heinäkuuta 28, 2013

It's too much, too bright, too powerful

http://25.media.tumblr.com/tumblr_llz7m2VUBn1qj5jq5o1_500.jpg

Miksi astuin tänään aamulla hotellin vaa'alle.
Tiedän, että minulla on enemmän lihaksia nyt kuin koskaan aiemmin, mutta en silti osaa olla ajattelematta muuta kuin, että painoni on liian korkea. Otin Lontooseen mukaan vain joitakin vanhoja vaatteita, koska tiesin ostavani täältä uusia joka tapauksessa ja halusin säästää niille tilaa. Mutta kun menen kotiin, onko vanha vaatekaappini sisältö liian pientä päälleni?

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lso0s22t9d1r1txk5o1_500.png

Pitkästä aikaa ahdistaa niin, etten osaa pysyä paikoillani ollenkaan.
Minua itkettää, hermostuttaa, suututtaa.
Parannunko minä sittenkin niin, että palaan takaisin lievästi ylipainoiseksi?
Onko minun uusi, terveempi ulkomuotoni valhe, jonka taakse piilotan sen, että oikeasti paisun jatkuvasti?
Oskari osoittaa kiinnostusta kehoani kohtaan enemmän kuin ikinä, mutta en luota hänen mielipiteeseensä: hän ihastui minuun, kun painoindeksini lähenteli kolmeakymmentä.
Ei hänen sanoihinsa voi luottaa.

 http://24.media.tumblr.com/aea4cbaf437526665cca06feb0249f71/tumblr_mj5r9n4fg21rjj3dio1_500.jpg

Miksi minä annoin itseni päästä tällaiseksi?
Pitkästä aikaa haluaisin repiä ihoa rikki ihan vain, jotta saisin nähdä sitä ihanaa, tummaa verta. Jotta tuntisin sen tutun, polttavan tunteen reisissä seuraavana päivänä, kun haavat koskettavat vaatteita.
Mutta en tee mitään.
Istun vain hiljaa paikoillani ahdistuen. Tuntien, miten kehoni kasvaa kasvamistaan. Kunnes rasvassa uiva ihoni osuu lasisen laatikon lasisiin seiniin enkä minä mahdu enää sinne sisälle.

Tervetuloa takaisin, ihana läskiahdistus.

heinäkuuta 24, 2013

The truth is that I never shook my shadow

http://25.media.tumblr.com/ae6a1c7699bf4815a090670015eb6121/tumblr_mosb9pmBvz1qbospho1_500.jpg

Aika Lontoossa on kohta ohi ja kaipaan tänne jo nyt. Ensi viikonloppuna vedän perässäni väsynyttä, tummansinistä matkalaukkua ja näen vanhempani pitkästä aikaa.
Mutta kotona minua odottaa jotain, mikä saa minut hymyilemään:
asunto, jossa tulee olemaan vain minä ja Oskari.
Ei se ole meidän kuin vuoden, kunnes isäni ystävä ja hänen vaimonsa palaavat, mutta saamme sen ajan kokeilla, millaista on asua kahdestaan.

Mutta.
Annan taas muiden mahdollisten mielipiteiden viedä pois innostustani ja olen viime aikoina ollut jatkuvasti valmiina puolustamaan seurustelusuhdettani. Ei kukaan ole koskaan sanonut meidän etenevän liian nopeasti tai ollut huolissaan siitä, miten paljon vietämme aikaa kahdestaan, mutta silti odotan muiden epäileviä katseita ja varovaisia huomautuksia. Olen tottunut siihen, että joku arvostelee toimintaani jatkuvasti ja nyt, kun kaikki äänet omassa päässäni on vaiennettu, odotan muiden täyttävän sen aukon.

http://24.media.tumblr.com/e62873ad36181ba3186611e868cfe73d/tumblr_mqblflm5zj1qbospho1_500.jpg

Olen vuorotellen iloinen, surullinen, onnellinen, pelokas.
Annan muiden kontrolloida onneani eikä minusta niin tule koskaan onnellista. Kävelen kyyryssä, odotan puukkoa selkääni, pahoja sanoja kasvoilleni.
Kaikki on niin katkeransuloista.
Se sama, vanha tunne alkaa palata: kävellessäni huoneeseen, teen kaikesta harmaata. Vien pois hapen, ikkunoihin muodostuu jäätä.
Minussa on jotain pahaa.
Sellaista, mitä ei voi parantaa.

En tiedä, onko tämä vain huono päivä vai jotain ohimenevää. En vieläkään syö tarpeeksi ja laskin eilen, että olen usein miinuskaloreilla päivän päätteeksi, joten sekin saattaa vaikuttaa mielialaan.
Mutta huomenna pääsen töistä jo kahdeltatoista ja perjantaina lähdemme viikonlopuksi maaseudulle, joten loppuviikko näyttää hyvältä. Lopulta, se kaikki taitaa olla vain minusta itsestäni kiinni:
ajattelu off,
elämä on.

heinäkuuta 15, 2013

My darkness is shining

http://data.whicdn.com/images/68285359/large.jpg

Kiellettyä ainetta aivoihin, kehoon, mieleen.
Ei ole enää teräviä kulmia, kaikki on pehmeää.
Kaikki äänet ovat pehmeitä.
Minua ei pelota mikään, olen voittamaton.
Nauran kumeaa naurua.
Astun pehmeitä askelia, kuin kävelisin vesisängyn päällä.
En ole koskaan ollut niin onnellinen.

