huhtikuuta 21, 2014

Mitä sinulle kuuluu?

http://24.media.tumblr.com/321162297dab52733e88ef1fbbbc1873/tumblr_n3td6u3diB1qbospho1_500.jpg

Minun piti tulla kirjoittamaan jo kauan aikaa sitten, mutta tekstikenttä ammotti tyhjyyttään ja se sai minut tuntemaan oloni tyhjäksi kuoreksi, joten suljin hädissäni koko Bloggerin. Mitä minulle kuuluu? Viikko sitten olisin sanonut hyvää, nyt sanon, että olen taas hermostunut kasa paniikkia ja kyyneleitä. Lämmin ilma ahdistaa minua niin, etten osaa sanoin kuvailla sitä. Katson Frozenin kerta toisensa jälkeen ja yritän jäädyttää kaiken, mihin kosken, mutta lämpö vyöryy ikkunoista ja parvekkeelta sisälle olohuoneeseen. Oskari makaa auringossa, minä istun makuuhuoneessa varjossa ja pimeydessä.

Olen taas syönyt ja turvonnut. Ruhoni on iso, vatsa pömpöttää ja reidet hinkkaavat hikisinä vasten toisiaan. Oloni on kuvottava ja iso. Haluaisin paeta vaatekerrosten alle, mutta en voi. Haluaisin kaapia kuorimaveitsellä minusta kaiken ylimääräsen pois ja polttaa sen rasvan, jotta se ei pääsisi hiipimään ihoni alle takaisin. Kehoni on täysin sekaisin, en osaa kontrolloida sitä ja uppoudun hedonistiseen verhoon luullen, että ensi kerralla, kun olen syönyt tai pannut Oskaria, en tuntisi sitä ällöttävää häpeää, joka saa minut vajoamaan kylpyhuoneen lattialle itkemään.


Ähkin jatkuvasti Oskarin yläpuolella ja jossain kohtaa se kaikki alkaa oksettaa minua, mutta en voi enää lopettaa. Oskari katsoo minua silmiin, hän hymyilee ja minä näen, miten rakastunut hän on. Hän laittaa kätensä niskaani vasten ja painaa päätäni alaspäin, huulemme koskettavat. Minusta tuntuu taas siltä, mistä luulin päässeeni eroon: minussa on jotain väärää ja likaista ja Oskari on aivan liian rakastunut ymmärtääkseen, että minun kanssani hänkin sotkeutuu siihen likaan ja kaikkeen sairaaseen. Hän on liian kiltti työntääkseen minua pois, vaikka se olisi paras teko, jonka hän voisi ikinä tehdä.

Itkettyäni hetken kylpyhuoneen viileällä lattialla, paettuani Oskarin lämpimästä sylistä, katson itseäni peilistä ja vihaan sitä kaikkea, mitä nään. Muhkurainen keho, viiltoarpia, rasvaa rasvaa, raskausarpia. Ja kasvot. Väsyneet, elottomat, liian iso nenä, liian iso suu, kaikkea liikaa. Silloin päätän aina, että en enää ikinä syö, mutta syön kuitenkin ja lupaan sen jälkeen, että nyt en enää syö. Vaikka syön kuitenkin.


Parantuminen on tuolla jossain kaukana enkä edes nää sitä enää. Pohdin päässäni erilaisia keinoja saada kehostani edes siedettävä ja ne kaikki keinot palaavat siihen samaan pisteeseen: syö niin paljon vähemmän kuin pystyt ja liiku niin paljon kuin pystyt. Sen sijaan, että syöt, juo jotain, polta, liiku, lue. En osaa etsiä tyytyväisyyttä muilla tavoilla, koska muut tavat eivät muuta kehoani tarpeeksi nopeasti enkä pysty keskittymään vain mieleni muokkaamiseen, kun kehoni on ongelma.

Eli vastaus kysymykseen mitä minulle kuuluu on suurinpiirtein: itkettää, ahdistaa, pelottaa. Vihaan kuritonta kehoani.

ps. Vähän aikaa sitten, jonku oli linkannut tuon kauneusihanteet-postauksen Facebookiin. Toivoisin, että minulta kysyttäisiin lupa tai ainakin ilmoitettaisiin aina, jos kirjoituksiani linkkaillaan nettiin, etenkin Bloggerin ulkopuolelle. =( 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla kuulumisia.. Voimia!<3

Anonyymi kirjoitti...

Mietin tosi pitkää et mitä kirjottaisin. Nään sua koulus ja vaikutat aina tosi iloselt ja onnelliselta ja mua harmittaa et se onnellisuus ei sit vissiin oo oikeeta. :c Ärsyttää ku en osaa sanoo mitää mikä lohduttais sua! Mut yritä pysyy positiivisena! Ja sä oot tosi pieni eikä sun todellakaan tarvii huolehtii sun kehosta!!

riri kirjoitti...

tosi typerää linkkailla sun kirjoituksia muualle.

pieni totuus: meissä kaikissa on likaa, kukaan meistä ei ole puhtoinen eli kaikki me koko ajan levitetään sitä likaa ja "pahaa" meistä niihin joita rakastetaan. se silti on rakkautta että hyväksytään toisten ongelmat hyvien asioiden lisäksi. sussa ei ole mitään, ei mitään pahaa tai väärää, olet ihminen eikä sellaisena oleminen oo koskaan ollut täydellistä.

toivottavasti voisit myös nauttia auringosta ja jättää pimeyden taakse koska se ei ole sinun kotisi, tuo valo tuolla on.
voimia paljon.