toukokuuta 07, 2014

Binge on life, purge negativity, starve guilty feelings


Olen nyt kolme päivää yrittänyt, laskenut, pohtinut, purrut hammasta ja syönyt ajoittaisesta ahdistuksestani huolimatta. Sunnuntai-iltana murruin taas Oskarin edessä, itkin heikkona ja maanantain lupasimme kummatkin aloittaa paremmalla mielellä. Ostin proteiinijauhetta, vaikka olen aina inhonnut kaikenlaista hysteeristä protsku-reeni-Nike-kirkkaat~treenivaatteet-elämäntapaa, mutta mietin, että tämä saattaisi motivoida minua syömään enemmän. Samalla, kun tulisin huomaamatta saaneeksi enemmän kaloreita ja proteiiniakin: en nimittäin pysty juomaan tuota jauhetta veden kanssa, koska se maistuu sekä minun että Oskarin mielestä ihan räältä. ='D Joten rasvatonta maitoa siis ainakin kahdesti päivässä.

http://data2.whicdn.com/images/114421824/large.jpg

Tällä hetkellä olo on ihan hyvä. Syön edelleen liian vähän, tiedän, mutta syön tarpeeksi, jotta pystyn keskittymään. Ja sitten, kun huomaan, että tällä ei liho, voin nostaa kalorirajaa ylemmäs. Olen nyt jättänyt Cipralexit ottamatta enkä voi sanoa tuntevani suurta muutosta itsessäni. Enemmänkin ne muistuttivat joka päivä siitä, että minun aivoni ovat sekaisin eikä niiden ottaminen muuttunut koskaan huomaamattomaksi rutiiniksi. En ole kertonut vanhemmilleni tästä vielä, koska haluan odottaa hetken ja katsoa, muutunko itsetuhoiseksi sekopääksi vai voisinko jättää lääkkeet kokonaan pois.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lgt79ufzjZ1qewx02o1_500.jpg

Koulu ei tällä hetkellä ahdista ja joka viikko askel tuntuu kevyemmältä. Deadline deadlinen jälkeen olen taas hieman kevyempi ja huolettomampi. Minulla ja Oskarilla on ikioma kaksio Lontoossa odottamassa, saamme ensi viikolla pienen kissan tassuttelemaan nykyiseen asuntoomme ja olen muutaman baarireissun aikana tutustunut taas uusiin, upeisiin ihmisiin, joista kolmen seurasta saan nauttia kesällä Englannissakin. Niin outoa kuin se onkin, pelkästään syöminen voi tehdä olosta paljon paremman. Ei se poista ongelmia, mutta ongelmien käsittely helpottuu.

http://data2.whicdn.com/images/113297311/large.jpg

Teen taas sadannen kerran sen lupauksen, että paranen kyllä. 
Tällä kertaa teen sen oikeasti ensimmäistä kertaa itseni takia ilman liiallista ajattelua ja jääkaapin ovessa olleita ateriasuunnitelmia ja lautasmalleja. Kaikki motivaatiolauseet on heitetty roskakoriin, kaikki jäljet on piilotettu. Oskari katsoi minua silmiin ja kysyi hitaasti, haluanko varmasti hävittää kaikki positiiviset sanat ja kannustukset. Mietin hetken ja vastasin, että helpointa on, kun asuinympäristöni ei huomioi mahdollista sairauttani. Kun jokaista minun päätöstäni ja tunnetilaani ei arvostella syömishäiriöni kautta.

Kokeilen toimiiko se, jos en vain huomioi koko sairautta. 
Huutakoon pimeässä yksinään ja niin kauan kuin se ei osaa ilmaista itseään muuten kuin sylkemällä päälle, en huomoi sitä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mitä protskujauhetta käytät? jännä et vaik syö alle 1500 kaloria ni silti voi saada tarpeeks hiilareita ja proteiinia :o tsemppiä terveellisempään elämään! :)

Varijo Puoli kirjoitti...

Mä jätin lääkkeet kuukaudeksi pois, en halunnut olla niiden orja ja luulin pärjääväni ilman. Musta tuli isekava, itsetuhoinen sekä ahdistunut, ja ahimimis-oksentamiskierre alkoi uudelleen. Neuvoisin syömään niitä lääkkeitä kunnes lääkäritkin uskovat sun olevan valmis lopettamaan..

astral kirjoitti...

Ostin vähän aikaa sitten soijaproteiinijauhetta suklaan makuisena ja sitä ei kyllä voi juoda mitenkään, pakko sekoittaa jogurttiin tai smoothien sekaan ja siltikin se maistuu läpi. Mutta minun kohdallani se proteiinien vähäinen saanti on se mikä pakottaa nielemään tuota kamaluutta.

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Käytän FAST:n Hera80 jauhetta mansikan makuisena. Ostin kokeilumielessä ihan perus ruokakaupasta, mutta seuraavalla kerralla varmaan netistä niin tulee halvemmaksi. =) Kiitos! <3

Milla kirjoitti...

Ihanaa, että sun tekstissä (Ja toivottavasti ajatuksissakin) näkyy nyt positiivisempi ja toiveikkaampi sävy :)

Mulla tuli Cipralexien lopettamisen jälkeen hirveät mielialaheittelyt...kunnon uhmaikä. Olin muutenkin ihan sekava, osaan kuvata olotilaan parhaiten silleen, että multa lähti ''reunat'' läikähtelin sattumanvaraisesti ''ylireunojen'' joko nauraen, itkien tai suuttuen. Seronilin lopettaminen ei aiheuttanut läheskään yhtä suuta eroa, mutta semmoisen kuitenkin, että Oskari huomasi sen selvästi.

Ja ehkä on hyvä olla ilman tsemppilauseita seinillä ja ateriasuunnitelmia jokapuolella...koska ei se ''paperista syöminen'' tervettä ole, ainakaan pidemmän päälle, ja se alkaa ahdistaa, ainakin mua, varsinkin, jos määrät on merkitty. Ja tsemppilauseet ei oikeasti huonona hetkenä edes tunnu auttavan...möllöttävät vain siinä, eikä pää saa kiinni ajatuksesta, mitä ne hakevat takaa, koska oma paha fiilis tulee päälle.

Ja kuulostaa upealta toi Lontooseen muutto :)

Anonyymi kirjoitti...

http://www.yliopistonapteekki.fi/fi/apteekkipalvelut/tuotteet/pages/product.aspx?catalog=yasalescatalog&productid=2064426(yabasecatalog)&category=vitamiinithivenaineetjalisaravinteet(yasalescatalog)/lisaravinteeterityistilanteisiin(yasalescatalog)

Kannattaa kokeilla. Löytyy eri makuja!