lokakuuta 31, 2013

So wake me up when it's all over

http://data1.whicdn.com/images/83979323/large.jpg

Miksi sinä sanoit ne sanat?
Mitkä niistä?
Sen, että sinä pidät minusta enemmän kuin ystävästä vai sen, että sinä et pysty olemaan lähelläni?
Että olet iloinen, kun meidän välissämme on kokonaisia kaupunkeja?
Minä soperran, että et sinä ole ihastunut tai rakastunut minuun: sekoitat vain ihastumisen ja kiintymyksen tunteet keskenään. 
Ei se voi olla muuta. 
Et sinä edes ole ikinä ollut kiinnostunut pojista.

En ole valmis päästämään sinusta irti, sinä olet ystäväni.
Mutta sinä haluat minusta irti, koska olen sinulle niin paljon enemmän kuin ystävä.
Umpikuja, josta kumpikaan ei selviä ulos ilman haavoja.

lokakuuta 23, 2013

Fly by feather, this time I’m not ready to die

http://31.media.tumblr.com/792d6d0c9b77edd25c1cdbf8c9e4eef5/tumblr_mu9zsggaQ91qbospho1_500.jpg

Edellinen viikko meni osittain huonosti syöden, osittain oksentanen, vaikka N olikin täällä.
Eilinen oli vaikea päivä, itkin, tärisin.
Halusin niin kovasti oksentaa, että se halu pelotti minut melkein hengiltä. Makasin olohuoneen lattialla ja itkin, Oskari istui vieressäni hiljaa. Olin luvannut, että edellinen viikko oli viimeinen viikko, jolloin annan itseni vajota ja pyysin häntä jaksamaan vielä yhden vieroitusoirejakson.

Luulen aina, että voin yhtäkkiä lopettaa ja siirtyä alamäestä ylämäkeen, mutta ei se mene niin.
Luulen, että minun täytyy käydä pohjalla ennen kuin pääsen ylös, ennen kuin on syytä parantua. Ei se mene niin.
Luulin joskus, että minun kannattaa lihottaa itseni melkein ylipainoiseksi, jotta voin sitten vasta hyvällä omallatunnolla ja motivaatiolla laihduttaa.
Luulin joskus, että lihomalla tai kuihtumalla turtuu kaikkeen. En minä koskaan turtunut. Siirryin tunnetilasta toiseen salaman nopeasti enkä ikinä koskaan itse pysynyt mielialojeni perässä.

http://24.media.tumblr.com/8a1c2048a3eb944778a9024a495e2b35/tumblr_mu9zity86Q1qbospho1_500.jpg

Minusta tuntuu niin tyhmältä todeta jälleen kerran, että aion pysäyttää tämän huvipuistoajelun, mutta minä aion. Ja aion tehdä siitä osan arkeani, koska samalla tavalla kuin syömishäiriöni on juurtunut joka ikiseen aspektiin elämässäni, samalla minun täytyy myös saada parantuminen ujutettua niihin samoihin koloihin. Tulostimme Oskarin kanssa jääkaapin oveen motivaatiolauseita, kylpyhuoneen peilissä on värikkään taustan päällä teksti: "Negatiivisella asenteella ei saa positiivista elämää." Olen ottanut yhteyttä muutamaan osastoaikaiseen tyttöön, joita olen nähnyt ja joiden kanssa olen saanut jutella parantumisesta.

Toinen heistä on jokaisen parantumassa olevan inspiraatio, toinen on käynyt samanlaista kiertelyä ja kaartelua parantumisen kanssa kuin minä. Aluksi tuntui oudolta ottaa yhteyttä heihin, sillä omassa maailmassani on ollut helpompi verkostoitua laihdutuspiireihin: joka paikassa joku etsii laihdutuskaveria, -tukea, ties mitä. Sitten, kun syömishäiriöstä ollaan parantumassa, tuntuu siltä kuin ihmiset vain katoaisivat, kaikki langat muihin mahdollisesti samassa tilanteessa oleviin katkeavat. Et kuulu enää siihen maailmaan, jossa saisi etsiä tukea omalle toiminnalleen.
Mutta onneksi minulla on tuki nyt myös sellaisilta, jotka tietävät mistä tulen ja tietävät, mitä haluan.

http://25.media.tumblr.com/86acc93ef2124f8a6a6812467f98bee1/tumblr_msj1wsYidG1qbospho1_500.jpg

Positiivinen elämänasenne on jotain, mikä ei tule minulta ainakaan vielä luonnostaan ja siksi päätimme Oskarin kanssa aloittaa kirjoittaa pieniä, ilahduttavia asioita samojen kansien sisään. Lyhyitä viestejä toiselle; "näytät ihanalta, kun hymyilet", "kiitos, kun laitoit tänään pyykit vaikka oli mun vuoro!" Haluan oppia näkemään kaiken sen ihanan, mitä ympärilläni tapahtuu. Ja haluan myös oppia näkemään sen kaiken hyvä, mitä minä teen. Ei voi olla mahdollista, että kaikki, mitä teen, olisi jotenkin huonoa tai pahaa tai väärin. Ei minulla muuten voisi olla ympärilläni sellaista turvaverkkoa ja tukea kuin minulla nyt on.
Ei kukaan jaksaisi jäädä vierelleni.

Minun täytyy saada pois se itsesyyttävä ääni: se, joka jatkuvasti mustamaalaa minua ja vähättelee saavutuksiani. Haluan nauttia ja iloita onnistumisistani ja saada niistä voimaa jatkaa. Miksi en saisi olla ylpeä itsestäni? Miksi pitäisi nöyristellä, jos on saavuttanut jotain? Haluan antaa huomiota jokaiselle pienelle, arkiselle onnistumiselle ja oppia tuntemaan iloa niistä. Haluan polttaa kaikki sillat takaani.
Maanantaina rikoin yhden paksun sillan lopullisesti: vaakani. Sen perään leikkelin mittanauhani silpuksi ja vedin nesteenpoistajat vessanpöntöstä alas. Hyvästi, en tarvitse teitä enää.

