lokakuuta 23, 2013

Fly by feather, this time I’m not ready to die

http://31.media.tumblr.com/792d6d0c9b77edd25c1cdbf8c9e4eef5/tumblr_mu9zsggaQ91qbospho1_500.jpg

Edellinen viikko meni osittain huonosti syöden, osittain oksentanen, vaikka N olikin täällä.
Eilinen oli vaikea päivä, itkin, tärisin.
Halusin niin kovasti oksentaa, että se halu pelotti minut melkein hengiltä. Makasin olohuoneen lattialla ja itkin, Oskari istui vieressäni hiljaa. Olin luvannut, että edellinen viikko oli viimeinen viikko, jolloin annan itseni vajota ja pyysin häntä jaksamaan vielä yhden vieroitusoirejakson.

Luulen aina, että voin yhtäkkiä lopettaa ja siirtyä alamäestä ylämäkeen, mutta ei se mene niin.
Luulen, että minun täytyy käydä pohjalla ennen kuin pääsen ylös, ennen kuin on syytä parantua. Ei se mene niin.
Luulin joskus, että minun kannattaa lihottaa itseni melkein ylipainoiseksi, jotta voin sitten vasta hyvällä omallatunnolla ja motivaatiolla laihduttaa.
Luulin joskus, että lihomalla tai kuihtumalla turtuu kaikkeen. En minä koskaan turtunut. Siirryin tunnetilasta toiseen salaman nopeasti enkä ikinä koskaan itse pysynyt mielialojeni perässä.

http://24.media.tumblr.com/8a1c2048a3eb944778a9024a495e2b35/tumblr_mu9zity86Q1qbospho1_500.jpg

Minusta tuntuu niin tyhmältä todeta jälleen kerran, että aion pysäyttää tämän huvipuistoajelun, mutta minä aion. Ja aion tehdä siitä osan arkeani, koska samalla tavalla kuin syömishäiriöni on juurtunut joka ikiseen aspektiin elämässäni, samalla minun täytyy myös saada parantuminen ujutettua niihin samoihin koloihin. Tulostimme Oskarin kanssa jääkaapin oveen motivaatiolauseita, kylpyhuoneen peilissä on värikkään taustan päällä teksti: "Negatiivisella asenteella ei saa positiivista elämää." Olen ottanut yhteyttä muutamaan osastoaikaiseen tyttöön, joita olen nähnyt ja joiden kanssa olen saanut jutella parantumisesta.

Toinen heistä on jokaisen parantumassa olevan inspiraatio, toinen on käynyt samanlaista kiertelyä ja kaartelua parantumisen kanssa kuin minä. Aluksi tuntui oudolta ottaa yhteyttä heihin, sillä omassa maailmassani on ollut helpompi verkostoitua laihdutuspiireihin: joka paikassa joku etsii laihdutuskaveria, -tukea, ties mitä. Sitten, kun syömishäiriöstä ollaan parantumassa, tuntuu siltä kuin ihmiset vain katoaisivat, kaikki langat muihin mahdollisesti samassa tilanteessa oleviin katkeavat. Et kuulu enää siihen maailmaan, jossa saisi etsiä tukea omalle toiminnalleen.
Mutta onneksi minulla on tuki nyt myös sellaisilta, jotka tietävät mistä tulen ja tietävät, mitä haluan.

http://25.media.tumblr.com/86acc93ef2124f8a6a6812467f98bee1/tumblr_msj1wsYidG1qbospho1_500.jpg

Positiivinen elämänasenne on jotain, mikä ei tule minulta ainakaan vielä luonnostaan ja siksi päätimme Oskarin kanssa aloittaa kirjoittaa pieniä, ilahduttavia asioita samojen kansien sisään. Lyhyitä viestejä toiselle; "näytät ihanalta, kun hymyilet", "kiitos, kun laitoit tänään pyykit vaikka oli mun vuoro!" Haluan oppia näkemään kaiken sen ihanan, mitä ympärilläni tapahtuu. Ja haluan myös oppia näkemään sen kaiken hyvä, mitä minä teen. Ei voi olla mahdollista, että kaikki, mitä teen, olisi jotenkin huonoa tai pahaa tai väärin. Ei minulla muuten voisi olla ympärilläni sellaista turvaverkkoa ja tukea kuin minulla nyt on.
Ei kukaan jaksaisi jäädä vierelleni.

Minun täytyy saada pois se itsesyyttävä ääni: se, joka jatkuvasti mustamaalaa minua ja vähättelee saavutuksiani. Haluan nauttia ja iloita onnistumisistani ja saada niistä voimaa jatkaa. Miksi en saisi olla ylpeä itsestäni? Miksi pitäisi nöyristellä, jos on saavuttanut jotain? Haluan antaa huomiota jokaiselle pienelle, arkiselle onnistumiselle ja oppia tuntemaan iloa niistä. Haluan polttaa kaikki sillat takaani.
Maanantaina rikoin yhden paksun sillan lopullisesti: vaakani. Sen perään leikkelin mittanauhani silpuksi ja vedin nesteenpoistajat vessanpöntöstä alas. Hyvästi, en tarvitse teitä enää.

