heinäkuuta 22, 2014

Clap along if you feel like happiness is the truth

http://38.media.tumblr.com/1c3863f855dd9277d9ac03167e11d9f8/tumblr_n93u0kQHx31qbospho1_500.jpg

Jotain outoa on tapahtunut ja päässäni on ehkä viimeinkin loksahtanut se yksi pitkään junnannut palanen omalle, pienelle paikalleen. Painoindeksi 21 enkä omasta mielestäni ole koskaan näyttänyt näin hyvältä ja hoikalta. Tätä tunnetta on todella vaikeaa kuvailla ja ihmettelen joka ikinen päivä sitä samaa peilin edessä: näytän omasta mielestäni oikeasti, valehtelematta, hyvältä. Minä! Omasta mielestäni! Miten se edes on mahdollista.

Olen odottanut jotakin isoa ja käänteentekevää viimeiset kaksi vuotta ja nyt tuntuu siltä, että se jokin on viimeinkin tapahtunut, sillä ylipäätään ne silmät, joilla tätä maailmaa katson, tuntuvat muuttuneen kokonaan uusiksi. Olen saanut muutamat ahdistusjärkäleet rikottua pieniksi murusiksi hyvin helpolla enkä enää murehdi niitä samoja asioita, jotka saivat minut aiemmin itkemään.
Ei, Oskari ei todellakaan ole jättämässä minua, koska kukaan poika ei ole hänelle niin rakas ja tärkeä kuin minä.
Ei, en pullistu ylipainoiseksi, kun syön riittävästi terveellistä ruokaa joka päivä.

http://38.media.tumblr.com/7e942f6a2ff0cfaaa0b61c7d0342e369/tumblr_n91bchjcrO1qbospho1_500.jpg

Outo tyyneys on laskeutunut päälleni enkä enää edes tee sitä, mitä ennen olisin tehnyt: ennen olisin itkenyt silmäni päästä peläten sitä hetkeä, kun tämä ihana, euforinen tunne katoaa. Nyt minä keskityn elämään sitä tunnetta ja viemään sen tunteen mukanani tuleviinkin päiviin. Olen myös ymmärtänyt jotain, minkä luulin aiemmin ymmärtäneeni, mutta joka kuitenkin on sotkenut ajatuskuvioitani jo pitkään. Etenkin länsimaissa opetetaan tahalteen ja tahtomatta, että mieli ja ruumis ovat kaksi eri asiaa, joista mieli on se arvokaampi. Keho on mädäntyvää lihaa, himoavaa lihaa, väkivaltaista ja mielipuolista lihaa. Ja mieli on jotain puhdasta ja kaunista, sellaista, joka jää elämään senkin jälkeen, kun keho on kuopattu.
Mutta ei se niin mene.

Minä en ole mieleni. 
Minä olen se yhdistelmä, jonka kehoni ja mieleni luovat. Minä olen arpeni, pituuteni, silmien värini ja oikeakätisyyteni yhtä paljon kuin olen myös looginen päättelykykyni ja kaikki muistoni. Ei ole olemassa kehosta irrallista minää, joten minun on pidettävä tästä kehosta huolta, koska fyysinen hyvinvointi kanavoituu henkiseksi hyvinvoinnikseni. Sisälläni pyörii pieni, tuttu ja turvallinen piiri, jossa fyysinen ja henkinen minäni sekä antavat toisilleen että ottavat toisiltaan. 

http://38.media.tumblr.com/24aca02312fa99735badb9b642bf6cf5/tumblr_n8c3ez3GF31qbospho1_500.jpg

Ja se tuntuu aivan uskomattoman ihanalta. Tätä kirjoittaessa, työpaperit ympäri keittiön pöytää ja tiskivuoren odottaessa selän takana, minä oikeasti itken, koska olen niin onnellinen. Sen tajuaminen, että oikeasti välittää itsestään, on niin vahva ja tunteellinen hetki, että en ainakaan vielä ole löytänyt kunnollisia sanoja kuvatakseni sitä. Minä vain tiedän sen, että minun on hyvä olla juuri tälläisenä kuin mitä olen. Olen hyvä, olen söpö, olen vahva, olen minä. Enkä voi olla miettimättä, että tätä se on, mistä ne syömishäiriöstä parantuneet ovat puhuneet. Se, kun näkee itsensä viimeinkin sellaisena millainen oikeasti on. Miksi minä pelkäsin tätä niin paljon? Minähän olen ihana! 

Nopea päivitys, koska tehtävää on paljon ja Oskari ryntää kohta ulko-ovesta sisään nälkäisenä. Halusin kuitenkin kirjoittaa tämän kaiken ylös, jos vaikka huomenna sattuisikin olemaan huonompi päivä: haluan muistaa tämän jumalaisen hyvän olon tunteen aina ja ammentaa siitä lisää voimaa huonoina hetkinä. Yritän kirjoittaa enemmän pian! Nautitaan ihanasta helteestä, jota siellä Suomessakin on, ja itketään loskaa ja räntää myöhemmin. 
Oikeastaan: kaikkea voi itkeä myöhemmin.