toukokuuta 21, 2014

Go and never come back


Uusin perheenjäsen, Sirius!
Ensimmäiset isien väliset väittelyt on jo käyty: minun mielestäni mau voisi aivan hyvin nukkua minun ja Oskarin välissä tai jalkopäässä, mutta Oskari on sitä mieltä, että kissan paikka ei ole ihmisen sängyssä. Tämän asian selvittelyä jatketaan... ='D Siitä olemme kuitenkin samaa mieltä, että Sirius viihtyy aivan liian hyvin sylissä: eilen pidin sitä tunnin sylissä eikä edes minun hääräämiseni keittiön, kylpyhuoneen ja olohuoneen välillä häirinnyt pientä kanssamatkustajaa. Toinen sen lempipaikka on Oskarin olkapäillä etenkin aamuisin, kun teemme aamupalaa.

Ensi viikolla alamme pakata pientä elämäämme lukuisiin eri pahvilaatikkoihin ja yritämme haalia mukaan vain kaiken tarpeellisen. Siirrymme Oskarin ja kissan kanssa 80 neliöstä puolet pienempään, joten kaikki ylimääräinen viedään vanhempieni luokse säilöön. Kaikki toistelevat koko sitä, että kyllä sieltä pääsee takaisin, katsokaa rauhassa, jos ei tunnu hyvältä, teillä on aina koti täällä... Ja minä vain tiedän, tiedän, että en tule enää takaisin. En ole ikinä haluamalla halunnut asua ulkomailla ja nyt huomaan olevani ystäväpiirissäni ainoa, joka karkaa kotoaan enkä ole suunnitellut palaavani takaisin.

En malta odottaa.
En jaksa odottaa.
En halua odottaa.

toukokuuta 16, 2014

Now I’m floating like a butterfly, stinging like a bee I earned my stripes

http://24.media.tumblr.com/4c2cb88500a60e0395664a27d08fc2b0/tumblr_n5lb9vvyjm1qbospho1_500.jpg

L, L, E, E, E, M.
Suu loksahtaa auki, kurkussa tuntuu oudolta. Sitten kyyneleet yrittävät nousta ylös, painan ne takaisin piiloon. Oskan rivi tuo kyyneleet uudelleen ylös: olen sinusta niin ylpeä, rakas.
Oskari ja minä katsomme toisiamme ujoina, emme sano mitään. Mutta tämä kaikki tarkoittaa sitä, että me selvisimme. Selvisimme yhdessä ja selviämme jatkossakin.

Olen vain niin tyhjä, hyvällä tavalla. Tyhjä huolista, tyhjä ahdistuksesta, tyhjä peloista ja minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, että pystyn oikeasti ihan mihin vain haluan. Olen jatkanut säännöllisesti syömistä, olemme Oskarin kanssa lenkkeilleet ahkerasti, olen lisäksi jopa käynyt salilla. Kaikki on valmis sunnuntaita varten, kun pieni mustavalkoinen kissa saapuu. Huomenna pidämme ystäviemme kanssa omat ylioppilasjuhlat: teemme ruokaa, katsomme elokuvia, kuuntelemme musiikkia, pullonpyöritystä, juomapelejä, totuutta ja tehtävää.

http://31.media.tumblr.com/03e8f5fb7177b918e319d83ced6551a0/tumblr_n5inc60hXC1qbospho1_500.jpg

Cipralexien poisjättämistä ei huomaa enkä voi uskoa tätä. Varmasti yleisesti ottaen parempi oma asenne vaikuttaa, samoin kuin kunnon ravinto ja liikunta, mutta en minä silti olisi uskonut tämän olevan näin helppoa. Olen nyt kertonut tästä vanhemmilleni, samoin olen käynyt lääkärillä, joka hyväksyi lääkkeiden poisjättämisen kunhan käyn vielä ennen Lontooseen lähtemistä tarkastuskäynnillä.

Täällä on kohta jo 450 lukijaa ja ajattelin, että voisin tehdä jonkinlaisen teemapostauksen sitten, kun tuo luku joskus täyttyy. Päivä kuvina-haaste on aina ollut sellainen, jota olen halunnut kokeilla, mutta voisin ehkä jopa tehdä jonkinlaisen kyselyn teemasta, jos osaan niin te saatte itse päättää. =D
En osaa kirjoittaa muuta. Olen niin onnellinen, että hienojen lauseiden sijasta saisin helpommin aikaiseksi paljon kuplivaa puhetta. Päässä pyörii niin paljon kaikkea ihanaa ja iloista, että en malta pysyä paikoillani.

.

