marraskuuta 24, 2012

Miksi edessäni maailma on vain pelkkä varjo kalpea

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mdh0ggeApC1rj2dq0o1_500.jpg

En tiedä, mitä pitäisi ajatella.
Pää on samaan aikaan tyhjä, samaan aikaan täynnä.
Täydellinen hiljaisuus ja täydellinen kaaos saman luisen onton kopan sisällä. Painon olemattomalle nousulleni on etsitty syytä, verta pumpattu, testejä tehty. On syöty syöty ja syöty. Ensi viikolla vielä muutama kerta päiväosastolla ja sitten täytyisi saada jonkinlaisia johtopäätöksiä kasaan, jotta tiedetään, miten jatketaan.

Tänään olen ahdistunut sisällä.
Olen nauranut, mutta silti olisin helpottunut, jos en heräisi enää huomenna. Luen muiden parantumisesta ja siitä, miten se paino vain nousee ja normaalipaino saavutetaan, mutta minä olen edelleen tässä. Samassa painoindeksissä kuin osastolta poispäästyäni.
Miksi minä edes syön, kun paino ei nouse?
Miksi vaivautua.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lo093t7sFb1qh1dpko1_500.gif

Haluaisin jotain uutta. Jonkun uuden alun.
Mutta minä olen saanut uusia alkuja ja olen pilannut niistä jokaisen.
Ja joka ilta nukkumaanmennessä toivon seuraavan aamun tekevän poikkeuksen siihen sääntöön, että herään ja joudun taas elämään.
Jokainen yö on potentiaalinen mahdollisuus kuolla ja olla heräämättä, mutta joudun aina pettymään. Ja mietin viiltelyä, sitä ihanaa verta ja rauhaa sen veren jälkeen.

Mutta en minä tee mitään.
Täältä pois vain pääsee kulumalla 
Ei tapa routa, halla 
Mä usein vain odotan 
odotan 
odotan.

marraskuuta 20, 2012

But in the end everyone ends up alone

http://24.media.tumblr.com/tumblr_mcrhc59PsE1r46fo7o1_400.gif

Painoindeksi: 17,2
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa.

Kyllä, olen kasvanut melkein viisi senttiä osastolle menemisen jälkeen. En tiedä kasvoinko sinä aikana, koska pituuttani ei jostain syystä mitattu uudelleen osastoaikana.

Kyllä, olen muutamaan kertaan sabotoinut paranemistani, mutta eivät ne kerrat yksinkertaisesti voi vaikuttaa siihen, että olen neljän kuukauden ajan syönyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaiken sen, mikä on pitänytkin ja silti painoindeksini on korkeimmillaan ollut 17,5.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m2p1erjZ2V1qj7lb4o1_500.jpg

Hemoglobiinini oli hieman alhainen, mutta muuten kaikki arvot näyttivät hyviltä. Tai siis ne eivät ainakaan olleet huonontuneet sen jälkeen, kun pääsin kotiin osastolta. Niistä näkyy edelleen, että olisin muka fyysisesti parantumassa.
Mikset sinä paska keho voi toimia?
Miksi.
Kotiin päästyäni kävelin suoraan kylpyhuoneeseen ja hakkasin jalkojen ihosta tilkkutäkkejä.
Vihaan sinua.
Vihaan.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m0ok897xCy1qca571o1_400.jpg

Ihan turhaa minä yritän tulla sinun kanssasi toimeen. Unohda ne kaikki kauniit sanat, mitkä olen ikinä sinusta sanonut. Se sympatia, mitä muka tunsin sinua kohtaan. Niitä ei enää ole.
Olet jäätävä kasa virheitä ja epäonnistumisia enkä minä pakota enää itseäni pitämään sinusta. Koska ei ole enää meitä: on minä ja sitten on sinä, jonka jatkuvia kompastumisia ja oikutteluja joudun seuraamaan päivästä toiseen.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lrqvroKKKj1r1r4nvo1_500.jpg

