heinäkuuta 01, 2013

Have you learned to fly?

http://data.whicdn.com/images/58620686/tumblr_luqlplfVcR1qd5mnho1_400_large.jpg

Valkoisia taloja vieri vieressä, ruskeat katot, vihreät pihat. Pensasaitoja, ahtaalta näyttäviä taloja, jotka kuitenkin paljastuvat sisältä loputtomiksi porraskäytäviksi ja huoneiksi. Valkoiset talot muuttuvat punatiilisiksi kerrostaloiksi juuri ennen risteystä, jonka jälkeen valkoiset talot asuttavat jälleen tien kumpaakin puolta. Minun suosikkitaloni on se juuri ennen Brent Crossin metroasemaa oleva talo, jonka pihoille paistaa aina aurinko ja joka tuntuu hymyilevän minulle.

Tutustuimme viime viikonloppuna muutamaan paikalliseen nuoreen. Olemme istuneet puistossa, pelanneet sulkapalloa, kävelleet, syöneet, juoneet. Pidän heistä ja he pitävät meistä. Olen ruskettunut, olen saanut lihaksia. Haluan liikkua ja nauraa. Haluan näyttää terveeltä ja elävältä. Olin joskus sitä mieltä, että näytän tarpeeksi hyvältä hintelänä ja vaaleana, mutta nyt haluan jotain muuta. Olla jotain muuta.

 http://25.media.tumblr.com/7c77952f46402efa846c6e427f199e1c/tumblr_moh6v2Onck1qgls16o1_500.jpg

Kuitenkin tänään se sama vanha synkkä olo saapui luokseni.
Jotenkin koko elämä tuntui absurdilta, elämisessä ei oikeastaan ole mitään järkeä. Kävellessäni ruskeiden talojen reunustamaa tietä, todellisuus juoksi jonnekin kauas luotani ja sen tilalle ympärilleni muodostui paksu kupla. Kaikki tekemämme työ ja tuska päättyy kuolemaan, käytämme rahaa, mitä ei ole olemassa. Luulemme kuuluvamme johonkin kansaan, jota ei ole olemassa. Mitään, mihin uskomme, ei jää jäljelle, kun ihmisiä ei enää ole. Edes jumalaa ei silloin enää ole: hänenkin olemassaolonsa perusta on se, että hän elää päämme sisällä niinkuin kaikki muukin.

http://25.media.tumblr.com/742eeb631900530d656a2460574336f3/tumblr_mmbk0g00aA1r0oqiso1_500.jpg

Luulen, että tämänpäiväinen purkaus johtui liian vähästä ruoasta. Luulen edelleenkin pysyväni tasapainoisesti pystyssä, vaikka en söisikään kaikkea, mitä minun pitäisi päivässä syödä. Olemme Oskarin kanssa liikkuneet päivittäin enemmän kuin olen liikkunut vuosiin ja vaikka rakastankin aktiivista elämää, ruoan lisääminen tuottaa ongelmia, koska koen jo nyt syöväni paljon. En osaa lisätä niitä pieniä ruokia sinne ja tänne, jotka lisäisivät päivittäistä energiansaantiani. Ja tuntuu, ettei aika riitä syömiseen. 

Mutta vaikka tämä päivä onkin ollut harvinaisen huono, olen silti yleisesti pirteä ja onnellinen. Ja olen miettinyt. Mutta minun pitää miettiä vielä lisää. Tai sitten voin lopettaa miettimisen kokonaan ja tehdä sen, mikä tuntuu hyvältä. Unohtaa se, mitä joku mahdollisesti voisi sanoa. Unohtaa se, miten jotkut mahdollisesti etenevät. 
Voisin kerrankin elää vähän.

4 kommenttia:

invisible kirjoitti...

ei elämä pääty kuolemaan. kaikki tekemäsi työ ja taistelu tullaan vielä palkitsemaan. maailmassa on niin kauniita asioita - rakkaus, luonto ja lahja, joita olet saanut - että olisi järjetöntä, jos millään ei olisi mitään tarkoitusta eikä merkitystä.

nauti matkasta. <3

invisible kirjoitti...

korjaan: lahjat* :)

Anonyymi kirjoitti...

ihana kuulla, että sulla on parempi olo mut älä kuitenkaa ota liian suurta palaa nieltäväks ettei sit toi liikunta mee överiks! syömishäiriöistä toipuminen vie kuitenki tosi pitkään ja se häiriö saattaa pahimmassa tapauksessa muuttaa muotoa tai siirtyy just vaik liikuntaan!

Miika kirjoitti...

Anonyymi 14.40 > Tuota yritän juuri varoa, että en tee liikunnasta uutta pakkomiellettä. Kyllä mä saan varmasti syötyäkin enemmän kunhan vain saan neuvoja siitä, miten voisin lisätä välipaloja jne. =)