toukokuuta 04, 2014

For this is the end, I've drowned and dreamt this moment

http://data3.whicdn.com/images/114489534/large.jpg

Tämän päivän ruokasaldo huutaa päässä, vatsassa ja jossain kaukana viemärissä:
- 1dl puuroa
- pakastemansikoita
- lasillinen appelsiinimehua
- neljä suklaakeksiä
- kaksi kevätkäärylettä
- pippurilla maustettua porsaanlihaa ja valkoista riisiä
- friteerattua banaani ja jäätelöä
- puolikas Geisha-suklaalevy
- puolikas Pringles-purkki
- kaksi omenasiideriä
- kaakao kermavaahdolla
- yksi ruisleipä voilla, tomaatilla ja kurkulla

http://data3.whicdn.com/images/111405095/large.jpg

Lämpimän ruoan ja jälkiruoan onnistuin oksentamaan pois sillä seurauksella, että vatsa puristi itsensä kivuliaaksi pieneksi kasaksi ja krampit jatkuivat tunnin ajan. Keltaisten ja kultaisten koristeiden seassa, kiinalaisessa painajaisessa, ympäriltä kuului niin paljon iloa ja naurua. Oskari katsoi minua hymyillen, minun hymyni kuoli ennen kuin se edes ehti huulilleni. Pakenin sitä kaikkea onnea, jota muut kuplivat minun vartaloni tippuessa suurina mätänevinä paiseina punaisille matoille.

Myös tunti sitten oksentamani juomat ja ruisleipä aiheuttivat tuskaisia kramppeja ja edelleen pää tuntuu heikolta ja usvaiselta. En halua enää ahmia enkä halua enää oksentaa. Tuntuu suurelta häviöltä sanoa, että en pysty enää syömään alle tuhatta kaloria päivässä valumatta kierteeseen, jossa ahdan vatsani täyteen ja seuraavana päivänä yritän paastota. Pystyin siihen joskus. Nautin nälästä eikä se saanut minua hakeutumaan ruoan ääreen, päinvastoin: mitä nälkäisempi olin, sitä enemmän välttelin ruokaa.

http://data1.whicdn.com/images/114231313/large.png

En osaa sitä enää enkä voi sille mitään, että tunnen siitä katkeruutta. En osaa syödä, en osaa olla syömättä. Kaikki kuri sisältäni on kadonnut ja tilalle on tullut mukavuudenahne sika. Olen se inhoamani musta varjo kylpyammeessa, joka ahmii kylpylän kaikki ruoat siinä animaatioelokuvassa, jota inhoan. 

Teen lupauksen siitä, että aloitan huomenna syömään paremmin. Katson kuvia laihoista ihmisistä ja teen uuden päätöksen siitä, että syön huomenna korkeintaan 500 kaloria. Pelaan venäläistä rulettia ja olen liian typerä pelastaakseni itseni siltä riskiltä, että saan luodin suoraan otsaani. Enemmin tai myöhemmin. 

http://data2.whicdn.com/images/110395301/large.jpg

En vain usko enää uuteen alkuun. Luen läpi vanhoja merkintöjäni ja niiden kirjoittaja tuntuu täysin vieraalta. Olenko minä oikeasti voinut joskus noin hyvin? Olenko minä oikeasti osannut syödä? Ei tunnu uskottavalta. Se iloinen ja elämää täynnä ollut poika ei voinut olla minä. Minä olen tehty pienistä valonsäteistä, jotka näyttävät sen kaiken ruman, mitä minussa on. Minut on tehty epäonnistumisista, kyyneleistä ja paksusta, pahan hajuisesta oksennuksesta. Jostain kaukaa mieleeni ovat palanneet ne tutut ja turvalliset ajatukset: jos sattuu liikaa, voit lähteä. 

Joka päivä olen sujauttanut pienen valkoisen pillerin taskuuni tai hihaani ja heittänyt sen myöhemmin pois. Juonut vettä ja nostanut leukani ylös, jotta vesi ja näkymätön pilleri valuisivat paremmin sisääni. Hymyillyt Oskarille ja sanonut, että olen valmis lähtemään kouluun. Koulussa mietin sitä terotinta, jonka terän voisin repiä irti, jotta se pääsisi repimään minun ihoni. Mietin sitä, miltä tuntuisi valua uudelleen siihen ihanaan hämärään, jossa olin kohta kaksi vuotta sitten. Siihen, jossa äänet kuuluivat kumeina ja kipu lakkasi. Ja tällä kertaa minun ei tarvitsisi herätä sairaalaan valkoiseen valoon. Tällä kertaa vajoaisin ikuisesti pehmeään mustaan.

http://data1.whicdn.com/images/111862165/large.jpg

6 kommenttia:

Bubble kirjoitti...

Miika kiltti, älä anna sen taas viedä sinua. Olet liian hieno ihminen antamaan itseäsi sille helvetille, joka ei loppujen lopuksi anna mitään takaisin. Se ei ole kaiken sen tuskan arvoista, tiedät sen kyllä itsekin. Venäläinen ruletti on hauskaa niin kauan kuin ei usko mahdollisuuteensa saada luotia otsaan, mutta valitettavasti totuus on, että milloin vain voi osua — halusit tai et.

