marraskuuta 24, 2012

Miksi edessäni maailma on vain pelkkä varjo kalpea

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mdh0ggeApC1rj2dq0o1_500.jpg

En tiedä, mitä pitäisi ajatella.
Pää on samaan aikaan tyhjä, samaan aikaan täynnä.
Täydellinen hiljaisuus ja täydellinen kaaos saman luisen onton kopan sisällä. Painon olemattomalle nousulleni on etsitty syytä, verta pumpattu, testejä tehty. On syöty syöty ja syöty. Ensi viikolla vielä muutama kerta päiväosastolla ja sitten täytyisi saada jonkinlaisia johtopäätöksiä kasaan, jotta tiedetään, miten jatketaan.

Tänään olen ahdistunut sisällä.
Olen nauranut, mutta silti olisin helpottunut, jos en heräisi enää huomenna. Luen muiden parantumisesta ja siitä, miten se paino vain nousee ja normaalipaino saavutetaan, mutta minä olen edelleen tässä. Samassa painoindeksissä kuin osastolta poispäästyäni.
Miksi minä edes syön, kun paino ei nouse?
Miksi vaivautua.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lo093t7sFb1qh1dpko1_500.gif

Haluaisin jotain uutta. Jonkun uuden alun.
Mutta minä olen saanut uusia alkuja ja olen pilannut niistä jokaisen.
Ja joka ilta nukkumaanmennessä toivon seuraavan aamun tekevän poikkeuksen siihen sääntöön, että herään ja joudun taas elämään.
Jokainen yö on potentiaalinen mahdollisuus kuolla ja olla heräämättä, mutta joudun aina pettymään. Ja mietin viiltelyä, sitä ihanaa verta ja rauhaa sen veren jälkeen.

Mutta en minä tee mitään.
Täältä pois vain pääsee kulumalla 
Ei tapa routa, halla 
Mä usein vain odotan 
odotan 
odotan.

5 kommenttia:

beautiful kirjoitti...

Mitä tässä pitäisi sanoa? Kaikki sanovat koko ajan "tule pian kuntoon, koita jaksaa". Vaikka ei sinulta ole kysytty, että jaksatko. Mutta silti kaikki sitä toivovat, koska ne kaikki välittävät sinusta, haluavat vielä pitää sinut luonaan.
On vaikea olla sanomatta "koita jaksaa", vaikka se kuulostaakin pinnalliselta. Silti se on samalla pieni toive, että ehkä sä olet elossa vielä huomennakin.

pieni tulitikkutyttö kirjoitti...

Yritä pieni jaksaa, ihan totta. Sano rehellisesti siellä osastolla, jos et koe olevasi valmis pääsemään sieltä pois, ota apua vastaan. Aina ei jaksa taistella, mutta yritä jaksaa edes pysyä hengissä, kerätä voimia tulevaan. Että voisit vielä joku päivä voittaa. Sä et oo luovuttaja.

Haleja ♥

riri kirjoitti...

miten paljon minä itsekin haluisin syntyä uudelleen, tiedän miltä sinusta tuntuu, ainakin osittain. mutta ei kukaan meistä voi, ainakin siinä olemme kaikki ihmiset samalla viivalla.
tiedän, että haluisit edetä jotenkin nopeammin, mutta tämä kaikki vie aikaa, on vienyt niilläkin joista luet, jotka nyt voivat hyvin. sun pitää vain jotenkin jostain kaivaa voimaa ja kärsivällisyyttä. en voi neuvoa miten, mutta toivon tosiaankin että pystyt siihen.

en ole vähään aikaan lukenut tekstejäsi, anteeksi siitä. mutta näin kuvasi yhdessä postauksessa ja olit ihan niin suloinen miksi olin sut kuvitellut :)

kauheasti voimia *halaus*

Goofy kirjoitti...

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :) Jos yhtään helpottaa mä olin viikonlopusta lauantain koulussa/kirjastossa ja sunnuntain nyt vaa nukuin. Itkettää ihan.. kiitos ja haleja sullekkin:)

DistressedFairy kirjoitti...

Oothan sä jo vähän noussukkin?:) Miksi aloittaa sama vanha paska uudestaan? Loppupeleissä se voi johtaa sut kuolemaan ja mitä sitten? :< Mä ainaki toivon,että toi sairaus menis susta pois ja voisit elää ilman sitä!

Hih, söpöä :) Ja onhan seki niin mulle tehnyt ja mäkin sille,niin jotkut sellaiset sairaat ja vähemmän sairaat tekevät vaan,mutta sen voi korvata myöhemmin onneks,niinku Iidaki on tehnyt :) Koskaan ei oo liian myöhäistä.Ja niin kiitti,samoin sulle♥