You held me down, but I got up
Already brushing off the dust
You hear my voice, you hear that sound
Like thunder gonna shake the ground
You held me down, but I got up
Get ready 'cause I’ve had enough
I see it all, I see it now

I got the eye of the tiger, a fighter, 
dancing through the fire
'Cause I am a champion and you’re gonna hear me roar
Louder, louder than a lion
'Cause I am a champion and you’re gonna hear me roar
Katy Perry - Roar

toukokuuta 11, 2014

You are what you eat so don't be cheap and fake

http://data2.whicdn.com/images/115335838/large.jpg

Uskon tämän viikonlopun jälkeen, että olen todella matkalla kohti jonkinlaista ahmimishäiriötä, mutta en pelkää sitä vielä: saan kyllä siltä katkottua siivet, kunhan nyt syön säännöllisesti enkä ajattele ruokaa liikaa. Perjantaina taivaalta satoi suuria pisaroita kasvaviin, syviin lammikoihin, ja minä ja Oskari makoilimme sohvalla katsoen kolme elokuvaa. Söimme paljon enkä minä osannut lopettaa, sillä mielessäni pyöri vain ajatus siitä, että kaikki se roskaruoka oli saatava loppumaan samana iltana. Mitään ei saanut jäädä huomiseksi, huomisesta tulisi puhdas päivä. 

Ei tullut.
Pidimme meidän luona Euroviisujen kisakatsomon, johon osallistui kuusi ystävämme, paljon viinaa, sipsiä, karkkia, ystäväni leipomia leivoksia...Yöllä kylpyhuoneeseen matkalla ollessani huomasin keittiön pöydällä vielä kaksi leivosta. Söin ne, koska mitään ei saanut jäädä seuraavalle päivälle. 
"Seuraavasta päivästä tulee puhdas päivä."
No, ei tullut.

http://data3.whicdn.com/images/115523909/large.jpg

Huomenna syön kunnon aamupalan, koska olen huomannut, että aamupalan syöminen liian myöhään tai sen kokonaan poisjättäminen on pahinta, mitä voin tehdä. Minulle on muodostunut tietty aamupalarutiini ja jos en pysty suorittamaan sitä rutiinia, on hyvin mahdollista, että loppupäivä ei suju syömisten suhteen erityisen hyvin. Jos en syö aamupalaa, nälkä joko katoaa loppupäiväksi kokonaan tai kaataa minut polvilleni maahan, jonka seurauksena ahmin.

Oskarikin on luvannut osallistua siihen, että pysyttelemme hetken aikaa herkuista erossa ja olemme tänään heittäneet pois kaiken mahdollisen pahan ruoan. Kävelimme ruokakauppaan, jotta saimme korvattua valkoisen pastan täysjyvällä, valkoisen riisin tummalla riisillä. Jauheliha vaihtui broilerin rintaan. Rasvatonta maitoa, mysliä, pakastemansikoita ja -mustikoita, jäävuorisalaattia, rucolaa, maustamatonta rahkaa. Kassalla Oskarin pakatessa ensi viikon terveyksiä kangaskasseihin, katsoin häntä ja huokaisin mielessäni, miten paljon häntä rakastankin.

http://37.media.tumblr.com/91e8e43e705a1fec2e9997ebc404efe3/tumblr_n01wsiIEBU1sfv4pxo1_400.gif

Ensi viikolla tapahtuu taas niin paljon ihania asioita, että en varmasti edes ehdi miettiä ruokaa liikaa. Aion vain nauttia sen laittamisesta ja katsoa pöydän toisella puolella istuvaa vaaleahiuksista poikaa. Lihakseni tuntuvat viime aikojen roskaruoasta huolimatta vahvemmilta ja selkeämmiltä kuin koskaan ja aion jatkaa niiden esiin puskemista. Vaikka tämänkin viikonlopun ruoka ahdistaa, tunnen kehostani kumpuavan sellaista voimaa, jota siitä ei ole koskaan ollut.

toukokuuta 07, 2014

Binge on life, purge negativity, starve guilty feelings


Olen nyt kolme päivää yrittänyt, laskenut, pohtinut, purrut hammasta ja syönyt ajoittaisesta ahdistuksestani huolimatta. Sunnuntai-iltana murruin taas Oskarin edessä, itkin heikkona ja maanantain lupasimme kummatkin aloittaa paremmalla mielellä. Ostin proteiinijauhetta, vaikka olen aina inhonnut kaikenlaista hysteeristä protsku-reeni-Nike-kirkkaat~treenivaatteet-elämäntapaa, mutta mietin, että tämä saattaisi motivoida minua syömään enemmän. Samalla, kun tulisin huomaamatta saaneeksi enemmän kaloreita ja proteiiniakin: en nimittäin pysty juomaan tuota jauhetta veden kanssa, koska se maistuu sekä minun että Oskarin mielestä ihan räältä. ='D Joten rasvatonta maitoa siis ainakin kahdesti päivässä.

http://data2.whicdn.com/images/114421824/large.jpg

Tällä hetkellä olo on ihan hyvä. Syön edelleen liian vähän, tiedän, mutta syön tarpeeksi, jotta pystyn keskittymään. Ja sitten, kun huomaan, että tällä ei liho, voin nostaa kalorirajaa ylemmäs. Olen nyt jättänyt Cipralexit ottamatta enkä voi sanoa tuntevani suurta muutosta itsessäni. Enemmänkin ne muistuttivat joka päivä siitä, että minun aivoni ovat sekaisin eikä niiden ottaminen muuttunut koskaan huomaamattomaksi rutiiniksi. En ole kertonut vanhemmilleni tästä vielä, koska haluan odottaa hetken ja katsoa, muutunko itsetuhoiseksi sekopääksi vai voisinko jättää lääkkeet kokonaan pois.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lgt79ufzjZ1qewx02o1_500.jpg

Koulu ei tällä hetkellä ahdista ja joka viikko askel tuntuu kevyemmältä. Deadline deadlinen jälkeen olen taas hieman kevyempi ja huolettomampi. Minulla ja Oskarilla on ikioma kaksio Lontoossa odottamassa, saamme ensi viikolla pienen kissan tassuttelemaan nykyiseen asuntoomme ja olen muutaman baarireissun aikana tutustunut taas uusiin, upeisiin ihmisiin, joista kolmen seurasta saan nauttia kesällä Englannissakin. Niin outoa kuin se onkin, pelkästään syöminen voi tehdä olosta paljon paremman. Ei se poista ongelmia, mutta ongelmien käsittely helpottuu.

http://data2.whicdn.com/images/113297311/large.jpg

Teen taas sadannen kerran sen lupauksen, että paranen kyllä. 
Tällä kertaa teen sen oikeasti ensimmäistä kertaa itseni takia ilman liiallista ajattelua ja jääkaapin ovessa olleita ateriasuunnitelmia ja lautasmalleja. Kaikki motivaatiolauseet on heitetty roskakoriin, kaikki jäljet on piilotettu. Oskari katsoi minua silmiin ja kysyi hitaasti, haluanko varmasti hävittää kaikki positiiviset sanat ja kannustukset. Mietin hetken ja vastasin, että helpointa on, kun asuinympäristöni ei huomioi mahdollista sairauttani. Kun jokaista minun päätöstäni ja tunnetilaani ei arvostella syömishäiriöni kautta.

Kokeilen toimiiko se, jos en vain huomioi koko sairautta. 
Huutakoon pimeässä yksinään ja niin kauan kuin se ei osaa ilmaista itseään muuten kuin sylkemällä päälle, en huomoi sitä.

toukokuuta 04, 2014

For this is the end, I've drowned and dreamt this moment

http://data3.whicdn.com/images/114489534/large.jpg

Tämän päivän ruokasaldo huutaa päässä, vatsassa ja jossain kaukana viemärissä:
- 1dl puuroa
- pakastemansikoita
- lasillinen appelsiinimehua
- neljä suklaakeksiä
- kaksi kevätkäärylettä
- pippurilla maustettua porsaanlihaa ja valkoista riisiä
- friteerattua banaani ja jäätelöä
- puolikas Geisha-suklaalevy
- puolikas Pringles-purkki
- kaksi omenasiideriä
- kaakao kermavaahdolla
- yksi ruisleipä voilla, tomaatilla ja kurkulla

http://data3.whicdn.com/images/111405095/large.jpg

Lämpimän ruoan ja jälkiruoan onnistuin oksentamaan pois sillä seurauksella, että vatsa puristi itsensä kivuliaaksi pieneksi kasaksi ja krampit jatkuivat tunnin ajan. Keltaisten ja kultaisten koristeiden seassa, kiinalaisessa painajaisessa, ympäriltä kuului niin paljon iloa ja naurua. Oskari katsoi minua hymyillen, minun hymyni kuoli ennen kuin se edes ehti huulilleni. Pakenin sitä kaikkea onnea, jota muut kuplivat minun vartaloni tippuessa suurina mätänevinä paiseina punaisille matoille.

Myös tunti sitten oksentamani juomat ja ruisleipä aiheuttivat tuskaisia kramppeja ja edelleen pää tuntuu heikolta ja usvaiselta. En halua enää ahmia enkä halua enää oksentaa. Tuntuu suurelta häviöltä sanoa, että en pysty enää syömään alle tuhatta kaloria päivässä valumatta kierteeseen, jossa ahdan vatsani täyteen ja seuraavana päivänä yritän paastota. Pystyin siihen joskus. Nautin nälästä eikä se saanut minua hakeutumaan ruoan ääreen, päinvastoin: mitä nälkäisempi olin, sitä enemmän välttelin ruokaa.

http://data1.whicdn.com/images/114231313/large.png

En osaa sitä enää enkä voi sille mitään, että tunnen siitä katkeruutta. En osaa syödä, en osaa olla syömättä. Kaikki kuri sisältäni on kadonnut ja tilalle on tullut mukavuudenahne sika. Olen se inhoamani musta varjo kylpyammeessa, joka ahmii kylpylän kaikki ruoat siinä animaatioelokuvassa, jota inhoan. 

