marraskuuta 03, 2013

So many words that I, that I can never find

http://31.media.tumblr.com/96aabc8451252a4c4d2d078e698c0659/tumblr_mruyaaRwl81qbospho1_500.jpg

Viikonloppu taittuu kohta koeviikoksi ja tuntuu taas siltä, etten ole oppinut mitään.
Tämän päivän olen potenut hyytävää krapulaa, jollaista en ole aikaisemmin kokenut, eikä päähäni ole mahtunut muuta kuin kaikki se, mitä eilen tapahtui.
Yksi ystävistäni sopertaa minulle, että hän on alkanut oskentaa.
Toinen itkee vasten minua ja pyytää minulta vain yhtä yötä.
Ystäväni oksennuksenhajuinen hengitys.
Toisen ystäväni huulet poskeani vasten.

Kun sunnuntai-iltapäivällä herään, sänky on tyhjä ja ikkunasta virtaa sisään kylmää ilmaa.
Minusta tuntuu niin tyhjältä.
Olen paikoillani hetken, maailma pyörii, vaikka minä en liikukaan.
Päässäni rakentuu tehtävävälista kaikesta siitä, mikä minun pitäisi saada aikaiseksi, mutta sen listan katkaisee jatkuvasti vain yksi ajatus.
Se on ohi.
Olen menettänyt pitkäaikaisimman ystäväni.

http://data2.whicdn.com/images/84836383/large.jpg

En tiedä, teinkö kaiken voitavani, en tiedä, pelasinko pelini oikein. Tiedän vain, että tämä sattuu enemmän kuin yhdenkään syvän viillon tekeminen iholleni on ikinä sattunut. Kävelyllä tuijotan tummanharmaata vettä, joka päättyy tummansiniseen horisonttiin, en näe aaltoja, mutta kuulen ne. Kaikkialla on vain tummia sävyjä, jopa kirkkaan oranssit lehdet ovat kadottaneet värinsä pimeydelle. Minä ja Oskari kävelemme hiljaisuudessa tunnin, minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Ei mitään.

En osaa sanoa mitään, millä pelastaisin kaiken, ja kohta elämästäni katoaa toinenkin läheinen ihminen, jos hän hukuttautuu posliiniastiaan. Koska tiedän, etten minä voi parantua, jos ympärilläni on ihmisiä, jotka sairastavat ja muistuttavat siitä kaikesta vanhasta. Mutta en halua hyväksyä sitä, etten voisi auttaa häntä ja ettemmekö voisi parantua yhdessä. Totuus on kuitenki se, ettei hän halua parantua. Hän haluaa hukuttautua siihen kaikkeen ja antaa itsestään jokaisen palan syömishäiriölle enkä minä saa häntä sieltä pois. Niinkuin ei kukaan ystäväni, perheenjäseneni eikä edes Oskari ole saanut minua lopettamaan: olen päättänyt siitä itse.


Olen aina pelännyt sitä, että jotenkin myrkytän läheiseni ja sairauteni leviää heihin ja nyt pelkään, että se on tapahtunut. Olen useasti nähnyt painajaista siitä, että saan Oskarin kiinni oksentamisesta tai äitini kiinni paastoamisesta. Ja nyt minun lähelläni on oikeasti joku, joka on sairastunut. En voi jättää häntä, mutta tiedän, etten myöskään jaksa kannatella häntä pinnan yläpuolella.

Yritän huomenna jutella ystäväni kanssa, mutta pelkään, ettei siitä ole mitään hyötyä. Tiistaina näen terapeuttini ja odotan sitä, sillä pääni tuntuu painavalta. Mutta miten painavaksi pääni ikinä muuttuukin, sen sisällä tulee pysymään yksi sana:  parantuminen.

6 kommenttia:

Pinni kirjoitti...

Ei ole sinun tehtäväsi parantaa toista, yrittää repiä häntä väkisin pinnalle. Sairaus on vaikea asia, on täysin ymmärrettävää, jos ei pysty olemaan toisten sairaiden lähellä yrittäessä parantua.

Halauksia, koita selvitä. On aina kivuliasta menettää ystäviä. Toivottavasti et kumpaakaan menetä lopullisesti.

Bubble kirjoitti...

Miika, sinä et voi parantaa muita, vaikka mikä olisi. On ymmärrettävää, ettet välttämättä pysty olemaa sairaiden lähellä parantuessassi, eikä sinua voi siitä tuomita.

En usko, että olet ketään 'sairastuttanut'. Se taipumus on jokaisessa itsessään ja johtuu niin paljon suuremmista asioista kuin yhdestä ystävästä, ettei kyseessä voi olla sinun vikasi. Sairastuminen ei ole oma valinta, mutta ei todellakaan sinun vikasi.

Hirveästi voimia ja tsemppiä <3 anteeksi ettei alkoholin turruttamat aivosoluni kykene mihinkään parempaan. Olet upea ihminen, älä unohda sitä.

riri kirjoitti...

ymmärrän kyllä että sä kannat syyllisyyttä. jos olisin sinä niin itsekin tekisin niin. mutta se ei tarkoita, että se on totta ja oikein. et sinä ole mikään bakteeri joka levittää sairautta tai myrkyttää läheisiäsi, ei se vain mene niin. minkä sinä sille voit että sairastuit? tai sille että ystäväsi on sairastunut? niin vain on tapahtunut.

vaikea tuossa tilanteessa on nähdä mitään hyvää, mutta olen iloinen siitä että ymmärrät mikä on parantumisellesi parasta -- että et voi mennä liian lähelle oksentamisongelmaa, vaikka kyse onkin ystävästä. ja se sattuu, uskon, että se sattuu niin paljon, varsinkin kun menetit jo yhden. oon tosi pahoillani siitä ja lähetän sulle paljon voimia ja halauksia, koska sun suru tuntuu täällä asti.

<3

Anonyymi kirjoitti...

keskity omaan paranemiseen! se on kaikille - myös ystävällesi - parasta

Anonyymi kirjoitti...

Rakas, sun ei tarvitse yrittää pitää mua pinnan yläpuolella niinku sanoinki jo. Ja mä vilpittömästi haluun et sä paranet koska oot upee ihminen ja ansaitset upeen elämän. Mä uskon kans et joskus sun ja N:n välit paranee vaik se nyt ehkä tuntuis tosi kaukaselta!

Oot ihana, Miika, oikeesti. Nähään huomenna!
-L

DistressedFairy kirjoitti...

http://distressedfairy.blogspot.fi/2013/11/5-asiaa-haaste.html < Sulle ois haaste (: