elokuuta 04, 2012

Let the water fall on the flame

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7zu63jMKb1r52e26o1_500.jpg

N ei koskaan itke.
Ei sillon, kun olin sairaalassa. Ei silloin, kun kerroin kerrankin kaikesta, mitä olin salaillut.
Ei silloin, kun juttelimme kahdestaan ja kerroin vielä enemmän.
Mutta eilen N veti minut syrjään eikä pystynyt kyynelten seasta sanomaan mitään.
Halasimme pitkään ja silloin ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että haluaisin muuttaa takaisin entiseen kotikaupunkiini.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7znmosjZm1qhodd8o1_500.jpg

Painoni on noussut viime viikon lauantaista vain 200 g ja sekin voi olla kaikkea muuta kuin oikeaa painoa.
Turhauttavaa.
Minun pitäisi saada melkein 10 kiloa lisää, jotta olisin normaalipainoinen.
Kymmenen kiloa.
Kymmenen.
Kiloa.

Tällä hetkellä ajatus noin suuresta painonnoususta ei tunnu hyvältä ja saa aikaan mustia ajatuksia, vaikka enhän minä edes tiedä, miltä oikeasti näyttäisin n. 65 kiloisena.
Olen nähnyt itseni vain vääristyneenä, rajattomana, liiallisena hahmona.

 http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7m4scaR8u1qa3l1no1_500.jpg

Nyt näytän mielestäni siedettävältä.
Tiedän, että olen laiha. Näen, että olen laiha. 
Mutta jos pystyisin, jäisin ehkä tähän painoon. Oletettavasti tämä paino kuitenkin saisi minut palaamaan hiljalleen takaisin vanhaan, kerämään takaisin niitä "turvallisia asioita" ja välttelemään uusia.
En vain muista, millaista on tuntea olonsa hyväksi normaalipainoisena, koska olin viimeeksi onnellisesti normaalipainoinen vuonna 2009.
Viimeinen kevät ja kesä ilman syömishäiriötä...

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7ukjbcmfP1qjh014o1_500.jpg

Enkä koe voivani sanoa, että tämä oli viimeinen kevät ja kesä syömishäiriöisenä, koska minusta tuntuu, että jollain tapaa se kaikki seuraa minua aina.
Olen nähnyt liikaa.
Se kaikki jää minuun vaikka vain pimeyteen haalistuneina muistoina. Ranteissani on aina kolmen syvän viillon jälkeä: oikeassa yksi, vasemmassa kaksi. Tällä hetkellä ne ovat vielä punaisia, mutta tulevaisuudessa ne muuttuvat vaaleiksi ja jäävät siihen ainiaaksi.

Nyt laitan pitkähihaisen paidan peittämään nuo jäljet ja menen ulos aurinkoon.
9 päivää koulujen alkuun.

8 kommenttia:

Brosme kirjoitti...

Mulla on telepaattisia kykyä, nimittäin juuri mietin, että koska kuullaan jotain elonmerkkejä. Sitten huomasinkin, että täällä on uusi postaus :D

Tuo 10kg painonnousun saat täältä. Mun kun pitäisi laihduttaa ainakin se 20kg, jotta voisin sanoa olevani normaalipainoinen. Se vaan ei onnistu..eikä sekään auta mitään, että viimeistään torstaina neurologian polilla kuulen olevani läski. Ihan kuin en sitä jo tietäisi...
Musta tuntuu ihan oudolta kun en laske koulun alkuun. Ensimmäisen kerran monen vuoden älkeen mulla ei ole koulupaikkaa... Tuskin edes tammikuussa :/

Chloe kirjoitti...

Toivon niin kovasti että parantuisit etkä palaisi vanhaan <3
Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on henkisesti yrittää tsempata itseään lihomaan takaisin niitä kiloja, jotka niin kovalla vaivalla pudotti (ja kovalla hinnalla). Hrrr.
voimia ♥

Goofy kirjoitti...

Hirmusesti tsemppiä kaiken suhteen ja toivottavasti kaikki menee nyt syksyllä hyvin! Saanko udella missä päin suomea asut? (jos uskallat/suostut kertomaan, laita kommenttia mun blogiin niin en julkaise sitä sit) Hyi oon kauhene utelias..

Brosme kirjoitti...

Itseasiassa mun olis pitänyt stopata syömästä sitä kaikkea paskaa jo silloin, kun painoin 75kg. Se ei todellakaan ole hyväksi mun terveydelle. Jalat kun on muutenkin niin huonossa jamassa. Tai menee jos ei olisi takana n.10 vuoden fysioterapiaa, sekä muutama vuoden kestänyt fysioterapia hevosen selässä.

Hain tossa Hoiva-alan työtehtäviin valmentavalle naapurikaupunkiin. Siellä on vaan 4 paikkaa auki, koska pienryhmäopetus ja juuri tuo 4 paikkaa auki johtuu myöskin koulusta, jossa koulutus järjestetään. Se on siis eri koulun koulutus, mutta se järjestetään toisen koulun tiloissa.

Osaan selittää ymmärrettävästi... :D

Goofy kirjoitti...

Ymmärrän hyvin mitä tarkotat, mut ahmimisen jälkeinen morkkis sekotaa pään ja sit lupailee kaikkee paskaa. Perus minua. En nyt tie julkaistakko vai ei tuota... MUTTA MINÄKIN ASUN SIELÄ :) kiinnosti varmaan.

Brosme kirjoitti...

Niinpä, niin..Tuntuu vaan ettei tuota päivää tule ollenkaan. On sen verran muuttunut omakin suhtautuminen ruokaan, että itseänikin hirvittää.

Vaikka sinne kouluun pääseminen tuntuu ihan mahdottomalta, niin pakko sinne oli kuitenkin hakea. Suorastaan lottovoitto jos jostain kumman syystä tulen sinne pääsemään. Sitten on onneksi vielä vuoden päästä toisessa koulussa sama koulutus. Hirvittää vain ajatus, että asuisin sitten viisi päivää viikossa sen koulun asuntolassa...No kai siihen tottuu aikanaan.

Goofy kirjoitti...

Itse oon asunut täälä vasta vuoden ja ainakin 3 vuotta edessä ;/ Ei ole mun kotini..

DistressedFairy kirjoitti...

Tykkään tosi paljon sun blogistasi. Oon lukenu sitä jo muutamia kuukausia. Tämä on erilainen tarina syömishäiriöstä ja sun ajatukset on kiinnostavia. Ei pelottavalla tavalla. Välillä tulee tunne auttaa sua tai tehdä jotai. Onneks sulla on perhe,ystäviä ja poikaystävä ! Pidä heistä kiinni ja koita ymmärtää niiden huoli ja ota apua vastaan. Toivon,että ne jaksaa tän vaiheen ku oot viel sairas ja näkee sitte sut taas elävänä ja omanaittenäs. Oot mun mielestä silti varmasti ihana ja hieno ihminen,vaikka sh pilaa paljon.