elokuuta 17, 2013

Puu kaltereihin asti ulottuu

http://data.whicdn.com/images/73029005/large.jpg

Öinen taivas on tummaa samettia.
Yritän kurotella koskettamaan sitä, mutta ei sitä oikeasti ole olemassa sellaisena kuin minä sen näen. Sadepäivinä minä ja Oskari olemme makoilleen olohuoneen lattialla kynttilöiden seassa, pitäneet toisiamme kädestä kiinni ja vain olleet.
Välillä minun on ollut vaikeaa hengittää.
Syyllisyys.

 Paino junnaa, koska en saa tarpeeksi unta. En nukahda ja jos nukahdan, heräilen jatkuvasti. Valvon tunteja sen jälkeen, kun Oskari nukahtaa; joskus makaan hänen vierellään, joskus jatkan loputtomia vatsalihasliikesarjoja kylpyhuoneessa. Unenpuutte sekoittaa ajatukseni sotkuksi, jolla ei ole selkeää alkua tai loppua. Sinkoilen ajatuksesta ja mielialasta toiseen. Etenkin iltaisin kaikki ajatukset pakkautuvat sakeaksi tahmaksi pääni sisälle ja haluaisin huutaa ne ulos.

http://data.whicdn.com/images/71655657/large.jpg

Haluan syödä. Haluan laihtua. Huomenna luen vähintään 50 sivua filosofiaa. Punnerruksia pitää tehdä. Haluan Oskaria. En halua, että minuun kosketaan. Paljonko söin tänään? Olisikohan minun pitänyt vastata sille tytölle eri tavalla? Miksi opettaja katsoi minua niin oudosti tunnilla? Huomenna soitan isälle ja äidille. Haluan syödä. En halua syödä. Haluan oksentaa. En saa oksentaa. Paljonkohan tililläni on rahaa tällä hetkellä? Haluan lapsen. Haluan perheen. En osaa pitää huolta edes itsestäni. Milloin käymme hakemassa meille kissan? Mikä sen nimeksi tulee? Teen ylihuomenna äidinkielen kirja-arvostelun.

http://31.media.tumblr.com/9ea666047f48af5383ca0f1debcb2d28/tumblr_mr72ptlQYy1qbospho1_500.jpg

Pää on sohjoa enkä jaksa hymyillä. En ehdi hymyilemään. Saatan naurahtaa, mutta palaan sen jälkeen välittömästi takaisin neutraaliin ilmeeseeni. Oskari sanoo, että huokailen nykyään usein. Ainoat asiat, mitkä saavat minut hymyilemään, ovat viileä ilta, lenkkipolun rapina ja kylmä sade vasten kasvoja. Ja sen jälkeen kuuma suihku ja Oskarin lämmin syli.

En tiedä, mikä minulla on, mutta tunnen menettäneeni itsestäni osan palattuani takaisin Suomeen. Jätin sinne jotain, minkä tarvitsen takaisi ollakseni kokonainen. Tänään yritän täyttää tuota tyhjää aukkoa ruoalla ja elokuvilla. Huomenna lenkkipolulla ja koulukirjoilla.
Tiedän jossain syvällä sisimmässäni, että tämän syksyn aikana romahdan, mutta siihen asti leikin olevani vain väsynyt. Niinkuin minä olenkin.

4 kommenttia:

Hiljainentähti kirjoitti...

Minunkin pääni on ihan sekaisin. Toivotaan ettet romahda vaikka syksy onkin synkkää. Itse kyllä tykkään syksystä justiin sen takia. Toivottavasti pärjäät...

riri kirjoitti...

tiedän miltä se tuntuu kun on liikaa ajatuksia. silloin pitää todellakin nollata pää. se voi onnistua katsomalla jtn roskaa telkusta tai kuuntelemalla rauhallista musiikkia. tai sitten ihan vaan sulkemalla silmät ja olemalla toisen lähellä.

koita jaksaa miika-rakas <3 voimia sulle päiviisi.

riri kirjoitti...

kiitos kauheasti <3

ymmärrän, onhan se pelottavaa. kun tavallaan päästää irti asioista vähäksi aikaa. mutta on se välillä tarpeen ja sen arvoista :)

Anonyymi kirjoitti...

mun pään sisäinen elämä on ihan samanlaista... yritä kirjoittaa jonkinlainen tehtävälista ja sit tee aikataulut niille jutuille, oli ne sit esseitä tai perheenperustamista. mulla ainakin siitä tulee sellanen ehkä ei kannata murehtii näitä asioita nyt-olo kun tiedän että ne asiat tulee tapahtumaan edes jonkinlaisessa aikataulussa! paljon voimia pikkunen!