heinäkuuta 24, 2013

The truth is that I never shook my shadow

http://25.media.tumblr.com/ae6a1c7699bf4815a090670015eb6121/tumblr_mosb9pmBvz1qbospho1_500.jpg

Aika Lontoossa on kohta ohi ja kaipaan tänne jo nyt. Ensi viikonloppuna vedän perässäni väsynyttä, tummansinistä matkalaukkua ja näen vanhempani pitkästä aikaa.
Mutta kotona minua odottaa jotain, mikä saa minut hymyilemään:
asunto, jossa tulee olemaan vain minä ja Oskari.
Ei se ole meidän kuin vuoden, kunnes isäni ystävä ja hänen vaimonsa palaavat, mutta saamme sen ajan kokeilla, millaista on asua kahdestaan.

Mutta.
Annan taas muiden mahdollisten mielipiteiden viedä pois innostustani ja olen viime aikoina ollut jatkuvasti valmiina puolustamaan seurustelusuhdettani. Ei kukaan ole koskaan sanonut meidän etenevän liian nopeasti tai ollut huolissaan siitä, miten paljon vietämme aikaa kahdestaan, mutta silti odotan muiden epäileviä katseita ja varovaisia huomautuksia. Olen tottunut siihen, että joku arvostelee toimintaani jatkuvasti ja nyt, kun kaikki äänet omassa päässäni on vaiennettu, odotan muiden täyttävän sen aukon.

http://24.media.tumblr.com/e62873ad36181ba3186611e868cfe73d/tumblr_mqblflm5zj1qbospho1_500.jpg

Olen vuorotellen iloinen, surullinen, onnellinen, pelokas.
Annan muiden kontrolloida onneani eikä minusta niin tule koskaan onnellista. Kävelen kyyryssä, odotan puukkoa selkääni, pahoja sanoja kasvoilleni.
Kaikki on niin katkeransuloista.
Se sama, vanha tunne alkaa palata: kävellessäni huoneeseen, teen kaikesta harmaata. Vien pois hapen, ikkunoihin muodostuu jäätä.
Minussa on jotain pahaa.
Sellaista, mitä ei voi parantaa.

En tiedä, onko tämä vain huono päivä vai jotain ohimenevää. En vieläkään syö tarpeeksi ja laskin eilen, että olen usein miinuskaloreilla päivän päätteeksi, joten sekin saattaa vaikuttaa mielialaan.
Mutta huomenna pääsen töistä jo kahdeltatoista ja perjantaina lähdemme viikonlopuksi maaseudulle, joten loppuviikko näyttää hyvältä. Lopulta, se kaikki taitaa olla vain minusta itsestäni kiinni:
ajattelu off,
elämä on.

5 kommenttia:

Charlotte kirjoitti...

oi omaan asuntoon! Arjen pulmia nyt tulee kaikille, mutta uskon, että teillä tulee olee siellä tosi ihanaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Nauti vielä siellä Lontoossa se ensviikko kun vielä voit! Hyvältä kuulostaa toi asumisjuttukin, onnea vaan siihen sekä paljon jaksamista sulle, ainakin oot pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan. :)

riri kirjoitti...

siihen menee aikaa kun oppii sulkemaan muiden mahdolliset tyhmät mielipiteet pois. ja laskemaan omat muurit.
kyllä sinä selviät. tulee vielä se päivä kun huomaat että et tarvitse mitään ääniä päähäsi, et omia etkä muiden.

Ninni kirjoitti...

Sä ja oskari ette tarvii lupaa keneltäkään teidän onneenne.! Vaan te tiedätte ooteko valmiita ottamaan seuraavan askeleen ja jos ootte sitä mieltä että yhteenmuuttaminen tuntuu hyvältä niin antaa mennä vaan :) Ootte kuitenki jo aika pitkään periaatteessa asunu yhdessä että eiköhän kaikki mee ihan hyvin!

Hiljainentähti kirjoitti...

Mulla on samallainen tunne et mussa on jotain mitä ei voi parantaa... Kaikki tuntuu huonolta vaikka ois menny hyvin. Ärsyttävää...