tammikuuta 20, 2013

If I can find my way home, will you take hold of me?

http://25.media.tumblr.com/1e024b8a74f005091ebf96c254807636/tumblr_mgquvsQ2nQ1r0oqiso1_500.jpg

Haluaisin takaisin osastolle.
En osaa lopettaa oksentamista ja tunnen jatkuvaa viiltävää kipua vatsassani. Eilen kaksinkerroin kylpyhuoneen lattialle vajonneena pelkäsin kuolevani siitä kivusta ja minua pelottaa se, miten kiepun taas hiljalleen alaspäin. Mutta en tiedä, voinko päästä osastolle, koska tilanteeni tuskin on tarpeeksi akuutti ja tiedän, että on niin monia, joiden tila on paljon vakavampi.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_me6lelb7231rkx260o1_500.jpg

Kaikkien teidän kommentit saivat minut haluamaan lähteä Englantiin, mutta minuun täytyy saada elämäni tasaisemmaksi ennen sitä. Joku kysyi, mikä minua täällä pidättelee: anoreksia, bulimia ja muu itsetuhoisuus. Ja ne haluan saada hallintaan ennen kuin uskallan lähteä. On minulla onneksi vielä aikaa, mutta en tiedä, miten aion yrittää nousta tällä kertaa. Olen päästänyt itseni putoamaan juuri siihen sairauden ja parantumisen väliseen kuoppaan, mitä yritin välttää. Enkä usko, että osaisin rikkoa tätä oksentamisen kierrettä ilman kunnon apua.

Pitää kertoa vanhemmilleni.

28 kommenttia:

agatha kirjoitti...

Ihanaa että päätät hakea apua. Hurjasti voimia. ♥

Mary kirjoitti...

Kyllä sä sieltä vielä nouset, sulla on ihmisiä ympärillä jotka tekee kaikkensa auttaakseen sua.

Anonyymi kirjoitti...

Jos sä annat noin typerien asioiden pitää sut täällä, niin et sä tuu koskaan pääsemään mihinkään, etkä taatusti edes parannu!

meme kirjoitti...

helvetin hyvä päätös puhua vanhemmillesi. iso hali ja voimia! ♥

tyttö kuustoista kirjoitti...

voimia sulle <3

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi tajusit itsekin vihdoin tarvitsevasi edelleen apua! <3

pieni tulitikkutyttö kirjoitti...

voimia ♡ on jo iso askel eteenpäin, että myönnät itsellesi ertä nyt mennään pahasti metsään ja kerrot sen, pyydät apua ja toivottavasti myös saat oikeanlaista tukea. Haleja xx

Miika kirjoitti...

Anonyymi 16.57 > On ihanaa, että sinun mielestäsi henkeä uhkaavat mielenterveysongelmat ovat "typeriä asioita". Eivät ne vakavat mielenterveysongelmat maisemaa vaihtamalla vaihdu. Tilanne saattaa rauhoittua, mutta joskus se uutuudenviehätys katoaa ja sitten täytyy kuitenkin kohdata ne samat vanhat ongelmat.

Anonyymi 18.35 > Kyllä kai olen sen jo pidemmän aikaa ymmärtänyt, mutta olen halunnut yrittää itse. Tämäkin tuntuu luovuttamiselta, mutta oli naiivia kuvitella paranevani muutamassa kuukaudessa. =/

ninni kirjoitti...

voi elämä näitä anonyymejä taas! ihan vaan tiedokses ano että mielenterveysongelmat niinku syömishäiriö tai masennus ei todellakaan ole mitään typeriä pikkujuttuja vaan tosi vakavia! huomaa kylle kenellä niistä ei ole kokemusta...
miika, hyvä kun haet apua ♥ ota kaikki aika paranemiseen minkä tarviitkin ja meet ihan omaan tahtiin! tuhat halia♥

Anonyymi kirjoitti...

