tammikuuta 16, 2013

And there's more to this brave adventure than you'd ever believe

http://data.whicdn.com/images/49353421/tumblr_mg4kpsLh1c1r6ej77o1_400_large.jpg

Minulla olisi mahdollisuus lähteä puoleksitoista kuukaudeksi kesätöihin Lontooseen Oskarin kanssa. Mutta minä annan taas pelon syödä edestäni kaikki ne mahdollisuudet, jotka minulle annetaan enkä uskalla mennä. Pelkään kumpiakin ääripäitä.
Pelkään sitä, että annan itselleni tekosyyn oksentaa ja jättää ruokailuja väliin.
Pelkään sitä, että syön siellä kaikkea, mitä täällä ei ole ja lihon.
Pelkään sitä, että ympärilläni on uusia ihmisiä, jotka eivät tiedä tekosyitäni, joilla välttelen syömistä.
Pelkään sitä, että ympärilläni on uusia ihmisiä, jotka syövät liikaa enkä minä uskalla kieltäytyä.
Pelkään.
Pelkään.
Pelkään.

Ja toisaalta se olisi niin ihanaa ja pääsisin kokonaan uuteen ympäristöön, missä kukaan ei tiedä eikä mikään paikka muistuta minua mistään vanhasta. Ja saisin viettää kesän jossain paljon ihanammassa paikassa kuin viime vuonna. Tapaisin uusia ihmisiä, saisin nähdä uusia paikkoja.
Mutta silti...

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mebzctMJjs1rzkgduo1_500.jpg

Luulen aina jokaista uutta paikkaa ja uusia ihmisiä uudeksi mahdollisuudeksi, mutta mikään ei muutu. Koska minä en ikinä muutu ja sotken itselläni jokaisen puhtaan asian.
Toisaalta ehkä onnistuisin saamaan itsestäni terveemmän ennen kuin lähtisimme. Pään sisällä terveemmän siis. Tiedän, että minun pitäisi lopettaa kohtelemasta itseäni kuin syöpäläistä. Minä olen itse se, joka on merkannut itseni lopullisesti sairaaksi ja se ohjaa jatkuvasti toimintaani.
En osaa päästää irti.
En osaa antaa itselleni anteeksi.
En luota itseeni.

18 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Todellakin lähdet! Saat muuta ajateltavaa ja täysin uuden, ihanan ympäristön ja niinkuin sanoit, mikään ei muistuttaisi sua siellä vanhasta. Minä ainakin uskon että se tekisi sinulle hyvää :)

riri kirjoitti...

toivoisin että saisit rohkeutta lähteä. pelko on ihan luonnollista, muakin pelottaisi ja mua pelottaa monet asiat joka päivä ihan koko ajan, ja varmasti muitakin. mutta maisemanvaihto todellakin voisi tehdä sulle hyvää, piristää. ja ei puolitoista kuukautta periaatteessa kauhean pitkä aika ole.
joskus kun kohtaa pelkonsa niin se osoittautuu hyväksi valinnaksi tai sitten joskus ei niin hyväksi, mutta kuitenkin mitä enemmän sen kohtaa, niin sitä vähemmän pelottaa.
sun päätöshän se on ja jos tuntuu paremmalta jättää väliin niin mikäs siinä. ehdit sä vielä matkustella :)

kiitos vielä sun kommentista, sait mut hymyilemään. kiitos kauheasti.

vale kirjoitti...

jotenkin ironista, että pelko syö kaikki mahdollisuutesi ja sinä pelkäät taas syödä.

minä haluaisin ravistella sinua just nyt olkapäistä, halata ja hymyillä ja sanoa, että tietenkin menet. Tämä on yksi niistä mahdollisuuksista jotka ei ihan tasan toistu ikinä, tuut katumaan kahdenkymmenen vuoden päästä (meinasin sanoa, että jos olet vielä täällä mutta tietenkin olet)
Ja jos se oliskin täysin sun paikka, jotain missä sä napsahtaisit paikoillesi.

Kauris kirjoitti...

MENE!!