Sinua ei ole tehty oksennuksesta, kyyneleistä ja epäonnistumisista. Se, että olet itkenyt ja oksentanut tarkoittaa, että ne ovat osia sinussa, mutta ethän ole myöskään tehty pelkistä kynsistä? Sinulla kuitenkin on kynnet. Eikä kukaan ole tehty pelkästään muutamasta asiasta, jokainen on paljon suurempien asioiden summa ja loppujen lopuksi itseään kritisoi väsymättä niin pitkälle kuin ikinä pystyy. Omasta näkemyksestä hyvin harvoin mikään on totta, eikä ainakaan siinä mittakaavassa kuin ne itse näkee.

Olet upea ihminen vaikken sinua oikeasti tunne, minusta vain tuntuu siltä. Älä mene pois. Haleja ja hurjan paljon voimi<3

Anonyymi kirjoitti...

Se että joskus pystyi paastoamaan ja nyt et, ei ole heikkoutta tai itsekurin puutosta, vaan ihan pelkkää biologiaa... Vastaava käytös laukaisee lähes kaikilla jossain vaiheessa ahmimisen, vaikkei sitä ensin huomaisikaan, kun laihtuminen tuntuu kivalta ja uudelta. Oon huolissani susta. :( Ja siis itsellä takana ihan vastaavat kuviot... Pystyisitkö mitenkään kertomaan Oskarille tai sun vanhemmille miltä susta tuntuu? Tai terapeutille, jos sulla on vielä sellainen?

Niina kirjoitti...

Surullista lukea,että taas se alkaa :/ Mutta ei parantuminen yleensä tapahdukkaa ilman takapakkeja,joten tee itsellesi ja kaikille jotka susta välittää palvelus, ÄLÄ anna sen vaikuttaa kaikkeen mitä oot tähän asti tehnyt. Koita hakea apua tai jotain ettei mene pahemmaks. Voimia <3

Milla kirjoitti...

Tänään söin mielestäni liikaa. Söin vain 2 kertaa päivässä, mutta aika paljon kerrallaan, siksi se tuntui isolta määrältä. Olin vähällä oksentaa, mutta mietin, että jos olisin jaotellut ne ruoat pitkin päivää 5-6 ateriaksi, määrä oli ihan ok, jopa liian vähän. Katsoin sitten noita sun tän päivän ruokia, todella kurjaa lukea, että olit oksentanut :( mutta ei tuo sun ruokamäärä mitenkään hirveän paljon ollut, oikeastaan aika perus viikonloppu syömistä, eli arkiruoka + herkkuja :) Moni syö tosta paljon enemmänkin. En tiedä auttaisko sua tämmönen ajattelu, ettet oksentais.

aamupala:
- 1dl puuroa
- pakastemansikoita
- lasillinen appelsiinimehua
välipala:
- neljä suklaakeksiä
lounas:
- kaksi kevätkäärylettä
- pippurilla maustettua porsaanlihaa ja valkoista riisiä
jälkiruoka:
- friteerattua banaani ja jäätelöä
Päivällinen:
- puolikas Geisha-suklaalevy
- puolikas Pringles-purkki
- kaksi omenasiideriä
iltapala:
- kaakao kermavaahdolla
- yksi ruisleipä voilla, tomaatilla ja kurkulla

Jos vaan listaa ruoat, mitä on tullut syötyä niin se on paljon ''uhkaavamman'' näköinen, tolleen järjestettynä ainakin mun on helpompi ajatella ''kaikki on hyvin, ton verran mä tarvitsinkin ruokaa, en oksenna''.

Ja ei kuulosta kyllä ollenkaan hyvältä noi krampit :/ eikä myöskään toi 500kcal syöminen päivässä :O älä lähde enää syömishäiriön matkaan, vaan muistele mitä tunsit silloin kun kirjoitit niitä positiivisempia tekstejä ja mitkä asiat ja ajatukset antoivat silloin sulle voimaa jatkaa. Ja se ahmimiskierre ja nälkä on ihan luonnollisia rekatioita jos energiaa on saatu liian vähän, kuten varmasti tiedät. Ja se että et enää pysty paastoamaan koko päivää jne.. ei kerro että olet ''mukavuudenahne sika'' jolla ei ole kuria, vaan siitä että et ole enää niin syömishäiriön vallassa, ja sinulla on ollut itsekuria, koska olet voinut vastustaa sairauttasi ja tehdä terveempiä valintoja...kuten syödä.

Ja en tiedä mitä pillereita olet jättänyt ottamatta, mutta kerro siitä Oskarille. Hänen on hyvä tietää, varsinkin, jos kyseessä on masennuslääkkeet tai muut mielialalääkkeet.

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Niin kai... Silti jotenkin ihailen sitä kuria, mikä joillakin vielä on, vaikka tiedänkin, ettei anoreksia ja se hullu kuri antaneet minulle yhtään mitään. =/ Mä kerroin eilen Oskarille kaiken, en mä enää osaa pitää siltä salaisuuksia. Mutta en mä tiedä auttoik se varsinaisesti mitään. Samoina ne tunteet pysyy silti, ellei itse tee niille jotain. Kiitos kuitenkin sanoistasi<3

Niina kirjoitti...

Hyvä!:) Ja hyvä myös ku oot tajunnut ettei syömättä oleminen kannata. Ja toivottavasti pärjäät ilman lääkkeitä :)