joulukuuta 16, 2012

Can you tell me, will I break or will I bend

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m5lf1pc8HR1rw314so1_400.gif

Koeviikko repii minua taas auki, vaikka minulla on vain kolme koetta. Mutta olen saanut edellisistä jaksoista vahingossa niin hyviä numeroita, että haluaisin niitä edelleen. Ja jos pidän opettajasta, minusta tuntuu siltä, että minun on onnistuttava, sillä se on henkilökohtainen palautteeni opettajalle:
pidin sinusta ja tästä kurssista, joten sain kokeesta hyvän arvosanan.

Vaikka minä tiedänkin, ettei tuossa ole mitään järkeä ja tiedän ihan hyvin, miten satunnaisesti numerot tulevat ja ne riippuvat siitä, joka kokeeni arvostelee. Siitä, miten pärjään juuri silloin, siinä yhdessä, tietyssä hetkessä.   
Huomenna saisin aivan eri numeron.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m4b8zfHHXC1qzbfm2o1_400.jpg

Oskari lukee ruotsin sanoja, jotka hän jo osaa. Hänen ei edes tarvitse edes yrittää, hän osaa kaiken ja minä en osaa siitä määrästä puoltakaan. Ja minua todella ärsyttää se. Ärsyttää jokainen, joka oppii helposti. Jokainen, jonka ei tarvitse tehdä muistiinpanoja ja muistaa silti kaiken. Ärsyttävät ne, jotka osaavat täydellisesti kouluaineita, joita oikeasti inhoavat. Minä pärjään hädin tuskin niissä aineissa, joista pidän. Jokaisen yhden opitun asian taustalla on loppumatom määrä tunteja, jolloin olen yrittänyt painaa tietoa päähäni ja silti se aina katoaa.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m3xr8mxe0a1r4c94wo1_400.jpg

Ihan kuin päässäni olisi jossain kohtaa aukko. Olen juuri lukenut jonkun asian, kirjoittanut siitä tärkeimpiä sanoja ranskalaisilla viivoilla ja silti en muista ollenkaan, mistä kirjoitin. Ja sitten minä turhaudun. Turhaudun siihen, miten hidasta ja vaivalloista oppimiseni on. Minulla ei edes ole mitään oikeaa syytä, miksi oppiminen muka olisi jotenkin vaikeaa. Minun aivoni toimivat ihan normaalisti.

Ja silti minä en muista mitään tärkeää, kaikkea turhaa vain.
Ja monet muut muistavat kaiken.
Oskarikin muistaa kaiken.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m39nx4qQRf1r4c94wo1_400.jpg

Söin tänäänkin vatsan täyteen, koska haluan painon nousemaan. Syön aina vatsa täyteen, syön sen täyteen suurella raivolla ja vihalla. Voisinpa hetkeksi unohtaa koulun ja painon ja syömisen ja olla. Nukuttautua viikoksi ja vain levätä. Herätä muka jotenkin uutena. Herätä muka terveenä, vahvana, hyvinvoivana mieleltään ja keholtaan. Pelottomana, iho tasaisena vaaleana pintana, ei valkoisia ja vaaleanpunaisia viiltojälkiä. Ei ikuisia viivoja ranteissa, ei halua olla koko ajan jotain muuta kuin mitä olen. Ei halua olla jotain parempaa kuin mitä olen.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_md1ewcWJFN1qm9z7ro1_400.gif

Pitää lopettaa turha itkeminen ja opiskella.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mullakin koeviikko ja stressaa tosi paljon :( tsemppiä sulle! yritä jaksaa koska kohta alkaa jo loma!

kuura kirjoitti...

minulla on aivan sama juttu koulun kanssa, turhaudun itseeni ja typeryyteni kunnes ahdistus repii keuhkot irti. kovasti jaksamisia sinulle ja oskarille !

p.s. anteeksi kun kommentoin vasta nyt, blogiasi olen lukenut jo kauan.

Hiljainentähti kirjoitti...

Kyllä sun täytyy olla jotenkin hyvä jos oot lukioon päässy ja siellä pärjänny, mä ainakin uskon niin! :)
Ja voihan se olla niinkin, että masentuneena ei opi niin hyvin, eikä oikeen muistakkaan kun on niin paljon muuta mitä miettiä. Todellakin paljon voimia!<3

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Paljon tsemppiä sullekin! =( Yritetään ajatella tulevaa lomaa!

kuura > Tiivistit loistavasti joka ikisen koeviikkoni... Jaksamisia sinullekin!<3 =)

SpecialChild kirjoitti...

Kerro toki samantien minulle kanssa! Olisin kovin kiinnostunut kuuleman sinun versiosi asioista, kun näytät tietävän minuakin paremmin!

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan tuollainen parin kuukauden tauko tekee teille kummallekin hyvää. Ehtii siinä sitten keskittymään muuhunkin kuin tälläisen draaman sietämiseen. En voi muuta kuin toivoa, että saisitte puhuttua asiat selvemmiksi!