Nuo kaksi sairautta jos mitkä ei anna Sun elää miten haluat! eli et voi lähteä lontooseen, et voi olla oksentamatta :( Harmittaa puolestasi jos annat nyt jo periksi, etkä osaa hakea ajoissa apua. Osastosta olis kyllä sulle varsin paljon apua! Enkä todellakaan sano tätä pahalla, kuten varmaan niin luulet!

Ja anteeks vaan, mutta kyllä minä tiedän miten vakavia ne ovat (:

riri kirjoitti...

kerro ihmeessä. nyt olet alamäessä, okei, mutta olisit siinä vielä enemmän jos antaisit tämän jatkua ilman että hankkisit apua. minusta on esimerkiksi hienoa kuulla, että haluat osastolle, koska vaikka siellä tuskin on kauhean kivaa, niin se on silti vielä merkki siitä että haluat selvitä tästä alamäestä.
meille kaikille tulee alamäkiä ihan kaikessa. varsinkin kun koitetaan parantua sairauksista. älä lannistu <3 kauheasti voima ja haleja sulle.

Anonyymi kirjoitti...

Kokemuksesta tiedän, että joskus maiseman vaihtaminen saattaa vaan pahentaa tilannetta, turha ainakaan kuvitella siellä pääsevänsä itseään pakoon... Sama naama se peilistä katsoo kuitenkin. Vaikka lähteminen kuulostaakin ihanalta, niin tilanteeseen liittyy myös paljon stressitekijöitä - tuttu ja turvallinen ympäristö vaihtuukin uuteen, jossa ennen helpotkin asiat saattaa aiheuttaa hankaluuksia, kun ei tiedä miten toimia. Nyt kun haet apua, sulla on vielä paljon aikaa saada itsesi parempaan jamaan ennen lähtöä. Todella fiksu päätös siis tehdä jotain nyt. :) Kovasti tsemppiä, Englanti on ihana maa!

sudenlapsi kirjoitti...

Voimia, pieni. ♥ Ihanaa, että haet apua.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä fontti tässä blogissa on? Olis kiva lukea, mutta en erota millään tekstiä?

Miika kirjoitti...

ninni > Kiitos<3

Anonyymi 21.11 > ”...jos annat jo nyt periksi, etkä osaa hakea apua ajoissa.” Tämä merkinnän pointti oli juuri se, että haen apua. Lopetan tämän asian piilottelun vanhemmiltani ja hoidan itseni vähintään päiväosastolle, kunnes en enää oksenna. Vakavia, mutta silti typeriä asioita? Anteeksi, mutta en vain pysty ymmärtämään tuota. =(

Anonyymi 22.03. > Juuri tuota mietinkin, että itseään ei kuitenkaan koskaan pääse pakoon ja ne samat ongelmat on kuitenkin kohdattava joskus. Uutuudenviehätys katoaa ja arki astuu mukaan, jolloin ongelmia ei voi enää peitellä. Mutta toivon, että saan päätäni selvitettyä ennen tuota matkaa, koska joskus minun pitää kuitenkin lopettaa itseni sabotointi. Kiitos! =)

Anonyymi 20.49 > Ihan perus Times New Roman. Jos et nää kunnolla lukea niin voit suurentaa fonttikokoa esimerkiksi painamalla ctrl & +! =) Jos se tekisi teksistä helppolukuisempaa.

Anonyymi kirjoitti...

kuinka hemmetin monta kertaa mulle on itketty ja inisty kun sä et oo ymmärtäny hakee apua. aivan liian monta. Sitten vvielä kaupan päälsä hankkiudut tästä ihmisestä eroon :( mä en ihan ymmärrä mikä tän jutun pointti oli? jos sä haluut saada apua mut et ammatti auttajilt niin ota se apu vastaan edes niilt jotka todellaki haluaa auttaa!

Miika kirjoitti...

