syyskuuta 09, 2012

So shine no matter where you are

Olin juuri menossa nukkumaan, kun löysin netistä tämän:

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m8z5dsPeRZ1roq9t1o1_250.gif

Kaikki tuossa on vain liian suora peilikuva minun elämästäni, johon siihenkin kuuluu vaaleahiuksinen poika. Se, joka aina ennen nukkumaanmenoa painaa huulensa ranteitteni viiltojen päälle kuin varmistaakseen, että ne eivät enää koskaan aukea.

Ehkä tästä elämästä oikeasti
oikeasti
oikeasti
tulee vielä ihan hyvä.
Ehkä en olekaan onnistunut pilaamaan kaikkea lopullisesti vaikka usein niin
ajattelin
toivoin
pelkäsin.

En minä silti kuitenkaan varmasti uskalla astua koulun ruokasaliin huomenna.
Kahden viikon päästä on koeviikko ja harvat haluavat jäädä kokeiden jälkeen kouluun syömään.
Ehkä silloin viimein saan rikottua kolmen vuoden kouluruokailukammon?

11 kommenttia:

Virta kirjoitti...

Tulet selviämään, ja elämästäsi tulee todella hieno. Tosi paljon voimia sulle. ♥

Brosme kirjoitti...

Näin tuon kuvan Tumblrissa viikkoja sitten ja postasinkin sen omaan blogiini. Itkin tuon nähdessäni, koska se toi mieleeni sinut ja Oskarin...

Hiljainentähti kirjoitti...

Mulla toi kuva pitää myös paikkaansa ja itken usein kun poikaystäväni tekee niin... Mietin miksi hän pitää mun käsiä niin kauniina... Voimia sulle!

DistressedFairy kirjoitti...

Toi on niin ihana kuva ! ♥

tooshort kirjoitti...

Aivan helvetin suloinen kuva! Mä oon niin iloinen kun sulla on Oskari, joka yrittää auttaa sua ja on sulle hyvä. Kyllä sun elämästä vielä hyvä tulee, kunhan jaksat uskoa. Voimia! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Minä rakastan sinua. En ole rakastunut sinuun, mutta rakastan sinua koko sydämmestäni ja sinä, sinun mielesi on kaunis. Ei mitään rumaa saa noin kauniina tekstinä ulos. Ei vain saa.

T: runoja iholla, lintusoluja veressä

riri kirjoitti...

tuo kuva on kyllä niin ihana että itkettää ja toivon että itsellänikin olisi joku joka suutelisi arpiani aina ennen kuin nukahtaisin.
se osoittaa että sinua rakastetaan todella paljon, koita muistaa se myös vaikeina aikoina.
<3

Goofy kirjoitti...

Toi on jo suuri askel puhu asiasta. Joten olen kuule :)

Mä en tiedä muusta elämästä kuin syömishäiriö. Surullista.. sillä jos en syö anoreksian oireille sopivasti niin niin syön bedin oireille sopivasti. Se on jompi kumpi ja mä en vaan pääse siitä eroon. Liian kauan ollut joten, ehkä joskus vuosien päästä opin, että ruokaakin voi syödä ja siitä voi nauttia.

Oma asenne elämää kohtaan on muuttunut kesän jälkeen, joten enää en itke nurkassa, että yhyy haluan kuolla (toki on niitäkin päiviä, mutta se ei ole jatkuvaa) ja muutenkin yritän nauttia tästä kaikesta vaikka syömiset onkin mitä on..

Miika kirjoitti...

runoja iholla, lintusoluja veressä > En osaa sanoa mitään järkevää, kommenttisi sai minut todellakin sanattomaksi ja luin sen monta kertaa yrittäen keksiä jotain sanottavaa. En usko, että mieleni on kovinkaan kaunis, mutta on se rumempikin ollut. Mitään muuta en taida osatakaan sanoa. Olet ihana<3

Brosme kirjoitti...

Kiitos kommentista. Unohdin jo puolet mitä piti sanoa, mutta laitetaan se kipulääkkeiden piikkiin. Niitäkin saan enää suun kautta. Huomenna ne meinaa kotiin laittaa - jos vaan olen tarpeeksi hyvässä kunnosa.

Brosme kirjoitti...

Niin mä ainakin käsitin. Eivät ne mitään muuta vaihtaneet kuin läpän - onneksi. Olisin muuten niin kipeä, etten saisi edes nousta pysty asentoon. Viime leikkauksesta on kuitenkin jo n. 10 vuotta.