marraskuuta 10, 2013

What would you wish for if you had one chance?

http://data1.whicdn.com/images/85102633/large.jpg

Olen niin pahoillani, etten tule vastaamaan kaikkiin teidän kysymyksiin tänään. Olen oikeasti pahoillani, mutta en vain saa päätäni kasaan. Lupasin, etten enää oksenna, mutta olen silti oksentanut. Aion oksentaa vielä myöhemmin tänään pois kaiken sen ihanan ruoan, jota vanhempani olivat isänpäivän kunniaksi tehneet.

Ja toistelen niitä samoja korulauseita itselleni:
Mä lopetan, ihan varmasti lopetan. Tää on vika päivä, huomisesta alkaen en enää oksenna! Nää on tän vuoden vikat oksennukset.
Haluaisin uskoa itseäni, haluaisin ylipäätään luottaa itseeni, mutta en voi. Olen pettänyt lupaukseni niin monta kertaa aikaisemminkin, että en enää edes yritä enää. Eivätkä nuo vakuuttelut kai enää ole lupauksia: se on vain tapa toistella noita samoja lauseita jokaisen epäonnistumisen jälkeen.


Edes pyörtyily, kurkkukipu, veri, vihlova kipu keuhkoissa tai sydämen poukkoilu sinne ja tänne eivät riitä syiksi lopettaa. Kaipaan kesää. Sitä, miten onnellinen olin hetken aikaa ja miten kaunista kaikki oli. Nyt minulla on vain jatkuva vesisade ja jatkuva stressi. Uni on kadonnut jonnekin kauas, tilalle on tullut turhautuneisuus ja hermostuneisuus. Haluaisin kokeilla unilääkkeitä, mutta pelkään jääväni niihin koukkuun ja nukkuvani esseiden palautuspäivien ja koeviikkojen yli.

Mutta silti jossain sisälläni joku pyytää minua vielä yrittämään.
Joku pyytää vielä katsomaan, millaiseksi elämäni voi muuttua.
Pyytää odottamaan seuraavaa kesää.
Ja kaikesta huolimatta sen ääni on kovempi kuin syömishäiriöni ja masentuneisuuteni. Olen vain itse yrittänyt sulkea korvani siltä. Täytyy taas yrittää. Yrittää niin kauan kunnes onnistun.
Joten teen sen saman typerän lupauksen: huomisesta lähtien en oksenna.

7 kommenttia:

Emppuu--- kirjoitti...

Se, että sä edes yrität, on parempi kuin ei mitään. Mä lupaan pikkunen sulle, että kaikki muuttuu paremmaksi. Toivottavasti sä uskot mua.
Haleja ja voimia ♥

Anonyymi kirjoitti...

olisko päiväosastosta apua että pääsisit alkuun? :( siis että saisit rikottua oksentamisrutiineita? paljon haleja♥ ♥

Bubble kirjoitti...

Aina voi aloittaa alusta, mutta mitä pidempään jaksat jatkaa sitä uutta alkua, sen parempi. Pystyt siihen, Miika. Olet vahvempi kuin ehkä itse tiedätkään ja miljoona kertaa upeampi ihminen kuin hetkittäin tunnet olevasi.

Haluaisin sanoa vaikka mitä hienoa ja kaunista ja järkevää, en vain tällä hetkellä osaa. Anteeksi.
Haleja ja voimia <3

Tuulen Henkäys kirjoitti...

Mulla ainakin rupee aina syksysin menee perseelleen vaik kesä ois ollu täydellinen. Se on tää vuoden aika ku on niin kylmä, mut kyl se kesä sielt tulee, sytytä kynttilöitä ja muista et on paljon ihmisii jotka välittää susta ja haluu auttaa :3

Milla kirjoitti...

unilääkkeisiin jää helposti koukkuun, jos ne on jotain melatoniinia vahvempaa, mulle kävi just niin et about nukuin koko koeviikon yli enkä ees jaksanu taistella vastaan. että suosittelen harkitsemaan.

Aion pakolla valaa itseeni positiivista henkeä ja jotain suurta voimaa ja jaksamista jota minussa ei ole. Minä päätin parantua.
http://kunlahdintoiseensuuntaan.blogspot.fi/

Aloitin sitä varten uuden blogin, jonka osoite tossa yläpuolella. Mun motivaatio kohta 1. Saan värjätä hiukset vasta kun olen 3 päivää oksentamatta. kasvava juurikasvu punaisessa tukassa on ihmeen hyvä motivaatio!
Keksi jotain kivoja pikkupalkintoja itelles pienistä onnistumisista :) auttaa mua, samalla oppii iloitsee pienistä asioista.

Mary kirjoitti...

Kun jatkat yrittämistä, lopulta myös onnistut. Olen samaa mieltä Millan kanssa, keksi itsellesi pieniä palkintoja onnistumisesta, mutta älä missään nimessä rangaistuksia, hyväksy se että välillä sortuu.
Susta löytyy kyllä se vahvuus ja voima onnistumiseen ja onnellisempaan elämään.
Halauksia. <3

Anonyymi kirjoitti...

Varsinaisille unilääkkeille on vaihtoehtoja, mainittu melatoniini ja esim. pienet annokset masennuslääkkeitä tai ahdistukseen käytettäviä lääkkeitä. Suosittelen käymään psykiatrilla ja puhumaan uniasiasta, ihminen ei jaksa ilman unta.

Laihduttaminenkin ahdistaa ja rikkoo yöunia. Onko sulla ateriasuunnitelmaa jonka mukaan voisit harjoitella taas syömistä ilman "liikaa" syömisen pelkoa