Anonyymi > ? =o Tän jutun pointti oli se, että hankin ammattiapua. Senhän tuossa edellisessä kommentissani jo sanoin. Ja se nyt ei ole mitenkään kovin erikoista, että syömishäiriöiset tai kuka tahansa kieltäytyy avusta ja yrittää jääräpäisesti yrittää ilman apua, vaikka se johtaa vaan syvemmälle suohon. Onhan se omaa typeryyttä, mutta valitettavan usein siellä pohjalla pitää jatkuvasti käydä ennen kuin pääsee kunnolla ylös.

Anonyymi kirjoitti...

mä en vaan saa mahtumaan päähäni mitä K teki väärin sua kohtaan. se kuitenkin olis auttanu niin paljon ku pysty, mut sä työnsit sen pois :( enkä ä syytä ketään, mut haluun vaan tajuta

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Laita sähköpostiosoitteesi tänne niin voidaan ehkä keskustella. En rupee myöskään K:n asioita täällä blogissa huutelemaan, kun ne eivät muille kuulu. Ja K itse oli se, joka ehdotti taukoa ja jolle näytti sopivan enemmän kuin hyvin, että ei olla enää yhteyksissä. Kyllä sen kumpikin tiesi, että ei me pystytä toisiamme auttamaan. Nämä ongelmat on kummallakin aivan liian syvällä ja ne vaativat monen vuoden ammattiapua.

Anonyymi kirjoitti...

ilmeisesti K on sitten puhunu mulle täyttä paskaa, koska viimeks mä kuulin ettei K haluais mitään taukoa, mut ei ollu mitään vaihtoehtoa. ei K olis missään vaiheessa edes halunnut katkoa välejä mut se pelkäs että aiheuttaa omalla pahalla olollaan sulle haittaa ja varsinkin nyt kun sen terveydentila heikkenee edelleen. Ollu tänään kuulema taas sairaalassa ja joutuu ilmeisesti lopettamaan työt. sen piti hakea kouluunkin, mut ei kuulema voi

Ei se tahallaan sulle oo tehny sitä mitä teki. ei taatusti

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Kun kerran et sitä sähköpostiosoitetta voi laittaa niin ihan sama... Silloin joskus tämän "ensimmäisen suuren draaman" jälkeen sovittiin, että pidetään taukoa, mutta jostain syystä oltiin kuitenkin väleissä. Itse en uskaltanut olla vastaamatta K:lle, koska vaikka hän meilasikin aina tyylillä "lue, kun ehdit", olisi minun silti ilmeisesti pitänyt pystyä heti vastaamaan hänelle. Muuten hän keksi tuhat ja yksi syytä, miksi en vastannut eikä mikään niistä syistä ollut esim. se, että olisin ollut kiireinen. Sitten mulla alkoi koulu enkä ehtinyt enää vastailemaan paljoa yhtään ja sain taas ties miten monta eri versiota samasta sähköpostista ja hän toisteli melodramaattisesti blogissaan, etten vastaa. Vähän aikaa tän jälkeen K meilasi, että haluaa pitää kuukauden tauon. K "lähti ovet paukkuen" ja sain mukavia anonyymikommentteja tästä, vaikka K ei omien sanojensa mukaan ollut edes kertonut tuosta meidän sunnuntaisesta viestittelystä mitään. Eli kukakohan niitä kommentteja sitten (taas) kirjoitteli hmm... Parin päivän päästä K kommentoi mulle taas kuin mitään ei olis tapahtunut. (Eli luultavasti K vain halusi saada minut vastaamaan hänelle ja unohti heti sen jälkeen, millä hän oli saanut minut vastaamaan...) Otin asian puheeksi ja kyselin mitä ihmettä, jolloin sain taas niskaani paskamyrskyn, jossa mua syyteltiin taas ties mistä. En saanut asiallisesti esittämiini kysymyksiin muita kuin passiivis-aggressiivisesti hymiöin varusteltuja kommentteja sekä jatkuvasti vaihtuvan tarinan siitä, miten ensiksi olin estänyt häntä tappamasta itseään (eli se syy, miksi en aiemmin ollut uskaltanut katkoa välejä: pelkäsin, että K oikeasti tekisi jotain itselleen sen seurauksena). Sitten kun hän tarpeeksi suuttui niin yhtäkkiä sävy muuttui tyyliin: "Äläkä luulekaan, että olisit voinut estää minua!" Tämän päätteeksi ehdotin, että ei olla sitten väleissä ollenkaan, kun on näin vaikeaa ja K:kin valitteli sitä, miten hankalaa on ja miksi edes olen siihen yhteyksissä.

