huhtikuuta 28, 2014

And the fog comes up from the sewers

http://data3.whicdn.com/images/113584699/large.jpg

Mun päässäni vaeltaa ajatuksia, joita edes Oskari ei ole koskaan kuullut.
Ei äiti, ei isä, ei kukaan.
Tai olen ehkä joskus maininnut jotain ohimennen, mutta ne ajatukset ovat jääneet ilmaan ja poistuneet avautuneen ulko-oven mukana kauas. Miksi pitää olla asioita, jotka vain tietää oikeiksi. Ja miksi niiden asioiden pitää olla muiden mielestä niin vääriä.

En uskalla puhua, en uskalla päästää ajatuksiani ulos ja ne syövät minua sisältä päin. Nakertavat vatsalaukkuani, kuivattavat vereni ja syötyään kaiken, poistuvat viimeisenä huokauksena sisältäni. Välillä saan sen ajatuksen piilotettua kauas mieleni pimeimpään koloon, mutta sitten se on siinä jälleen. Tuijottaa minua suoraan silmiin.

Tuntuu niin sanoinkuvaamattoman pahalta.
Odotan ja pelkään sitä niin paljon.
Haluan sitä kaikkea niin paljon.
Elättelen toivoa siitä, että pelkoni eivät toteudu, mutta tiedän, että joudun elämään ilman sitä, mitä kaipaan.
Sattuu.

huhtikuuta 24, 2014

Only take what you need

http://37.media.tumblr.com/02f72d7e67db6b5418a2ae6da8b93464/tumblr_n1n7nuQ13H1r61i6yo1_1280.jpg

Ajatukseni ovat tällä hetkellä hyvin kaukana siitä 2000 kalorista, joka minun täytyisi päivittäin syödä. Olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan löytänyt oikeaa mielenrauhaa syömättömyydestä, kiireestä ja ateriankorvikkeista. Tai siis ensimmäistä kertaa niin sanotun parantumisen jälkeen. Jos edessä odottaa se tavallinen ateria, en pysty keskittymään mihinkään, sillä tiedän tasan tarkkaan kuinka kovaa ja kuinka pitkälle minun täytyy juosta, jotta saan sen ruoan kulutettua. Sen sijaan unohdan koko aterian ja kaadan isoon tummansiniseen lasiin mustana kuohuvaa, sokeritonta myrkkyä ja rauhoitun.
Ei hätää, ei sun tarvitse syödä, jos et halua.

http://31.media.tumblr.com/tumblr_me04fb1ykT1rbl893o1_1280.jpg

Minun ehdotuksestani Oskari ja minä olemme etsineet itsellemme omat harrastukset, joissa se toinen ei ole läsnä: Oskari käy kavereidensa kanssa salilla, minä uppudun sohvalle kirja toisessa, vesilasi toisessa kädessä. Ja sitten minä katoan teksteihin, lakkaan hetkeksi olemasta ja kirkas, puhdas vesi soi sisälläni tyhjyyttä huutavassa vatsassa. En minä pysy järjissäni syömällä, joten annan itseni etsiä turvaa, mistä se sitä löytääkään. Illalla vatsani saa sulatettavaksi mehua ja hedelmiä. Nälkä tyyntyy, vatsa ei kurni ja ennen nukkumaanmenoa kirjoitan ruskeahiuksiselle pojalle kolme numeroa. 

http://37.media.tumblr.com/66a20113ea5fc8df77e75711b0d0cf81/tumblr_n0xjtsjrIg1rude3do1_500.jpg

En jaksa moralisoida itseäni, en jaksa syyllistää ja osoitella sormella: tällä hetkellä toimin parhaiten, kun ruoka on vain pienessä sivuroolissa. Totta kai ne miinus kaksi piste yksi kiloa tuntuvat hyviltä, varsinkin, kun ne lähtivät viikossa, mutta mitään tavoitteita ei ole. Tärkeintä on vain vältellä huonoa oloa ja itseinhoa. Tehtävää on aivan liikaa ja kun saan yliviivattua ruokailut ja tiedän, että kehossani ei ole kulutettavia kaloreita juuri ollenkaan, pystyn keskittymään muuhun tekemiseen niin paljon paremmin.
Tällainen minä vain olen?

huhtikuuta 21, 2014

Mitä sinulle kuuluu?

http://24.media.tumblr.com/321162297dab52733e88ef1fbbbc1873/tumblr_n3td6u3diB1qbospho1_500.jpg

Minun piti tulla kirjoittamaan jo kauan aikaa sitten, mutta tekstikenttä ammotti tyhjyyttään ja se sai minut tuntemaan oloni tyhjäksi kuoreksi, joten suljin hädissäni koko Bloggerin. Mitä minulle kuuluu? Viikko sitten olisin sanonut hyvää, nyt sanon, että olen taas hermostunut kasa paniikkia ja kyyneleitä. Lämmin ilma ahdistaa minua niin, etten osaa sanoin kuvailla sitä. Katson Frozenin kerta toisensa jälkeen ja yritän jäädyttää kaiken, mihin kosken, mutta lämpö vyöryy ikkunoista ja parvekkeelta sisälle olohuoneeseen. Oskari makaa auringossa, minä istun makuuhuoneessa varjossa ja pimeydessä.

Olen taas syönyt ja turvonnut. Ruhoni on iso, vatsa pömpöttää ja reidet hinkkaavat hikisinä vasten toisiaan. Oloni on kuvottava ja iso. Haluaisin paeta vaatekerrosten alle, mutta en voi. Haluaisin kaapia kuorimaveitsellä minusta kaiken ylimääräsen pois ja polttaa sen rasvan, jotta se ei pääsisi hiipimään ihoni alle takaisin. Kehoni on täysin sekaisin, en osaa kontrolloida sitä ja uppoudun hedonistiseen verhoon luullen, että ensi kerralla, kun olen syönyt tai pannut Oskaria, en tuntisi sitä ällöttävää häpeää, joka saa minut vajoamaan kylpyhuoneen lattialle itkemään.


Ähkin jatkuvasti Oskarin yläpuolella ja jossain kohtaa se kaikki alkaa oksettaa minua, mutta en voi enää lopettaa. Oskari katsoo minua silmiin, hän hymyilee ja minä näen, miten rakastunut hän on. Hän laittaa kätensä niskaani vasten ja painaa päätäni alaspäin, huulemme koskettavat. Minusta tuntuu taas siltä, mistä luulin päässeeni eroon: minussa on jotain väärää ja likaista ja Oskari on aivan liian rakastunut ymmärtääkseen, että minun kanssani hänkin sotkeutuu siihen likaan ja kaikkeen sairaaseen. Hän on liian kiltti työntääkseen minua pois, vaikka se olisi paras teko, jonka hän voisi ikinä tehdä.

Itkettyäni hetken kylpyhuoneen viileällä lattialla, paettuani Oskarin lämpimästä sylistä, katson itseäni peilistä ja vihaan sitä kaikkea, mitä nään. Muhkurainen keho, viiltoarpia, rasvaa rasvaa, raskausarpia. Ja kasvot. Väsyneet, elottomat, liian iso nenä, liian iso suu, kaikkea liikaa. Silloin päätän aina, että en enää ikinä syö, mutta syön kuitenkin ja lupaan sen jälkeen, että nyt en enää syö. Vaikka syön kuitenkin.


Parantuminen on tuolla jossain kaukana enkä edes nää sitä enää. Pohdin päässäni erilaisia keinoja saada kehostani edes siedettävä ja ne kaikki keinot palaavat siihen samaan pisteeseen: syö niin paljon vähemmän kuin pystyt ja liiku niin paljon kuin pystyt. Sen sijaan, että syöt, juo jotain, polta, liiku, lue. En osaa etsiä tyytyväisyyttä muilla tavoilla, koska muut tavat eivät muuta kehoani tarpeeksi nopeasti enkä pysty keskittymään vain mieleni muokkaamiseen, kun kehoni on ongelma.

Eli vastaus kysymykseen mitä minulle kuuluu on suurinpiirtein: itkettää, ahdistaa, pelottaa. Vihaan kuritonta kehoani.

ps. Vähän aikaa sitten, jonku oli linkannut tuon kauneusihanteet-postauksen Facebookiin. Toivoisin, että minulta kysyttäisiin lupa tai ainakin ilmoitettaisiin aina, jos kirjoituksiani linkkaillaan nettiin, etenkin Bloggerin ulkopuolelle. =(