elokuuta 29, 2012

Breathing comes in pairs

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m9fi2m6tZF1qk205co1_500.jpg

Tämä kuume tappaa minut.
Ja oksensin tänään.
Uskomatonta, miten monta päivää yötä viikkoa kuukautta vuotta voi palata takaisin silmien eteen yhdessä hetkessä. Ja minua pelottaa, että oksentaminen jää päälle tervehdyttyäni.
Pelkään sitä, mutta samalla joku osa minusta toivoo sitä.
Nyt menen takaisin nukkumaan...

elokuuta 23, 2012

Kun erottiin oli pimeämpää

Sydämen alueelle sattuu niin etten saa henkeä.
Sydän jättää joka toisen lyönnin välistä.
Suuhun nousee jatkuvasti mitä erillaisimmissa muodoissa ja sulamisvaiheissa olevia ruoanjämiä.
Kummankin käden verisuonet ovat kuin paksuja sinertäviä metrilakritsipötköjä.
Päässä kuuluu outoja ääniä. Katseen kohdistaminen on vaikeaa.

Kuolenkohan minä nyt...

elokuuta 18, 2012

Endless sky with the evening around you

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m829b64AT91rrvrh6o1_500.jpg

Ensimmäinen kouluviikko on ohi ja ajatukset heittelevät laidasta laitaan.
Joka toinen päivä olen ollut iloinen, onnellinen siitä, että olen vielä elossa. Seuraavana päivänä vihaan kaikkea mitä olen ja mitä minusta ei koskaan tule.
Jos viime viikolla tuntui siltä, että pienikin kosketus sai ihoni palamaan kivuliaasti, tällä viikolla olen tarvinnut läheisyyttä kuin happea. Jos joku ei koske minuun, jos en tunne toisen ihmisen lämpöä ihollani, olen kuollut.
Tukehdun.
Mädännyn.
Katoan kokonaan.

Haluan olla elossa.
Haluan olla kuollut.
Enkä toisaalta tiedä, haluanko kumpaakaan.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m8hbpvbRCq1qgls16o1_500.jpg

Olen kuitenkin iloinen siitä, että koulu on alkanut ja se vie ajatukset muualle. En ole vieläkään käynyt ruokalassa eikä painoni ollut noussut oikeastaan yhtään tämän viikon punnituksessa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että hiljalleen huomioni alkaa siirtyä pois ruoasta. Syömättömyys ei edes ajatuksena ole vieraillut niin usein päässäni tällä viikolla kuin aiemmin eikä myöskään oksentaminen. Mutta halu viillellä sen sijaan on hetkittäin ollut äärimmäisen vahva.
Edellisen viikon kolme syvää viiltoa eivät tunnu riittävän.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m8gy8jH8561qgnp30o1_500.jpg

Yritän kuitenkin tosissasi olla sortumatta veren tahrimiin hetkiin enää.
Eivät ne ole sen arvoisia. Enkä jaksa enää rikkoa toista terotinta, jotta saisin tarpeeksi terävän terän käyttööni. Aluksi puolitylsät sakset riittivät, koska pelkäsin vahingossa viiltäväni liian syvältä. Sitten rikoin ensimmäisen terottimen ja kaivoin sen terän esiin, jonka jälkeen se on ollut ainoa "oikea" väline siihen verenvuodatukseen.
Kolme haavaa ovat tulehtuneet ja suuhuni nousee edelleen mahanesteitä, mutta yritän sulkea tuon kaiken pois mielestäni.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m8ieekJpOd1r712ajo1_500.jpg

Ajattelin suorittaa lukion neljässä vuodessa, ihan vain varmuuden varalta.
Ehdin siinä ajassa saamaan hermoromahdukseni ja varmaan vielä päätymään osastollekin, mutta saan silti suoritettua lukion loppuun. Toivottavasti.
Ehkä olen myös ehtinyt miettiä mitä teen lukion jälkeen, sillä vielä minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia.
Mitä minusta muka voi tulla isona?
Eikö voisi riittää, että yritän pysyä elossa?

Nyt menen ulos ja yritän sosialisoitua muiden "luokkalaisteni" kanssa ihan varmuuden varalta. He ovat kyllä todella mukavia, mistä olen helpottunut ja huomaan monien katseista, että he haluaisivat tutustua minuun paremmin. Mutta en ole vielä keksinyt tapaa, millä saisin jotenkin itseni avautumaan helpommin uusille ihmisille.
Ehkä liian monimutkaisen ja vainoharhaisen ajattelun lopettaminen olisi ensimmäinen askel...

elokuuta 11, 2012

We're all lying to the mirror

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m6pu6qGOqE1r5g9rso1_400.jpg http://24.media.tumblr.com/tumblr_m59bpzsvNW1ro5b8ko1_500.jpg
http://25.media.tumblr.com/tumblr_m58cbwVjvy1qchnmio1_500.png http://25.media.tumblr.com/tumblr_m822szJjX71r3izido1_500.jpg
http://24.media.tumblr.com/tumblr_m0upy4FgZZ1r0que2o1_500.jpg http://25.media.tumblr.com/tumblr_lyn1ji0yYb1rnwzqjo1_500.jpg
http://24.media.tumblr.com/tumblr_m14hz6702G1r9z826o1_500.jpg
http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7ry9cksoU1ruz572o1_500.gif

And all your monsters in the night they come to life,
So you embrace them in the hope that you'll survive,
Intoxicated by the fear and the flames,
There's paranoia in your veins.