Tässä tämä tilanne lyhykäisyydessään. Syy, miksi en halua olla väleissä on se, että ajauduin jatkuvasti vain riitaan K:n kanssa. Itse pidän sitä edelleenkin puolustusmekanismina, mutta jos se puolustautumista onkin, minä en sitä saa purettua. En yksinkertaisesti PYSTY olemaan lähellä noin negatiivista ja ailahtelevaa ihmistä, koska olen itsekin sairas. En pidä K:ta minään narsistina (tähän hän toki totesi, että vaikka hän narsisti olisikin, se ei kuulu muille kuin hänelle), mutta uskon myös, että hän tietyllä tavalla kerjää jatkuvasti minulta huomiota ja ehkä huomaamattaan on saanut minut tuntemaan syyllisyyttä sairaudestaan, jolle minä en voi mitään. Minusta tuntuu siltä, että K tukahduttaa minut: jos en vastaa, saan paskaa niskaani. Jos vastaan, saan paskaa niskaani. Ja minusta tuntuu myös siltä, että tälläkin hetkellä vastailen K:lle, koska kukaan näistä huolestuneista ystävistä ei pysty antamaan sitä sähköpostiosoitettaan. Samoin nämä ystävät ovat aika kaikkitietäviä, vaikka K on listannut minulle vain n. kolme ihmistä, joille kertoo asioistaan ja kaksi näistä ihmisistä on oikeasti ottanut minuun yhteyttä. Sitten on näitä tuhansia anoja, jotka ovat tulleet blogiini mustamaalaamaan minua ja puhumaan sellaisia asioita, joista K ei omien sanojensa mukaan ole kertonut KENELLEKÄÄN. Ei oikein jää muita vaihtoehtoja näihin ano-kommentteihin kuin minä ja hän ja miksi mustamaalaisin itseäni omassa blogissani? Tämänkin takia luottamukseni kyseiseen henkilöön on kadonnut enkä tiedä, miten vakava esimerkiksi persoonallisuushäiriö tässä voi taustalla olla. Tästä asiasta, kun K:lta kyselin sain taas tyypillisen "sinähän kaikesta kaiken tiedät" vastauksen enkä mitään kunnon perusteita sille, miksi epäilykseni olisivat vääriä.

Tämä on nyt viimeinen kerta, kun käsittelen tätä asiaa täällä. Jos haluat jauhaa tästä vielä lisää niin laittaisitko ystävällisesti sen sähköpostiosoitteesi minulle. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Edellinen Ano. Voitko kertoa mikä sun pointtis on? K:n ja Miikan kaveruus ei toimi koska molempien aivot on fucked up. Sori, mutta se on totuus. Arvostan silti molempia ihmisinä.

Ei tehdä tästä kommenttiboksista nyt taas K:n yksityisasioihin keskittyvää draamapaskaa, jookosta kookosta?

Ja arvon Ano. Ymmärrän kyllä, että K on sun kaveris ja haluat pitää sen puolia ja näin, mutta asia ei varsinaisesti kuulu sulle edes vaikka Miika näistä ongelmistaan julkisesti kertookin.

K ei ole vastuussa Miikan ongelmista ja sama toisinpäin.

K on varmasti yrittänyt auttaa Miikaa omilla voimavaroillaan ja myös Miika on yrittänyt auttaa K:ta, mutta se ei toiminut ja uskon, että Miikan kannalta on nyt hyvä olla draamailematta lisää tästä aiheesta.

Joitakin ihmisiä ei ole vain luotu kavereiksi. Kaikki ei tule toimeen keskenään eikä tarvitse yrittääkkään tulla toimeen keskenään ja se on elämässä ihan OK asia.