Teen lupauksen siitä, että aloitan huomenna syömään paremmin. Katson kuvia laihoista ihmisistä ja teen uuden päätöksen siitä, että syön huomenna korkeintaan 500 kaloria. Pelaan venäläistä rulettia ja olen liian typerä pelastaakseni itseni siltä riskiltä, että saan luodin suoraan otsaani. Enemmin tai myöhemmin. 

http://data2.whicdn.com/images/110395301/large.jpg

En vain usko enää uuteen alkuun. Luen läpi vanhoja merkintöjäni ja niiden kirjoittaja tuntuu täysin vieraalta. Olenko minä oikeasti voinut joskus noin hyvin? Olenko minä oikeasti osannut syödä? Ei tunnu uskottavalta. Se iloinen ja elämää täynnä ollut poika ei voinut olla minä. Minä olen tehty pienistä valonsäteistä, jotka näyttävät sen kaiken ruman, mitä minussa on. Minut on tehty epäonnistumisista, kyyneleistä ja paksusta, pahan hajuisesta oksennuksesta. Jostain kaukaa mieleeni ovat palanneet ne tutut ja turvalliset ajatukset: jos sattuu liikaa, voit lähteä. 

Joka päivä olen sujauttanut pienen valkoisen pillerin taskuuni tai hihaani ja heittänyt sen myöhemmin pois. Juonut vettä ja nostanut leukani ylös, jotta vesi ja näkymätön pilleri valuisivat paremmin sisääni. Hymyillyt Oskarille ja sanonut, että olen valmis lähtemään kouluun. Koulussa mietin sitä terotinta, jonka terän voisin repiä irti, jotta se pääsisi repimään minun ihoni. Mietin sitä, miltä tuntuisi valua uudelleen siihen ihanaan hämärään, jossa olin kohta kaksi vuotta sitten. Siihen, jossa äänet kuuluivat kumeina ja kipu lakkasi. Ja tällä kertaa minun ei tarvitsisi herätä sairaalaan valkoiseen valoon. Tällä kertaa vajoaisin ikuisesti pehmeään mustaan.

http://data1.whicdn.com/images/111862165/large.jpg

toukokuuta 03, 2014

Are you ready for a perfect storm?

http://24.media.tumblr.com/49999a31c33fd7bf17f49bc219312df5/tumblr_n195h9mEy31r61i6yo1_1280.jpg

Join vappuna itseni kamalaan kuntoon. Filmi katkeaa yhdentoista jälkeen, seuraavana päivänä heräsin olohuoneen sohvalta. Yksi kotiimme päätyneistä vieraista oli jonkun kaverin kaveri, tarjosin hänelle kahvia ja särkylääkkeen. Laskeskelin ruokapöydän ääressä arvioita juomistani kaloreista, kyselin pieniä tiedonjyviä sieltä ja täältä ja päädyin kamalaan lukuun: 2600.

Olen viime viikkoina ajautunut johonkin, minkän pelkään olevan alkava ahmimishäiriö. Silti en suostu lisäämään arkipäivien kalorimääriä. Kyllä 600 kaloria riittää, on se ennenkin riittänyt. Viikonloppuisin annan periksi etenkin alkoholin edessä ja seuraavana päivänä en jaksa yrittää taistella herkkuja vastaan. Syön vatsani täyteen ja lyön siihen mustelmia kypyhuoneessa muiden nauraessa huolettomasti olohuoneessa. Itken, potkin kuin pieni lapsi.

http://data2.whicdn.com/images/113269280/large.png

Kesäkuun alku pyörii mielessäni ja olen kahden vaiheilla: miksi edes yritän ja minusta tulee aikuinen, minä voitan kyllä tämän paskan ja osoitan olevani vakaa. Illalla ja yöllä haluan luovuttaa. Ei se tule menemään niin, minä tulen hajoamaan tuhansiksi palasiksi kaikkien edessä. Petyn, masennun, kuolen sen ihmisen mukana, joka viedään minulta. Aamuisin olen täynnä voitonhalua: mikä tahansa on mahdollista niin kauan kuin ei anna periksi. Olen vasta nyt tajunnut, että se oikeasti tapahtuu ja kaikki syvälle sisimpääni piilotetut tunteet nousevat esiin täysin hallitsemattomina.

Olen emotionaalinen, hormonaalinen sotku.