helmikuuta 27, 2013

If we dissolve without a trace, will the real world even care?

http://data.whicdn.com/images/53701649/487962_247729332029027_1523750571_n_large.jpg

Aamulla tunnin lenkki.
Aurinko paistaa hajanaisten pilvien välistä ja tunnen, miten kuuma se on.
Liian kuuma. 
Lenkkikengät hyppivät vuoroin likaisiin lätäköihin, vuoroin pikkukivien täyttämään kuivaan maahan. Juoksen lujempaa ja lujempaa, kuumuus ahdistaa. Varjoissa on viileämpää.

Lenkin jälkeen aamupaino 66.7 kiloa.
BMI 19,7.
Olen taas turvassa.

http://25.media.tumblr.com/2e920cd804c93cf925d624127ab22110/tumblr_mifps0fdxP1r35wnmo1_500.jpg

Illan säätiedotuksessa nainen kertoo, että ilma viilenee ja minä hymyilen. Saan olla vielä turvassa hetken. Sitten minun täytyy opetella vähentämään vaatteita, vaihtaa paksu takkini ohuempaan. En ole vielä valmis, en uskalla vielä olla hukuttautumatta vaatteisiini. Varsinkin nyt, kun en tiedä enää, minkä kokoinen olen. Olen kokonaan kadottanut sen, mikä on iso ja mikä on pieni. Minkä kokoisia vaatteita minun tulisi käyttää, jotta näyttäisin oman kokoiseltani. Mikä saa minut näyttämään isolta, mitkä vaatteet pienentävät.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lr8404hM871r0ism9o1_500.jpg

En osaa enää katsoa itseäni peilistä, en osaa arvioida sitä, miltä näytän. Olin luottanut niin sokeasti siihen, mitä näin peilistä ennen osastoa ja pidin sitä totena, mutta jouduin huomaamaan oman luodun totuuteni olleenkin valhe. En osaa luoda uutta kuvaa itsestäni. En uskalla. Mitä, jos luon taas jotain, minkä joudun purkamaan?

Minun pitäisi syödä iltapala, mutta haluaisin vain juoda mehua.
Ja olla lähellä Oskaria ja sitten nukahtaa hänen syliinsä.

6 kommenttia:

ssecret kirjoitti...

voi rakas kiitos kommentistasi. Toivottavasti nähtäis joskus. <3 Älä luovuta. Äläkä anna anoreksialle valtaa. olet täydellinen nyt <3

riri kirjoitti...

älä arvioi, miika. ei ole isoa ja pientä, on vain sinä ja se että sä olet sellainen kuin olet ja ainutlaatuinen.
*halaus*

Anonyymi kirjoitti...

Sanon samaa kuin riri: sä oot just sen kokoinen ja näköinen kun sun kuuluukin olla! Tiedän et on outoa ku vaatekoot ja muut menee uusiks mut se ei oo mikään häviö vaan se on voitto sun syömishäiriöstä :) Halit!

Meela kirjoitti...

En oo ennen uskaltanu oikeen kommentoida, mut oon lukenu sun blogin pariin otteeseen alusta loppuun. Ja mun on vaan pakko sanoo et oon tosi ylpee susta ja kaikesta mitä oot saavuttanu. Kumpa ymmärtäisit sen itekin, etkä enää palais siihen mitä joskus olit. Siellä ei oo mitään tavoteltavan arvosta. Oot just täydellinen noin. Oon aivan varma et kaikki on sitä mieltä, varsinkin oskari. Nyt pidät kiinni niistä terveistä ajatuksista ja oo vahva!

Paljon tsemppiä sulle c:

oona kirjoitti...

mä oon tossa samassa vaiheessa just nyt: en tiedä mitä mä enää oon ja miltä mä näytän. mä oon sairastanu syömishäiriöitä kuus vuotta. välil ahmimishäiriöö välil anoreksiaa mut sit nyt oon normaalipainossa ja ilman ahmintaa enkä tiä yhtään miten pitäis olla... mua pelottaa et mun farkkukoot vaan kasvaa ja mä katon sitä vierestä ku en uskalla yrittää enää laihduttaa. tuntuu nii oudolta ku kaikki kehuu ja mua vaa ahistaa... mut paljon voimii sulle! koska mä tiedän et ne läskit on mullaki vaa omissa silmissä eikä niit ehkä oikeesti oo olemassa. varo ettei tosta vaa'an numerosta tuu taas pakkomielle!

Anonyymi kirjoitti...

Miten suhun voisi tutustua? :>