Anon kommentteja psykologiselta kantilta tarkasteltuna vaikuttaa siltä, että hän yrittää manipuloida Miikaa tuntemaan syyllisyyttä siitä, että K on sairaalassa jne. Kyseinen piirre on tärkeää tunnistaa ajoissa, koska se voi olla tuhoavaa vastaanottajalle jos hän ei ole tietoinen viestin narsistisuuteen viittaavista tekijöistä.

LISÄKSI Miika ei ole mun lukemien tai analysoinnin perusteella koskaan syyttänytkään K:ta mistään.

Miika on yksinkertaisesti realistisella tavalla todennut, että ystävyys ei toimi ainakaan tällähetkellä ja on parempi odottaa sopivampaa ajankohtaa sen uudelleen rakentamiselle jos sellainen fiilis tulee.

Deal with it.

Anonyymi kirjoitti...

ilmeisesti Miika et taida olla ihan kärryillä K:n sairauksista? koska K ei tuosta parempaan kuntoon tule. päinvastoin. joten sääli että koet asian noin

mä ymmärrän kyllä ettet jaksa/kykene katsomaan toista sairasta ihmistä. sitä paitsi sillä on tällä hetkellä kuulema niin kova lääkitys että senkään takia K ei ole oma itsensä. yhtä lääkettä se ei edes suostunu syömään koska sitä on käytetty ennen masennuslääkkeenä

Miika kirjoitti...

Anonyymi 16.01 > Kyllä mä tiedän, että K:n sairaus on vakava ja vaikuttaa joka ikiseen asiaan sen elämässä. K tarvitsee TERVEITÄ ihmisiä ympärilleen, joilla riittää energiaa tukea häntä. Se, mistä te K:n ystävät/kaverit/tutut ette taida olla ihan kärryillä on se, että myös MINÄ olen sairas. Musta tuntuu, että te vieritätte koko vastuun K:sta mun niskaan syyllistätte mua, myös K syyllistää mua, vaikka me ei kunnolla edes tunneta ja mulla ei todellakaan ole sellaisia fyysisiä vaikutusmahdollisuuksia niinkuin teillä K:n mahdollisilla kavereilla on. Mua syytetään siitä, että olen itsekäs, mutta eikö susta ole aika itsekästä, että mun pitäisi olla se K:ta hengissä pitävä voima, jota te kaikki voitte syyllistää milloin mistäkin?

Pitäisikö mun itsekin mielenterveysongelmista kärsivänä ihan oikeasti jatkuvasti jaksaa sitä draamaa, minkä K saa järjestettyä olemattomista asioita? Pitääkö mun oikeasti olla se jatkuva maalitaulu? Se, joka saa paskaa niskaan, mutta jota ilman K ei ilmeisesti silti haluaisi olla? Tässä kohtaa mietin nyt itseäni ja totean, että ei todellakaan tarvitse. Mä en voi sille mitään, että K valitsi juuri mut huoliensa aiheeksi ja että K kärsii tuosta sairauksesta, mutta en mä myöskään pysty ottamaan vastuuta tuosta ihmisestä. Pitäisikö mun muka oikeasti? Mä en yritä pestä käsiäni tästä, yritän vain saada teidät ymmärtämään, että mä en yksinkertaisesti saa tällä hetkellä kunnolla edes omaa elämääni pidettyä kasassa. Enkä mä todellakaan pysty pitämään K:n elämää kasassa. TE pystytte, olette ystäviä, jotka ilmeisesti olette myös fyysisesti lähempänä kuin minä. Mä en valitettavasti suostu enää ottamaan sitä jatkuvaa paskaa niskaani, mitä K:lta olen saanut: oli se sitten sitä lääkkeistä johtuvaa persoonan muuttumista tai ei. Arvostan niitä, jotka tuota jaksavat. Minulla ei riitä energia siihen.

