lokakuuta 03, 2012

You'll never be far, I'm keeping you near

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m21q8mjtRa1rogngso1_500.jpg

Sain eilen kuulla, miksi synnyin vasta neljä vuotta vanhempieni häiden jälkeen:
Äitini sai keskenmenon, isäni masentui niin ettei useasti noussut sängystä ylös päivän aikana ja vasta kahden vuoden jälkeen vanhempani kokivat olevansa valmiita yrittämään uudelleen. Mutta kesti vielä melkein vuoden ennen kuin mitään tapahtui.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m3n6x4t34t1rogngso1_500.jpg

Ja sitten heidän poikansa, ainoa lapsensa, teki kaikkensa tappaakseen itsensä.
Olen aina rakastanut vanhempiani, mutta en ole ikinä kunnioittanut heitä niin paljon kuin nyt. Kaiken jälkeen, kaiken tahattoman ja itseaiheutetun, he rakastavat minua silti ja ovat edelleen valmiita tekemään mitä tahansa minun puolestani. Olin ihan typerä, kun pelkäsin syömishäiriöni ja itsetuhoisuuteni tulevan kiilaksi minun ja perheeni välille: en ole ikinä tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tällä hetkellä.

Olemme joka ilta yrittäneet ehtiä käydä kävelyllä koko perheenä ja se muistuttaa minua niistä syksyistä ennen syömishäiriötäni. Me juttelemme, nauramme, tönimme toisiamme liukkaiden lehtien päälle. Pelkäsin myös, että Oskari ei ehkä mahtuisi tai sopeutuisi meidän joukkoomme, mutta edes vanhempani eivät osaa enää kuvitella meitä ilman häntä.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mb8xhhkqbu1qkabz1o1_500.jpg

Ensimmäinen koeviikkoni uudessa koulussa meni paremmin kuin osasin odottaa; huonoin arvosana oli 8. Ehkä minä osaankin jotain. Tuntuu oudolta olla näin onnellinen ja jossain takaraivossani odotankin taas uutta iskua ja masennusta. Jos joku pieni asia ärsyttää tällä hetkellä niin se on se, että painoni ei ilmeisesti nouse juuri ollenkaan vaikka syön melkein 3000 kaloria päivittäin. 
Mitä jos tuon painonnousun pysähtymisen katsotaan olevan omaa manipulointiani?

Mutta yritän nyt nauttia tästä onnellisuudentunteesta ja murehdin tuota painoa vasta, jos joku väläyttää sanan "osasto".  
Niin pitkään saan olla kotona rakkaitteni luona.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Totta kai sun vanhemmat rakastaa sua.♥ Älä murehdi tota painoa! Kyllä se pikkuhiljaa nousee ja sä saatat kuluttaakkin sen verran ettei se nouse niin nopeaa. :) Sellainen tuli mielee että olisko joskus mahollista saada Oskarin puoli "teijän tarinasta"? Niinku vaikka viime vuoden lopusta tähän päivää asti? Olis mielenkiintost kuulla mitä Oskari on aatellu sun laskevasta painosta ja kaikesta muustakin. :) Tseppiä!!♥♥

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Niin... Mä kyllä suhtaudun tuohon painoon edelleen hiukan ristiriitaisesti. Että ei se varsinaisesti haittaisi, jos paino ei enää nousisi, mutta koska tiedän ettei painoni ole vielä tarpeeksi jotta olisin terve, haluan sen nousevan. Mutta kai se asettuu sitten itsestään siihen kohtaan, missä on hyvä! Täytyy keskustella asiasta Oskarin kanssa. =) En haluaisi kaivelemalla kaivella ikäviä asioita siltä, mutta katsotaan nyt! Kiitos<3

invisible kirjoitti...

ihana kuulla jotain tällaista. <3
olen itsekin ainut lapsi enkä voi käsittää, miltä vanhemmistani on tuntunut/tuntuu, kun olen kärsinyt syömishäiriön kourissa ja ollut itsetuhoinen. siksi samastuin tähän tekstiisi täysin.

mutta älä missään nimessä määritä sinun arvoasi koulunumeroiden perusteella. vaikka hienoa on, että olet pärjännyt noin hyvin. mutta sinä olet Miika paljon muutakin. voin ainakin sanoa (vaikken sinua tunnekaan), että pojaksi kirjoitat poikkeuksellisen hienosti. sinulla on lahjoja vaikka mihin. <3

riri kirjoitti...

toivottavasti seuraavinakin päivinä voit olla yhtä rakastettu.vanhemmat rakastavat lapsiaan mitä nämä sitten tekisivätkin, niin se vain menee, ollaan siitä kiitollisia.
kauheasti voimia sulle, olet ihana <3

Anonyymi kirjoitti...

minkä ikäinen oot? vaikutat ihanalta ihmiseltä ( :

Ellu kirjoitti...

Voi että mie oon ilonen siun puolesta! On ollu jännää seurata tätä sun taivalta jo joulukuusta asti. Täytyy sanoo, että oot kyllä joutunu käymään läpi ihan liian paljon. Mut toisaalta hyvä, että nyt menee paremmin!

Paaljon tsemppiä sulle ja koko teidän perheelle! ♥

Millikeiju kirjoitti...

Mulla on sulle jotain pientä mun blogissani :>

Miika kirjoitti...

Anonyymi > Täytin tänä vuonna 17-vuotta =)

Sofia Keiju kirjoitti...

heippa! oot melko varmasti jo saanut monia tällaisia, mutta olet vain niin ihana, että saat sen vielä minultakin: tunnustuksen nimittäin :) > http://innocent-they-swim.blogspot.fi/2012/10/pitaa-nayttamo-suuri-valloittaa-tanssia.html

voimia sinulle♥

Star Chaser kirjoitti...

Hei!

Tsekkaa blogini, siellä on jotain sinulle :3

http://yksinsumussa.blogspot.fi/2012/10/suosikkiblogini.html