syyskuuta 27, 2012

Everybody's looking for something

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m83jvysUjA1roc8vko1_500.png

Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

syyskuuta 20, 2012

Follow the light to the edge and the after

http://24.media.tumblr.com/tumblr_ma3rrtdtNZ1r7kl2uo1_500.jpg

Miksi Blogger näyttää tältä?
Kenen sairaan ihmisen mielestä tämä oli hyvä idea?
"- - - helpottaa tarvittujen kohteiden löytämistä" No, ehdottomasti.

Huomenna menen viimeisen kokeen jälkeen Oskarin kanssa ruokalaan ja syön. Toivon, että en törmää kehenkään. En halua puhua kenellekään. En mitään, mikä pilaa keskittymiseni.
Minun on pakko onnistua.
Olen asettanut itselleni korkeat tavoitteet tämän suhteen enkä edes halua tietää, millainen oloni on, jos epäonnistun.
Tai tiedänhän minä.
Ja tiedän myös, että sen jälkeen ihoon tulee taas punaisia halkeamia.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m6ryjdgsnd1rnao56o1_500.jpg

Olen miettinyt tauon pitämistä blogista ja nyt olenkin ollut hieman poissaolevana täällä. Ensimmäinen koeviikko uudessa koulussa ja stressitaso on ollut viritettynä äärimmilleen.
Pakko näyttää kaikille, että olen hyvä.
Ei minua ole koskaan ennen kiinnostanut, mutta nyt tuntui siltä, että kokeista saadut numerot ovat suoraan suhteessa siihen, olenko tutustumisenarvoinen ihminen vai täydellinen paskapää.

Vielä huominen äidinkielen essee ja sitten kohtaan Pahimman Pelkoni.
En kestä, jos en onnistu.
En kestä.
En kestä.
En kestä.

syyskuuta 13, 2012

The fire I began is burning me alive

http://24.media.tumblr.com/tumblr_maa8ahB5IA1ref30so1_500.jpg

Tänään olen vain itkenyt.
Koko päivän tähän asti.
Katse karkasi ikkunalasin toiselle puolelle keskellä tuntia ja jäi sinne, kunnes tarkentui itse lasiin ja siihen sataviin pisaroihin.
Miksi tämä on näin vaikeaa...

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m9rf95j9mU1qjhctso1_500.jpg

Ja hämmentävintä on se, että ei se syöminen ole enää vaikeaa. Siitä on tullut todella rutiininomaista ihan uskomattoman lyhyessä ajassa, mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki muu onkin sitten pielessä ja masentaa. Olin kotona ennen Oskaria ja mietin, onko hän säästänyt sen terän minkä silloin kerran takavarikoi minulta.
Ei tietenkään ole. 
Se on jossain kaatopaikalla tällä hetkellä. Mutta on minulla edelleen terottimia jäljellä ja niissä on terät. Ai, paitsi että enhän minä voi viillellä, koska minun kehossani ei ole yhtäkään kohtaa, mikä pysyisi piilossa.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m9orncsNg61qdo6cto1_500.jpg

Mielessäni mietin vain miksi minulla ei ole lupaa viillellä. Miksimiksimiksi?
Mitä se muka kuuluu kenellekään, tämä on minun kehoni!
Välillä jopa ajattelen niin kuvottavasti kuin että on läheisteni oma syy, että he ovat kiintyneet minuun ja heitä sattuu, kun satutan itseäni.
Olisi niin ihanaa tuntea sen veren valuvan pitkin jalkaa. Aluksi se kaikki huuto ja meteli pään sisällä, ei kuule ketään, ei näe mitään. Ja sitten terä rikkoo ihon ja veri pääsee ulos ja kaikkialla on hiljaista.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m9sbewmQb11r8hiu2o1_500.jpg

Mutta en minä tee mitään.
Odotan vain huomista ja toivon, että se on parempi päivä. Luen sen kaiken kauniin, minkä te olette minulle kirjoittaneet ja sen, minkä perheeni on kirjoittanut minulle. Luen sen kaiken niin monta kertaa, että alan uskoa. Samalla tavalla kuin olen uskonut kaikki ne valheet, joita olen pääni sisällä toistanut itselleni.
Tai ehkä ne eivät ole valheita.
En tiedä.

syyskuuta 09, 2012

So shine no matter where you are

Olin juuri menossa nukkumaan, kun löysin netistä tämän:

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m8z5dsPeRZ1roq9t1o1_250.gif

Kaikki tuossa on vain liian suora peilikuva minun elämästäni, johon siihenkin kuuluu vaaleahiuksinen poika. Se, joka aina ennen nukkumaanmenoa painaa huulensa ranteitteni viiltojen päälle kuin varmistaakseen, että ne eivät enää koskaan aukea.