Haluan sinusta irti.
Sinä olet iso loinen minussa ja ansaitsisit kuolla.
Se, että minä en voi elää ilman sinua ei ole mikään kohteliaisuus: se on vahinko, koko elämänmittainen tuskan ja vihan aihe, häpeä.
Ja sinun on ihan turha luulla, että olemme kumpikin hengissä sen takia, että yrittäisin säästellä itseäni siltä fyysiseltä kivulta, mitä sinun kauttasi tunnen. Olen hengissä ainoastaan sen takia, että en halua pettää läheisiäni.
Sinussa ei ole mitään syytä, miksi eläisin.
Sinä saat minut toivomaan kuolemaa.


Seuraavan seitsemän päivän ajan vietän jokaisen päivän osastolla ja palaan illalla kotiin, jolloin minua pitää jatkuvasti tarkkailla. Jokainen syömäni pala merkataan ylös, jokainen liikkumani metri kirjataan paperille, vaikka olenkin liikuntakiellossa. Sylkirauhasiani täytyy kokeilla ja tarkkailla sen varalta, että oksennan.
Olen vankina.

Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa.

marraskuuta 14, 2012

And I'm frozen to the ground


Tiedän, että teitä on valunut tänne jo 304 ja aion kyllä pitää lupaukseni, mutta tällä hetkellä olen vain taas niin väsynyt, että en jaksa ajatella mitään.
En jaksa tehdä mitään.
En jaksa iltaisin edes koskea Oskaria.
Käännyn vasemmalle kyljelleni ja nukahdan.
Ja aamulla herään taas väsyneenä.
Tämä jatkuva väsymys ärsyttää ja tekee minut hulluksi.


Viime jakson numerorivi on täynnä yhdeksikköjä.
Miten?
Minä olen aina ollut keskiverto-oppilas ja se on ollut aivan tarpeeksi. Ei minun tarvitse olla koulussa paras, eivät ne numerot lopulta kerro yhtään mitään. Ne ovat jonkun toisen arvioita sen yhden hetken mahdollisesti onnistumisestani.
Minun loppuelämäni ei riipu niistä luvuista.


Minulla ei edelleenkään ole nälkä, mutta yritän silti syödä kaiken sen, mikä minun täytyykin.
Oskari jäi perjantaina kotiin, mikä suututti aluksi, mutta ymmärsin päivän kuluessa, että minun piti oikeastaan olla kiitollinen Oskarille. Hän katkaisi sen syömättömyyden putken, mistä olisi voinut lähteä todellinen alamäki.
Tai ylämäki...
Ylämäet on vaikeampia, alamäet ovat helppoja.


Tässä merkinnässä ei ole mitään järkeä ja sen olisi voinut jättää kirjoittamattakin.
Ei minun elämässäni oikein tapahdu mitään.
Jatkuvaa taistelua väsymystä vastaan, joka on ilmestynyt aivan tyhjästä eteeni. Öisin herään siihen tunteeseen, kun sydän valuu ulos kainaloa pitkin kovin lyönnein. Käännyn selälleni ja jokin painava istuu rintakehäni päälle, en saa henkeä.
Mutta ainakin minä syön.
Mitä väliä millään muulla.
Minun syömiseni tekee muut onnelliseksi,
joten minun pitäisi vain lopettaa valittaminen.

Vastaan teidän kaikkien ihanien kommentteihin mahdollisimman pian!
Nyt aion taas vain nukahtaa ja herätä huomenna entistä väsyneempänä.

marraskuuta 08, 2012

You should have made it right, so you wouldn't have to fight


Tiistai:
Aamupala:
ei mitään
Lounas:
sokeriton energiajuoma
Välipala:
ei mitään
Päivällinen:
keittoa, josta jätin mahdollisimman paljon syömättä ilman, että sitä huomaisi,
puolikas leipä
Iltapala:
yksi satsuma, puolikas leipä, mehua

Liikunta:
4 tuntia kävelyä


Keskiviikko:
Aamupala:
hieman puuroa ja mustikkakeittoa
Lounas: 
sokeriton energiajuoma
Välipala:
ei mitään
Päivällinen:
ei mitään
Iltapala:
ruisleipä, mehua

Liikunta: 
melkein viisi tuntia kävelyä

http://24.media.tumblr.com/tumblr_maxa8xEO5t1rh8ifyo1_500.jpg

Torstai:
Aamupala:
lasillinen mustikkakeittoa
Lounas:
ei mitään
Välipala:
omena ja satsuma
Päivällinen:
Hieman nuudeleita ja kanaa

Liikunta:
kolme tuntia kävelyä, haluaisin kävellä vielä ainakin tunnin, mutta en tiedä ehdinkö

http://25.media.tumblr.com/tumblr_li9dnxuB681qfv1owo1_500.jpg

Se tunne, kun tiedät ettet pysty syömään ja olet muiden ihmisten saartamana ruokapöydässä. Heti ruokailun alettua huomasin kuinka Oskari katsoi minua sivusilmällä aina, kun yritin peitellä niitä etovia tunteita, joita se ruoka minussa aiheutti.

Lasken haarukan ja lusikan, nojaan taaksepäin ja huokaisen.
Et sä meinaa syödä enempää? Paljon sul on ruokaa siin jäljel?
Jonku verran.
Syö viel vähän, jooko? Viis lusikallist nuudeleita, eiks niin?
Ja minä yritän, mutta jokainen tahmea nuudeli suussani saa minut voimaan pahoin.
Yksi, kaksi, kolme...
En saa nieltyä. Yritän ja yritän, mutta en vain saa. Paniikki nousee ruoan mukana kurkkuun.
Sylkäisen sen tahmean sotkun lautaselle ja poistun pöydästä.


Antakaa minun nyt olla syömättä.
Oksennan, jos pakotatte minut syömään.
Minulla ei ole nälkä, ei oikeasti fyysisesti ole nälkä.
Antakaa minun vajota ihan pieneksi hetkeksi vain, lupaan ettei tätä jatku kauaa.
Haluan vielä kerran tietää miltä se tuntuu, kun päässä sumenee ja sydän lyö itseään irti rinnasta. Haluan vielä kerran tuntea sen oudon energian purkautuvan liikeeksi, vaikka oikeasti en jaksaisi kävellä enää askeltakaan.
Sitten lupaan, että lopetan.
Lupaan.

marraskuuta 05, 2012

Vielä annanko sieluni eiliselle

Sydämeen sattuu sattuu sattuu sattuu.
En uskalla hengittää kunnolla, koska sattuu.
Enkä kai edes ole niin masentunut tai niin ahdistunut kuin joskus aikaisemmin.
Kaiken pitäisi siis olla hyvin?
Mutta miksi minua sitten väsyttää vaikka nukkuisin miten paljon?
Miksi herään öisin hikisenä ja hengästyneenä?
Miksi jalat menevät nukkumisvaihteelle vaikka olisin istunut vain hetken?
Miksi sydän jättää usein lyöntejä väliin?
Miksi katse ei jaksa kohdistua mihinkään?
Miksi elohiiret juoksevat pitkin kehoa?
Miksi mielialat vaihtelevat hetkessä?
Miksi särkee päätä?

Anna olla
Aio en
Nousta vastaan
Vaikenen

Vain katselen kun menet pois
Vain katselen
Anna olla
Aio en
Viedä muilta
Vaikenen

Vain katselen kun menet pois
Vain katselen
Ne häviää
Askeleet

En jaksa.
Haluaisin olla syömättä huomenna.

marraskuuta 01, 2012

Is it over yet? Will I ever smile again?


Ahdistaa. 
Kaikki kaatuu päälle.
Ruutupaperia ruutupaperin perään.
Paperi löytyy, kirjaimet ovat kadoksissa.
Entä, jos en ehdi saada mitään valmiiksi ajoissa?
Jos lopettaisin lukion ja pakenisin syvälle puiden sekaan pois ihmiselämästä.