elokuuta 21, 2013

I must get it

http://31.media.tumblr.com/4e5c2f4523f94aa753114e9dd5f3e207/tumblr_mh6ckfSVnH1s2kmrmo1_r1_500.jpg

Tänään vaa'alla odotti numero, jota en todellakaan osannut odottaa.
Tuijotin sitä hetken, taiottuna paikoilleen.
Astuin pois vaa'alta, asetin itseni uudelleen sen kylmälle lasille.
Sama numerosarja.
Hymy sulaa kasvoilleni.

Muutamassa viikossa minusta on tullut melkein kolme kiloa kevyempi ja tunnen oloni hyväksi. Peilistä minua katsoo takaisin jotain turvallista ja omalta tuntuvaa. Kaiken alta alkaa paljastua oikea minä, tutut luut, tutut viivat, tutut rajat. Mutta samalla minua pelottaa, sillä tiedän, ettei muutamassa viikossa pitäisi laihtua näin nopeasti eikä minun pitäisi onnistua tässä näin hyvin. Aineenvaihduntani juoksee nopeammin kuin minä lenkkipolulla puista pudonneiden lehtien kanssa, mutta ensilumen saavuttua kaikki ympärilläni ja sisälläni hiljenee.

http://24.media.tumblr.com/04ba3fe31570565bd2d6478f55532681/tumblr_mqz4drH7jK1qfv2veo1_500.jpg

Yritän ehkä keksiä tekosyitä tälle kierolle pelilleni, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu hyvältä olla minä. Yhtä viime aikoina vahvistunutta tunnetta lukuunottamatta. Se hävettää minua, se häiritsee minua, mutta en osaa kontrolloida sitä mitenkään. Se purkautuu itkukohtauksina tyynyä vasten, haikeina katseina, ajoittaisena epätoivoisuutena. Joskus öisin nousen ylös, kävelen olohuoneeseen ja annan itseni valua pieneksi kasaksi lattialle makaamaan.
Odotan
odotan
odotan.

Mutta se tunne on ja pysyy enkä minä saisi tuntea niin.
Se on naurettava tunne enkä edes tiedä onko se aitoa vai ainoastaan jonkun toisen tunteen korvike.
Minä vain haluaisin sitä niin kovasti.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten oot onnistunu laihtumaan noin paljon? :o

Anonyymi kirjoitti...

miks ihmeessä sä laihdutat kun sulla ei oo mtn aihetta?

Miika kirjoitti...

Anonyymi 12.01 > Syön 1200-1500 kaloria päivässä ja yritän käydä päivittäin lenkillä.

19.51 > Koska mun keho on muuttunut liikaa kevään ja kesän aikana enkä tunne sitä enää omakseni. Siinä ei oo ihonväristä lähtien enää mitään tuttua.

riri kirjoitti...

en ole mikään ammattilainen näissä asioissa.
mutta uskon, että ei ole mitään oikeaa painoa vaan jokainen saa painaa mitä painaa jos sillä on vain hyvä olo omassa kropassaan. enkä tarkoita vain että näyttää peilissä hyvältä vaan että tuntuu hyvältä, että on terve olo fyysisesti.
en halua, että alat tuijottamaan vaakaa ja ilahtumaan pienemmistä numeroista joita se näyttää. unohda numerot vähäksi aikaa ja kuuntele kroppaasi ja ihanaa itseäsi. pysy siinä painossa missä tunnet olosi terveeksi.

voimia murunen.

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin sun blogiin ja halusin sanoa, että kirjotat todella hyvin; mielenkiintosella ja runollisella tyylillä. Oli pakko jatkaa vaan tekstistä toiseen.

Ahdistuksen ja syömishäiriön kanssa itsekin edelleen tappelevana tiedän, että on turha toivottaa voimia. Koska kyllä sitä löytyy, se vaan on kanavoitunut niin kieroutuneesti. Toivottavasti jokin värisyttää sen takas paikalleen. Niin, väreet. Aluksi niin pieniä, mutta katso kuinka ne kasvavat! Jonkun täytyy vain aloittaa ne.

-Lyra