toukokuuta 03, 2014

Are you ready for a perfect storm?

http://24.media.tumblr.com/49999a31c33fd7bf17f49bc219312df5/tumblr_n195h9mEy31r61i6yo1_1280.jpg

Join vappuna itseni kamalaan kuntoon. Filmi katkeaa yhdentoista jälkeen, seuraavana päivänä heräsin olohuoneen sohvalta. Yksi kotiimme päätyneistä vieraista oli jonkun kaverin kaveri, tarjosin hänelle kahvia ja särkylääkkeen. Laskeskelin ruokapöydän ääressä arvioita juomistani kaloreista, kyselin pieniä tiedonjyviä sieltä ja täältä ja päädyin kamalaan lukuun: 2600.

Olen viime viikkoina ajautunut johonkin, minkän pelkään olevan alkava ahmimishäiriö. Silti en suostu lisäämään arkipäivien kalorimääriä. Kyllä 600 kaloria riittää, on se ennenkin riittänyt. Viikonloppuisin annan periksi etenkin alkoholin edessä ja seuraavana päivänä en jaksa yrittää taistella herkkuja vastaan. Syön vatsani täyteen ja lyön siihen mustelmia kypyhuoneessa muiden nauraessa huolettomasti olohuoneessa. Itken, potkin kuin pieni lapsi.

http://data2.whicdn.com/images/113269280/large.png

Kesäkuun alku pyörii mielessäni ja olen kahden vaiheilla: miksi edes yritän ja minusta tulee aikuinen, minä voitan kyllä tämän paskan ja osoitan olevani vakaa. Illalla ja yöllä haluan luovuttaa. Ei se tule menemään niin, minä tulen hajoamaan tuhansiksi palasiksi kaikkien edessä. Petyn, masennun, kuolen sen ihmisen mukana, joka viedään minulta. Aamuisin olen täynnä voitonhalua: mikä tahansa on mahdollista niin kauan kuin ei anna periksi. Olen vasta nyt tajunnut, että se oikeasti tapahtuu ja kaikki syvälle sisimpääni piilotetut tunteet nousevat esiin täysin hallitsemattomina.

Olen emotionaalinen, hormonaalinen sotku.

3 kommenttia:

Essi kirjoitti...

Asioilla on tapana järjestyä. Tuota hoetaan ainakin minulle joka välissä. Kyseisellä hetjellä siihen ei usko ollenkaan, mutta myöhemmin sitä melko usein huomaa että niinhän se on. Kuulostaa kyllä ihan kamalalta neuvolta, tiedän ;---;

Ja muuten, aivan ihana tuo sinun uusi bloggerprofiilikuvasi :3

Anonyymi kirjoitti...

Ja tiedät tämän varmasti itsekin, mutten voi olla sanomatta: just tuo paastoaminen / 600 kcal dieetti on varmin tapa hankkia itsellesi se ahmimishäiriö, ja sitä(kin) paskaa et halua. :( En tiedä onko se sulle vielä mahdollista, mut *ehkä* voisit vielä välttää sen syömällä edes jonkin verran enemmän niinä normipäivinä... Ja sekin vielä, että 2600 kcal päivässä on ihan normaalia kaikille silloin tällöin, epänormaalia ois jos söis ihan joka päivä just sen mikä tilastojen mukaan ois sun kulutus. :) Ehkä tästä kommentista ei ollut mitään hyötyä, mut oon lukenut tätä blogia jo jonkin aikaa ja todellakin toivoisin että pääsisit jaloillesi - oisit sen ansainnut kaiken sen työn jälkeen, jonka oot tehnyt paranemisen eteen!

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Tavallaan tiedän sen, mutta toisaalta olen ennenkin pystynyt syömään alle 1000 kaloria päivässä ilman, että olisin sairastunut ahmimishäiriöön. Toki silloin ruoan ja lihomisen pelko oli paljon nykyistä suurempaa, mikä varmasti osaltaan auttoi ehkäisemään ahmimishäiriön syntyä. Kiitos<3 Mäkin haluaisin jotain järkevää suuntaa tähän kaikkeen. Luulin, että olisin ihan ok sen suhteen, että pakenen parantumista, mutta ei tämäkään nyt oikeastaan tunnu hyvältä juurikin tuon lievän ahmimisen takia. =/