Eli pyytäisin, että jättäisitte mut nyt rauhaan. Tästä ei ole mitään hyötyä ja musta on myös K:n kannalta aika helvetin outoa, että te "ystävät" haluatte käsitellä tätä asiaa näin julkisesti. Lopettakaa mun syyllistäminen, koska te ette auta sillä K:ta paskan vertaa. Ymmärrän, että ystäviä pitää puolustaa, mutta toivoisin myös teiltä sitä samaa ymmärrystä mun tilanteeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka luen tätä blogia randomisti anonyyminä niin mulle on K:n johdosta tullut tietynlainen suojelusvaisto Miikaa kohtaan ja mun on nyt pakko välillä kommentoida tänne, ja jotenkin kokemuksesta tiedän, ettei tää draamamyrsky laannu vaikka sen ingnooraa, JOTEN...

Anonyymi 16:01, aika jännä että tiedät K:n asioista noin tarkasti ja levittelet niitä julkisesti täällä. Ettet vaan ite kirjottelis täällä noita juttujas. Melkeen naurattaa tää tilanne.

Sanoit ettei K:n tilanne tule paremmaksi. Ok. Ja tämä on Miikan vika? Et oo tosissas.

Et voi laittaa kaikkea ihmisen skitsoilua lääkityksen piikkiin. Ihmisellä on persoona ja jos se persoona on häiriintynyt niin ei lääkitys tee muuta kuin vahvistaa tai lieventää sitä väliaikaisesti.

Mitä sä Ano haluat oikeasti? EN YMMÄRRÄ VITTU OIKEESTI. Mitä sä haluat? Miks puutut muiden asioihin? Miks Miikan pitäis jatkaa K:n kanssa samaa draamaa jos se on haitaksi molempien mielenterveydelle. Perustele se kiitos. MItä vittua oikeesti onneks mun ei tarvii henk.koht. elämässäni olla tekemisissä tämmösen paskan kanssa.

Onko sulle tullu mieleen, että EHKÄ Miika ei halua olla K:n kanssa tekemisissä nyt? Ja on sitä paitsi perustellut sen ASIALLISESTI. Sen sijaan sä et suostu perustelemaan mitään. Eikä tässä edes mitään perusteluja kyllä kaivatakkaan, koska vittu se on Miikan päätös kenen kanssa se haluaa kommunikoida ja kenen kanssa ei.

Tunge käpy perseeseen tai jotain. Saatana.

Miika kirjoitti...

Anonyymi 19.17 > Kiitos huolenpidostasi! Harmi, että sinäkin "joudut" tästä hermostumaan. =( Minustakin vain tuntuu siltä, että keskustelen koko ajan K:n kanssa. Koska nämä anot tuntuvat vain toimivan aikamoisina kaikkitietävinä kertojina, vaikka K on itse sanonut, ettei puhu asioistaan melkein kenellekään. Enkä ole saanut näiden anojen sähköpostiosoitteita, vaikka tuntuvat silti haluavan selvittää tämän asian. Myös se, että selkeästi yksikään minun pointtini ei tunnu menevän läpi, vaikka mitä sanoisin, on hieman liian K:lle tyypillistä. Tiedän myös, että hän on aktiivisesti seurannut blogiini tulevia kommentteja jo pitkään ja myös nämä anonyymit tuntuvat kummasti olevan aina netissä. Mä en haluaisi uskoa, että K voisi olla niin "sekaisin", että sillä olis pakonomainen tarve jauhaa tätä asiaa täällä leikkien olevansa oma ystävänsä, mutta en myöskään ole saanut mitään todisteita siitä etteikö asia voisi näin olla.

Minäkin haluaisin kuulla noita perusteluja. Sekin on valitettavan K:n tapaista, että mitään ei perusteltu ja asiallisesti esitettyihin kysymyksiin ei ikinä saanut vastausta... On myös aika K:n tapaista käsitellä näitä asioita julkisesti, jotta minua saataisiin julkisesti syyllistettyä ja K:n käyttäytymistä - mihin blogini aktiiviseuraajat ovat jo aiemmin kommentoineet - saataisiin puolusteltua.