Huomenna menen kirjamessuille hankkimaan uusia tarinoita luettavakseni, mutta kaikista eniten odotan oman tarinani todellista käännekohtaa.
Sitä, jonka itse luon, koska kukaan muu ei tee sitä puolestani.
Tästä tulee paras lukemani tarina koskaan.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itken ilosta täällä! :D juuri tuota olen odottanut sinulta kauan!! Hyvä Miika!! Muista aina vaikeinakin päivinä että täällä on ihmisiä jotka uskoo suhun! Pohjalta on suunta vain ylöspäin :) sä pystyt siihen, usko itsees!<3

sarita kirjoitti...

ihanaa lukea tällästä! :) saisko susta ja oskarista jonku erikoispostauksen? ootte nii tosi sulonen pari! osta munki puolest kirjoja ku en ite pääsr messuille :'(

Emppuu--- kirjoitti...

Voi, tätä on niin ihana lukea ❤️ Ihanaa että oot päättäny nousta sieltä suosta! Tee se munki puolesta.
Oot ihana! ❤️

kipu kirjoitti...

<3

Heidi kirjoitti...

IHANAA <3 Paljon tsemppiä tulevaisuuteen! Sä selviät kyllä, mä uskon suhun!

Anonyymi kirjoitti...

Olen jo pitkään lukenut blogiasi ja haluan sanoa pari rohkaisevaa sanaa :) Olet todella, todella hyvä kirjoittaja ja teksteistäsi välittyy kuva pohtivasta ja mukavasta ihmisestä. Maailma tarvitsee sinun kaltaisiasi ihmisiä. Joten jaksa vielä! Tsemppiä paljon! (ja suosittelen harkitsemaan uraa kirjailijana ;)

Maarit

Anonyymi kirjoitti...

Tää teksti oli parhautta. Taisin vähän itkeäkkin (heheee herkkis :D).
Sä pystyt siihen, hurjasti voimia ja jaksamista. ♥ Parantuminen on sen kaiken vaikeuden arvoista! :)

Aina kirjoitti...

Upeeta! Ihan mahtavaa oikeesti, että oot saanut muita syömishäiriöstä paranevia ihmisiä sun tueksi tohon!
Ja toi positiivisten juttujen kirjotteleminen ja kaiken vanhan tuhoominen on myös tosi hyvä juttu! Itsekin aikoinaan tuhosin kaikki painokäyrät, mittanauhat yms. ja se kyllä on huomattava apu, kun ei tarvitse katsella sellaisia paskoja asioita kokoajan ympärillään!
Oon tosi ilonen sun puolesta nyt, jatka samaa rataa! :) You CAN do it!

X kirjoitti...

Oon tosi ilonen sun puolesta, ihan mahtavaa ja mä todellakin uskon suhun! :) ♥ Haleja ♥

Anonyymi kirjoitti...

Sori ku tulin puhumaa sulle tänään mut mun vaan oli ihan pakko, koska oon lukenu sun blogii jo tosi pitkää ja halusin iha face to face kertoo mitä ajatuksia sä mussa herätät. Ja oikeesti tarkotin kaikkee mitä sanoin :] Oot tosi hyvän näköne ja söpö ja sul on kaunis hymy äläkä anna sen ikin kadota! Sä ja Oskari ootte kuvankaunis pari mut teil on kummalki jalat maassa ja järki päässä ja tuutte viel pääsee pitkälle. Oot ihana ♥♥ :]]

Nansku kirjoitti...

Miika sä oot niin vahva, että onnistut varmasti ♥ ♥

Ellu kirjoitti...

Uijuijui tulin pitkästä aikaa kurkkaaman tänne ja et tiedäkään kuinka ilonen oon sun puolesta. Ihanaa, että tuhosit noi asiat, se on konkreettinen ele kohti paranemista! Sä pystyt siihen Miika! ♥

PS. Ymmärsinkö oikein, että asutte O:n kanssa nykyään kahdestaan? :o

T: Lukijasi alkumetreiltä asti

Miika kirjoitti...

Anonyymi 22.16 > Kiitos<3 =)

sarita > En tiedä, täytyy kysellä tuolta paremmalta puoliskolta. ='D

Maarit > Kiitos paljon<3 Ei musta ehkä kirjailijaa tule, mutta oon alkanut miettiä journalismin opiskelua. =)

14.12 > Haha voi ei<3 =D Kyllä mä tähän pystyn!

21.42 > Ei haittaa! Musta oli kiva, kun tulit juttelemaan, vaikka aluks olinkin vähän jäässä. =D Kiitos<3 Ostitko paljon kirjoja? =)