helmikuuta 11, 2014

The water's clear and innocent

http://24.media.tumblr.com/3c4ef35579e92c7b63e6c4c26d0b4539/tumblr_n097b0gcRH1qbospho1_500.jpg

Olohuoneen lattialla istuessa ulkoolta kuuluu sulavan lumen ja jään ääniä. Istun siinä ja tuijotan valkoista keittiötä, jossa on niin paljon pahaa. Tiedän, mitä jokaisessa kaapissa on, näen niiden kauniiden kaapinovien läpi. Hopeavetimet kiiltävät, keittiön pinnat ovat puhtaat. Kaikkialla on siistiä, niin helvetin siistiä. Ja minä vihaan niitä kiiltäviä pintoja, sitä teennäistä onnea, jota kotimme huokaa. Se kaikki on likainen, sotkuinen valhe.

Minusta on taas tullut vihainen. Vihainen kaikesta ja kaikille.
Vihaan sitä ääntä, mikä lähtee, kun yläkerrassa asuva tyttö hyppii hyppynarua. Vihaan sitä, kun kassalla huomaat, että tavalliset muovipussit ovat loppuneet, joten joudut ottamaan biopussin. Ja sitten se yksi terävä reuna rikkoo koko pussin ja kaikki hajoaa keskelle loskaa. Vihaan sitä, että minulle kerrotaan, millainen minun pitäisi olla. Vihaan stressiä. Vihaan sitä, kun elektroniikka ei toimi niinkuin sen pitäisi. Kuorin päärynää ja sen kuori jää kiinni kuorimaveitseen. Heitän koko veitsen huoneen toiselle puolelle ja päärynän heitän mielenosoituksellisesti roskakoriin. Koulussa kumi tippuu lattialle. Potkaisen sen vieläkin kauemmas ja nautin, kun se kolahtaa kivuliaasti jalkalistaan luokkahuoneen toisella puolella. 

http://25.media.tumblr.com/aea4cbaf437526665cca06feb0249f71/tumblr_mj5r9n4fg21rjj3dio1_500.jpg

Äiti katsoo minua ja sanoo, että olen laihtunut.
Niin olen. Ärsyttääkö?

helmikuuta 02, 2014

Musta tuntuu niin tyhjältä.
Antaisin paljon, jos voisin jäädä huomenna kotiin oksentamaan ja viiltelemään.