Ei muuta sanottavaa muru ;D

Tai no vähän. Itse olin menossa saksaan työssäoppimaan kuukaudeksi mutta osastoreissu tuli tielle. Ja toista samanlaista tilaisuutta ei sen jälkeen ole ilmaantunut. :(

invisible kirjoitti...

sanon, että seuraa sydäntäsi ja mene. <3

itse vietin muutama vuosi sitten kesäni toisella puolella Suomea kesätöissä. minulla ei ollut rakastani mukana toisin kuin sinulla olisi. mutta siitä huolimatta kokemus oli yksi elämäni parhaista, että uskalsin lähteä yksin, tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia uusia kokemuksia.

rohkeutta <3

invisible kirjoitti...

sanon, että seuraa sydäntäsi ja mene. <3

itse vietin muutama vuosi sitten kesäni toisella puolella Suomea kesätöissä. minulla ei ollut rakastani mukana toisin kuin sinulla olisi. mutta siitä huolimatta kokemus oli yksi elämäni parhaista, että uskalsin lähteä yksin, tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia uusia kokemuksia.

rohkeutta <3

DistressedFairy kirjoitti...

Kannattaa lähteä,Lontoo on aivan ihana paikka (: Ja vielä noin pitkää saisit olla siel ♥ Suosittelen kyl. Peloista huolimatta. Uudet ihmiset,uusi paikka. Oppisit kieltä,saisit viettää Oskarin kanssa aikaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Ei sua siellä kukaan syö. Et sä sinne kuole. Mäkin sanon että mene. Tosi monet ihmiset toivoo samanlaisia tilaisuuksia, saamatta niitä ja kun sulle sellainen ilmaantuu, sä annat pelon estää. Kaikki pelkää, sille ei vaan saa antaa valtaa. Ja olishan sulla Oskari siellä sua suojelemassa. Mene. :)

Anonyymi kirjoitti...

uka tai mikä sua tääl enää pitelee, senkus lähdet
ei kaikil tollast mahdollisuut oo -.-"

Millikeiju kirjoitti...

Joo joo joo!! Tosiaankin lähdet tonne c: tulee varmasti ihan huikea reissu ja sä saat vähän eri näkökulmaa asioihin siellä ja voit kattoa asioita uudesta perspektiivistä ja nimenomaan päästä pois täältä vanhoista tutuista paikoista, mitkä vaan ahdistaa ja ylläpitää pahoja muistoja..

Mä uskon aika varmasi että tossa olis sulle tilaisuus mikä saattaa muuttaa sun elämää paljolitkkin parempaan suuntaan! Sun vaan täytyy uskaltaa tarttua noihin mahdollisuuksiin ♥ Jaksele Miika..!

sudenlapsi kirjoitti...

Ota mahdollisuudesta kiinni, ystävä rakas <3 Oot ansainnut mahtavan kesäloman, ja sellaisen todellakin tulisit Lontoossa kokemaan, ihan varmasti. Kerää rohkeutta ja ota multa vastaan sitä ainakin sata säkillistä, pidä niitä tallessa ja käytä tarvittaessa.

Olen kateellinen, niin paljon kun mäkin halajan ulkomaille.. Lukion jälkeen suunnitteilla vuosi Australiassa.

Haleja <3

Anonyymi kirjoitti...

Lähde ihmeessä voittamaan pelkosi! Mä olin siellä myös lukion ekan jälkeen kesätöissä lastenohjaajana. Hieno kesäkaupunki. Ja eihän sun yksin tarvi mennä vaan Oskarin kanssa <3

sudenlapsi kirjoitti...

Ei kukaan odotakaan, että sä "vaan syöt" siellä - tietenkin sä saat suunnitella ja jos se tuntuu turvalliselle niin miksipä ei. Kunhan ne määrät ei ole linnunlaisia, lupaathan?

:)

DistressedFairy kirjoitti...

http://distressedfairy.blogspot.fi/2013/01/lempi-blogit.html < tossa postaus mun lempiblogeista,käy kattoo mitä kirjotin sun blogistas (: ♥

Mary kirjoitti...

Jestas mikä mahdollisuus, tietty sä menet! Ja syöt ja elät ja olet siellä just niinkun tahdot, otat kaiken irti mut muistat huolehtia itsestäsi. Olet tärkeä monelle! <3

Anonyymi kirjoitti...

Koska viimeksi oot mahtanu ihan oikeesti ajatella muita ihmisiä?

Miika kirjoitti...

Anonyymi 15.58 > Ajattelen joka helvetin päivä. Kiitos kysymästä.

Oona kirjoitti...

Lähde ! :)
Ajattele vaikka uusi alku elämälle Lontoossa? :)