Yöllä kukkakuvioisella tapetilla vuoratussa huoneessa kaksi huohottavaa ihmistä.
Hikeä.
Kumpikin on unohtanut, että viereisessä huoneessa on toisia ihmisiä.
Se kaikki on niin ihanaa,
huoletonta.


Aamulla jokainen kulma osuu terävänä vasten kehoa.
Äänet tuntuvat kovemmilta kuin koskaan aikaisemmin.
Tarvitsen sen ihanan tunteen uudestaan.
Koko ajan, joka päivä.
Haluan olla ajattelematta, haluan siihen onnelliseen paikkaan.
Haluan jäädä sinne iäksi. 
Tiedän, etten voi.
Mutta ehkä vielä muutaman kerran,
hetkeksi vain.

heinäkuuta 01, 2013

Have you learned to fly?

http://data.whicdn.com/images/58620686/tumblr_luqlplfVcR1qd5mnho1_400_large.jpg

Valkoisia taloja vieri vieressä, ruskeat katot, vihreät pihat. Pensasaitoja, ahtaalta näyttäviä taloja, jotka kuitenkin paljastuvat sisältä loputtomiksi porraskäytäviksi ja huoneiksi. Valkoiset talot muuttuvat punatiilisiksi kerrostaloiksi juuri ennen risteystä, jonka jälkeen valkoiset talot asuttavat jälleen tien kumpaakin puolta. Minun suosikkitaloni on se juuri ennen Brent Crossin metroasemaa oleva talo, jonka pihoille paistaa aina aurinko ja joka tuntuu hymyilevän minulle.

Tutustuimme viime viikonloppuna muutamaan paikalliseen nuoreen. Olemme istuneet puistossa, pelanneet sulkapalloa, kävelleet, syöneet, juoneet. Pidän heistä ja he pitävät meistä. Olen ruskettunut, olen saanut lihaksia. Haluan liikkua ja nauraa. Haluan näyttää terveeltä ja elävältä. Olin joskus sitä mieltä, että näytän tarpeeksi hyvältä hintelänä ja vaaleana, mutta nyt haluan jotain muuta. Olla jotain muuta.

 http://25.media.tumblr.com/7c77952f46402efa846c6e427f199e1c/tumblr_moh6v2Onck1qgls16o1_500.jpg

Kuitenkin tänään se sama vanha synkkä olo saapui luokseni.
Jotenkin koko elämä tuntui absurdilta, elämisessä ei oikeastaan ole mitään järkeä. Kävellessäni ruskeiden talojen reunustamaa tietä, todellisuus juoksi jonnekin kauas luotani ja sen tilalle ympärilleni muodostui paksu kupla. Kaikki tekemämme työ ja tuska päättyy kuolemaan, käytämme rahaa, mitä ei ole olemassa. Luulemme kuuluvamme johonkin kansaan, jota ei ole olemassa. Mitään, mihin uskomme, ei jää jäljelle, kun ihmisiä ei enää ole. Edes jumalaa ei silloin enää ole: hänenkin olemassaolonsa perusta on se, että hän elää päämme sisällä niinkuin kaikki muukin.

http://25.media.tumblr.com/742eeb631900530d656a2460574336f3/tumblr_mmbk0g00aA1r0oqiso1_500.jpg

Luulen, että tämänpäiväinen purkaus johtui liian vähästä ruoasta. Luulen edelleenkin pysyväni tasapainoisesti pystyssä, vaikka en söisikään kaikkea, mitä minun pitäisi päivässä syödä. Olemme Oskarin kanssa liikkuneet päivittäin enemmän kuin olen liikkunut vuosiin ja vaikka rakastankin aktiivista elämää, ruoan lisääminen tuottaa ongelmia, koska koen jo nyt syöväni paljon. En osaa lisätä niitä pieniä ruokia sinne ja tänne, jotka lisäisivät päivittäistä energiansaantiani. Ja tuntuu, ettei aika riitä syömiseen. 

Mutta vaikka tämä päivä onkin ollut harvinaisen huono, olen silti yleisesti pirteä ja onnellinen. Ja olen miettinyt. Mutta minun pitää miettiä vielä lisää. Tai sitten voin lopettaa miettimisen kokonaan ja tehdä sen, mikä tuntuu hyvältä. Unohtaa se, mitä joku mahdollisesti voisi sanoa. Unohtaa se, miten jotkut mahdollisesti etenevät. 
Voisin kerrankin elää vähän.