kesäkuuta 07, 2014

Try again

http://data3.whicdn.com/images/119260150/large.jpg

Olen selvästi vielä heikompi kuin miltä minusta tuntuu: tämän viikon alussa ystäväporukkaamme liittyi bulimiaa ja anoreksiaa sairastava poika, jonka kanssa keskustelin paljon pimenevinä, humalaisina kesäöinä. Se poika on täydellisessä kuherrusvaiheessa sairautensa kanssa ja viime aikoina pienenä kököttänyt syömishäiriö-Miika otti pojan jokaiset sanat sisäänsä ja päädyin eilen oksentamaan. Ai niin, ja tänään. 

Olo on väsynyt, pelokas, hermostunut. Päätimme Oskarin kanssa jäädä tänään viettämään rauhallista koti-iltaa, jotta en humalapäissäni sorru taas. Olemme keskustelleet ystäviemme kanssa siitä, että en voi olla tuon pojan lähellä ja olen sanonut siitä hänelle suoraan. Tämä tuntuu liioitellulta, ihmeelliseltä ylimääräiseltä draamalta, mutta en halua asettaa sitä syömishäiriön kylmää asetta enää ikinä ohimolleni. . 

Noista kahdesta oksennuskerrasta huolimatta olen todella onnellinen ja tuntuu ihanan epätodelliselta herätä täältä jokainen aamu. Yritän kirjoittaa enemmän ensi viikolla, nyt jatkan pahvilaatikoiden purkamista! =)