeen... Haluaisin niin kovasti antaa periksi, antaa paikkani, ruokani, veteni, happeni jonkun toisen käyttöön, mutta olohuoneen toisesta päästä tuijottaa minuun pieni, luottava silmäpari. Ja yläkerrassa puhtailta ja pehmeiltä tuoksuvia pyykkejä viikkaa kaappeihin toinen minuun luottava ihminen. 

Ja minä petän heidät kerta toisensa jälkeen.
Petän itseni aina vain uudestaan ja uudestaan.
Miten pääsen täältä taas ylös? En jaksa.

Maailma on suuri mut mitä sil on väliä
avara ja kaunis mut mitä sil on väliä
itse olen aina sama ja aina tässä

Lentokoneet nousevat jyrkästi ja nopeaan
vievät minut kauaksi kotoani nopeaan
vievät minut kauas silti oon aina tässä
en pääse pois
en pääse pois
Maija Vilkkumaa - Ei susta huomaa