elokuuta 05, 2012

But when beauty met the beast, he froze

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m82qmeI1yD1qgnp30o1_500.jpg

Vihaan tätä.
Tuntuu koko ajan siltä, että kurkkuuni nousee mahahappoja ja sylkeä erittyy suussa enemmän kuin sitä tarvitsisi: ihan kuin oksennusta ennen tai sen jälkeen.
Jatkuvasti mietin, että pitäisi oksentaa ihan vain sen takia, että keho saisi oikean syyn käyttäytyä noin. Tai että se paska vaikenisi kokonaan.
Tänään kaikki kehoni pienetkin tekemiset ja pyynnöt ovat saaneet minut raivon valtaan.
Jätä minut jo rauhaan!
Ja lakkaa olemasta niin helvetin tarvitseva koko ajan. Sinulla on kaikki ihan hyvin.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m84jzeacAG1qgnp30o1_500.jpg

Juttelin N:n kanssa vielä ennen kuin he lähtivät, mutta en saanut sanotuksi, miten tärkeä N minulle on. Voin vain toivoa, että hän tietää sen.
Viime päivät ovat olleet uskomattoman ristiriitaisia: hetkittäin on tuntunut jopa "normaalilta" nuorelta, joka viettää kesäloman toiseksi viimeistä viikkoa ystäviensä kanssa. Ja sitten sekunissa minusta on taas tuntunut sairaalta, joka yrittää soluttautua terveiden joukkoon. Kuin ympärilläni olisi paksu verho, jota en koskaan saa kunnolla revittyä alas ja se tukehduttaa.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7hrshz6wz1r5ei3ho1_500.jpg

Vaikka oikeasti minä kiinnitän sen verhon välittömästi takaisin, kun olen onnistunut irrottamaan sitä edes vähän. Vielä en vain ole aivan varma, mitä muuta voisin tehdä. Haluaisin opetella olemaan ajattelematta. Kytkemään pois jatkuvan analysoinnin ja sen, miten saan kaikesta positiivisestakin loppujen lopuksi analysoitua jotain negatiivista.
Jotain pahaa, kirottua...
Osaan minä pakottaa itseni olemaan ajattelematta, mutta taidan siltikin huijata ja ajatella ihan vähän vain. Ihan harmitonta ajattelua, osaan kyllä lopettaa ennen kuin masennan itseni, ihan varmasti osaan... On vain muutamia oikeita tilanteita, jolloin en usko, että edes saisin itseni pakotettua ajattelemaan.

Pää tuntuu raskaalta ja tämä mahahappoinen sirkus voisi jo loppua.

elokuuta 04, 2012

Let the water fall on the flame

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7zu63jMKb1r52e26o1_500.jpg

N ei koskaan itke.
Ei sillon, kun olin sairaalassa. Ei silloin, kun kerroin kerrankin kaikesta, mitä olin salaillut.
Ei silloin, kun juttelimme kahdestaan ja kerroin vielä enemmän.
Mutta eilen N veti minut syrjään eikä pystynyt kyynelten seasta sanomaan mitään.
Halasimme pitkään ja silloin ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että haluaisin muuttaa takaisin entiseen kotikaupunkiini.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7znmosjZm1qhodd8o1_500.jpg

Painoni on noussut viime viikon lauantaista vain 200 g ja sekin voi olla kaikkea muuta kuin oikeaa painoa.
Turhauttavaa.
Minun pitäisi saada melkein 10 kiloa lisää, jotta olisin normaalipainoinen.
Kymmenen kiloa.
Kymmenen.
Kiloa.

Tällä hetkellä ajatus noin suuresta painonnoususta ei tunnu hyvältä ja saa aikaan mustia ajatuksia, vaikka enhän minä edes tiedä, miltä oikeasti näyttäisin n. 65 kiloisena.
Olen nähnyt itseni vain vääristyneenä, rajattomana, liiallisena hahmona.

 http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7m4scaR8u1qa3l1no1_500.jpg

Nyt näytän mielestäni siedettävältä.
Tiedän, että olen laiha. Näen, että olen laiha. 
Mutta jos pystyisin, jäisin ehkä tähän painoon. Oletettavasti tämä paino kuitenkin saisi minut palaamaan hiljalleen takaisin vanhaan, kerämään takaisin niitä "turvallisia asioita" ja välttelemään uusia.
En vain muista, millaista on tuntea olonsa hyväksi normaalipainoisena, koska olin viimeeksi onnellisesti normaalipainoinen vuonna 2009.
Viimeinen kevät ja kesä ilman syömishäiriötä...

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7ukjbcmfP1qjh014o1_500.jpg

Enkä koe voivani sanoa, että tämä oli viimeinen kevät ja kesä syömishäiriöisenä, koska minusta tuntuu, että jollain tapaa se kaikki seuraa minua aina.
Olen nähnyt liikaa.
Se kaikki jää minuun vaikka vain pimeyteen haalistuneina muistoina. Ranteissani on aina kolmen syvän viillon jälkeä: oikeassa yksi, vasemmassa kaksi. Tällä hetkellä ne ovat vielä punaisia, mutta tulevaisuudessa ne muuttuvat vaaleiksi ja jäävät siihen ainiaaksi.

Nyt laitan pitkähihaisen paidan peittämään nuo jäljet ja menen ulos aurinkoon.
9 päivää koulujen alkuun.