Huomenna menen kirjamessuille hankkimaan uusia tarinoita luettavakseni, mutta kaikista eniten odotan oman tarinani todellista käännekohtaa.
Sitä, jonka itse luon, koska kukaan muu ei tee sitä puolestani.
Tästä tulee paras lukemani tarina koskaan.

lokakuuta 10, 2013

If I lose myself tonight it'll be by your side

http://31.media.tumblr.com/ad314f33a3c8e02be05f028c6b7dc9c5/tumblr_mue8m0Ytq11qbospho1_500.jpg

Lupasin Oskarille pitää taukoa täältä. Lupasin, etten lue sairaita tekstejä, jotka saavat minutkin pitämään kiinni siitä sairaudesta, josta minun täytyisi päästä eroon. Sen lisäksi täällä jatkuvasti nouseva päivittäinen kävijämäärä on saanut minut ahdistumaan: en tiedä, haluanko kertoa mitään, sanoa mitään. Olla hajalla julkisesti. Se, että monta sataa ihmistä tietää minusta enemmän kuin moni, tuntuu häkellyttävältä, mutta samalla tunnen jotain outoa lämpöä ja kiintymystä niitä kohtaan, jotka haluavat tietää, mitä minulle kuuluu.

Tauko oli kuitenkin ehkä hyväksi. Sain tehdä asioita omaan tahtiini enkä sen tahtiin, miten muut ovat onnistuneet tai epäonnistuneet kukin missäkin, parantumisessa tai laihtumisessa. Sain rauhassa miettiä suhdettani syömiseen ja omaan kehooni, mutta olen edelleenkin hukassa ajatusteni kanssa. Jossain määrin ehkä vielä pahemmin kuin ennen. Lääkityksen hetkellinen lopettaminen oli typerintä, mitä olen pitkään aikaan tehnyt ja ymmärsin sen siinä vaiheessa, kun pidin piilossa ollutta terääni vasten vasenta nilkkaani.

http://31.media.tumblr.com/5543bb4550e0afdce1cad38835fd3329/tumblr_mtt64wNKI51s5tf3do1_500.jpg

Olen väsynyt, jatkuvasti. Herään huonovointisena joka ikinen aamu, kuin olisin jäänyt auton alle unissani. Makaan sängyssä tunnin enkä ole vieläkään hereillä. Ennen aamut olivat ihania minun ja Oskarin kahdenkeskeisiä hetkiä, halailimme, suutelimme, hymyilimme suudelmien välissä. Nykyään en jaksa. Oma fyysisyyteni häiritsee minua jälleen, tunnen syyllisyyttä ja vastenmielisyyttä. Kun Oskari painaa minut patjaa vasten, suutelee ja puree kaulaani, haluaisin vain olla, mutta en osaa. Takaraivossa joku muistuttaa, että tulen vielä katumaan sitä, minkä annan tapahtua ja niin minä kadunkin.

Herään joka aamu päänsärkyyn, neljänkin kahvikupillisien jälkeen olen aivan yhtä väsynyt kuin aiemmin. Ruokailujen jälkeen nukahdan hetkeksi niinkuin silloin joskus, kun aloin osastolla syödä kunnolla. Jalkani kramppaavat, saan vaikeasti hallittavissa olevia itkukohtauksia. Ja silti mielestäni se on vaikea päätös, jatkanko laihduttamista vai en. Olen liian pitkällä luovuttaakseni ja liian hajalla jatkaakseni. Vihaan tätä huonoa oloa, mutta rakastan pientä vatsaani ja sitä nöyrää lukua, joka vaa'alta minua aamuisin katsoo.
Lievä alipaino.

http://25.media.tumblr.com/4823b993a75e539a42f14b76315d07f7/tumblr_mtlwq3xnMx1qbospho1_500.jpg

Viime viikonloppuna kuulin vahingossa serkkujeni puhuvan minusta ja Oskarista.
Ärsyttävää, ku kaikki vaan papoo niitä!
Ei kukaan ois kiinnostunu mun poikaystäväst niin paljon mut Oskari ja Miika on niiiiin ihania. Lässynlää oikeesti.
Kaikki on sillee vaan siks ku Miika sellane ihme draamailija. "En voi syödä yhyy oon läski yhyy!" Ihan sika noloo...
Nojaan vasten isovanhempieni talon seinää, hengitys huuruaa, metsänrajassa on sumua. Minun pitäisi olla kuollut.

Loput serkkujeni puheesta hukkuu pääni sisällä olevien äänien alle ja minun tekisi niin mieli viiltää pitkästä aikaa. Sen sijaan hiivin sumuiseen metsään oksentamaan, mutta saan ulos vain vettä ja verta. Istun hetken märässä maassa ja minuun palaa taas se tuttu tunne siitä, että läheisilleni olisi parasta, jos lakkaisin olemasta. Se sattuisi heitä hetken, mutta lopulta se olisi varmasti suuri helpotus etenkin Oskarille ja vanhemmilleni. Heidän ei tarvitsisi enää huolehtia tai murehtia. Ikinä.


Come see my broken pleasure 
Come take away the cold 
Don’t leave me staking ruthless 
We are damaged, take control 

We became violence when we were young and our light 
We can’t last through the fire 
Let things burn to survive 
Let things burn to survive 
We are damaged, take control