Ehkä tästä elämästä oikeasti
oikeasti
oikeasti
tulee vielä ihan hyvä.
Ehkä en olekaan onnistunut pilaamaan kaikkea lopullisesti vaikka usein niin
ajattelin
toivoin
pelkäsin.

En minä silti kuitenkaan varmasti uskalla astua koulun ruokasaliin huomenna.
Kahden viikon päästä on koeviikko ja harvat haluavat jäädä kokeiden jälkeen kouluun syömään.
Ehkä silloin viimein saan rikottua kolmen vuoden kouluruokailukammon?

syyskuuta 08, 2012

But the world took a spark like a match in the dark

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m9xo7tNWqO1ry42huo1_500.jpg

Viikon kuume ja oksennustauti ovat tehneet minusta raunion.
Vietin tiistain, keskiviikon ja torstain sairaalassa, koska mikään ei edelleenkään pysynyt sisällä. Nyt olo tuntuu kuolleelta ja inhottavan tyhjältä, mutta kuume ja oksentaminen ovat kadonneet. Silti pää ei toimi ja saatan viettää pitkiä aikoja vain tuijottaen ei minnekään.
Haluan syödä.

Pienikin määrä ruokaa tuntuu nousevan takaisin kurkkuun, mutta syön silti, koska minua pelottaa ettei sydämeni kestä tätä enää. Ylös pitää nousta hitaasti ettei sen rytmi sekoa. Ennen olisin ollut tästä kaikesta niin iloinen: en ole voinut syödä tai juoda neljään päivään! Nyt minua vain pelottaa, haluan normalisoida arkeni mahdollisimman nopeasti ja jatkaa syömishäiriöstä parantumista.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m92rpoSkg91r6knalo1_500.jpg

Kaikki ne luut, joita ennen kaipasit ja halusin, eivät enää tunnu hyviltä. Peilistä katsoo vastaan hahmo, jonka jalat voisivat katketa kesken matkan ja jonka kevyt tuuli voisi kaataa kumoon. Eikä se, miltä tuo kaikki näyttää sovi yhteen sen kanssa, miltä minusta tuntuu: olen elossa, joten miksi näytän kuolleelta?
Ensimmäistä kertaa minua oikeasti pelottaa se, miltä näytän.
Miten ihmeessä olen vielä hengissä?
Ja miten ihmeessä Oskari on ihan oikeasti halunnut olla tälläisen luusta tehdyn ihmisraunion vieressä niin monta yötä. Kertaakaan mitään sanomatta. Katsonut vierestä, miten jokainen luu on työntynyt yhä varmemmin esiin ohuen ihon läpi ja silti ollut huomauttamatta siitä. Halannut ja suudellut ihan samalla tavalla kuin aina ennen.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m9w63cpd4X1qk205co1_500.jpg

En minä koskaan tajunnut, että näytän oikeasti näin pahalta.
Tuskaiselta.
Kivuliaalta.
Sairaalta.
Surulliselta.
Itken peilin edessä, en sen takia että oksettaisin itseäni samalla tavalla kuin ennen vaan siksi, että oksetan itseäni sen takia, mitä olen tehnyt keholleni. Ja samalla mietin onko riutunut kehoni peilikuva mielelleni. Onko sekin näin vääntynyt ja sairas? Näin ruma?

Vaikka en minä pitkään aikaan laihduttanutkaan sen takia, että tulisin kauniiksi vaan että saisin tapettua sen jonkun olemattoman pahan sisältäni. Ja se olematon paha olin minä itse. Se on edelleenkin minä, mutta en halua tappaa sitä. Ei mikään paha olo voi jatkua loputtomiin, se ei vain voi.
Ja minä haluan nähdä, mitä sen pahan olon jälkeen tapahtuu.