Lupasin, että antaisin tämän asian olla, mutta sitä ennen haluaisin, että tämä K tai tai kuka muut oletkaan, jättäisi minut nyt rauhaan ja lopettaisi minun perusteettoman syyllistämisen.

Anonyymi kirjoitti...

Jeeps.

Oon seurannut jo yhden K-draaman erään toisen bloggaajan kanssa ja tunnen hänen "toimintatapansa" ja tunnistan kirjoitustyylin.

Hän ei osaa perustella vaan syyllistää ja tiuskii...tai oikea sana olisi varmaan provosoi jatkamaan riitaa loputtomiin.

Muistaakseni viime bloggaaja joutui sulkemaan bloginsa kokonaan väliaikaisesti kun samaa paskaa oli sielläkin. Ja sielläkin nämä ystävät tulivat innokkasti säälimään ja puolustamaan K:ta hänen tilanteestaan.

Tuntuu, että hän on jäänyt pikkulapsen tasolle joka ei osaa perustella haluamaansa muuta kuin tyyliin "koska mä haluan".

Mutta joo, en tosissani tiedä kyllä miten sun kannattaa menetellä tän asian kanssa tai oikeastaan oon sitä mieltä ettei sun kannata menetellä mitenkään.

Mutta yks syy miks oot joutunut tämmösen henkilön uhriksi on luultavasti, että oot herkkä ja empaattinen ihminen.

Sua on helppo manipuloida ja syyllistää, koska sä reagoit siihen. Ja sitä tuntuu että tämän tyyppiset ihmiset haluaa - reaktion. Se selittää sen miten nää riidat jatkuu aina loputtomiin, vaikka sä oot aina halukas selvittämään asian.

Ja sanon sen takia uhri, koska sä et oo valitettavasti ensimmäinen ihminen ketä oon joutunut puolustamaan samassa asiassa, mutta eri blogissa. :/

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Juuri tuo provosointi. Ja mä olen niin tyhmä, että olen aina mennyt siihen mukaan, koska en uskalla olla menemättä. Koska sitten pelkään, että K tekee itselleen jotain... Vaikka ei kai tee. Ja tänään juuri mietin tuota, että K:n kanssa keskustelu on kuin pikkulapsen kanssa yrittäisi puhua. Se ei ikinä ole keskustelua vaan pelkästään sitä, että K raivoaa ja syyllistää ja minä yritän saada tolkkua, mistä tuo koko sotku alkoi. Nämä yhtäkkiä ilmestyneet ystävät ihmetyttävät minuakin, koska K on antanut sellaisen kuvan, että hänellä on vain muutama oikeasti läheinen ystävä. Ja kahden ihmisen kanssa olen sähköposteja lähetellyt, heidän IP-osoitteensa on eri kuin K:n. Minusta todella tuntuu, että minua yritetään jotenkin savustaa ulos blogimaailmasta. Syyllistetään siitä, kun K on "joutunut" sulkemaan bloginsa ja minun pitäisi muka tehdä sama.

Mutta kiitos kommentistasi! En vain ole aiemmin uskaltanut oikeasti ajatella tän olevan näin vakavaa manipulointia ja mun ohjailua, koska en haluaisi uskoa sellaista kenestäkään. Ja olen pelännyt ettei minulla ole ollut tarpeeksi päteviä perusteita katkoa välejä ihan kunnolla. Mutta ilmeisesti on. Tietyllä tapaa rauhoittaa kuulla, että en ole ollut täysin väärässä epäilyitteni kanssa, vaikka surettaakin, että tällaisia ihmisiä löytyy: sekä niitä, jotka joutuvat uhreiksi että niitä, jotka saavat sen toisen uhrin asemaan. Surettaa se, miten olen ahdistunut ja itkenyt ja pelännyt, mutta ainakin nyt voin siirtyä kunnolla eteenpäin ja sain tälle asialle jonkun päätöksen. Eli oikeasti: kiitos<3