heinäkuuta 20, 2012

You fall away from your past

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m6o2m3btTo1r3bvyho1_500.jpg

Palasin viime viikolla takaisin osastolle tyhjänä, kuolleena kuorena. Tiistaina ymmärsin, että suurin pelkoni ei olekaan se, mitä olen pitänyt kaiken pahan alkuna.
Suurin pelkoni on olla elossa.
Koska olla elossa tarkoittaa sitä, että minua voi haavoittaa, olen haavoittuvainen. Kylmänä ja kuolleena minua ei voi enää satuttaa, koska olen itse jo tappanut itseni.
Ymmärsin, että olisi aivan sama kenen kanssa seurustelisin ja olisiko seurustelukumppani tyttö vai poika, sillä minun päässäni ajatuskaava menee näin:
seurustelen > osoittaa, että tunnen > olen elossa > minua voi satuttaa.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7e7gmvJ6L1qcpmryo1_500.jpg

Ja tuon viimeisen kohdan estämiseksi (tai "estämiseksi") minun täytyi olla jäätä. Minun piti olla kuollut, jotta ihmiset eivät voisi tehdä sitä "virhettä", että kuvittelisivat minun olevan elossa. 
Ja se, että aloin seurustelemaan taisteli kaikkia jäätymisen halujani vastaan, koska minun ajatuskaavani mukaan silloin minä olin elossa. Ja jollain tasolla pidin elossaolemista heikkouden merkkinä. 
Olen elossa. 
Lämmin.
Tunteva.
Tarvitseva.
Nyt olen ihan mielelläni "heikko". En jaksa jaksaa, en sellaisella teholla, millä sinkoilin ennen paikasta toiseen. 
Ehdin olla kuollut loputtoman ajan.
Samaa ei voi sanoa elämisestä.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m6fcqc6aly1r90vylo1_500.jpg

Olen nyt entisellä kotipaikkakunnallani ja huomenna minun on tarkoitus osallistua Oskarin serkun konfirmaatiojuhliin.
Oskarin poikaystävänä.
Haluan viettää tämän viikonlopun Oskarin kanssa, mutta se tarkoittaa sitä, että minun on kohdattava elossaolemisen pelko.
Launtaipäivä Oskarin sukulaisten luona, lauantai-ilta minun sukulaisteni luona.
Ja minua pelottaa, todella pelottaa. 
Mutta en minä voi kuolla siihen. Mitään niin pahaa ei voi tapahtua, että lakkaisin hengittämästä.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7d15q8ABv1qgnp30o1_500.jpg

Jännitti Oskarin vanhempien näkeminen pitkästä aikaa. Pelkään edelleen, että he eivät pidä minusta, koska tiedän, että olen aiheuttanut Oskarille niin paljon surua ja murhetta.
Mutta he hymyilivät, kun näkivät minut ja halasivat. Sanoivat, että näytin niin paljon paremmalta.
Elävämmältä.
Tapasin Oskarin isosiskon ensimmäistä kertaa.
Hänkin vain hymyili.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m6k516dz6u1qz4d4bo1_500.png

Viime merkintään tulleet kommentit askarruttivat aluksi.
Entäs jos...?
Mutta nyt, kun kuulen selkäni takana Oskarin kääntävän kirjan sivua ja huokaisevan, tiedän, että minun kuuluu olla hänen kanssaan. Eivätkä minun pelkoni kerro mistään muusta kuin siitä, että olen vuosien ajan lukinnut itseäni häkkiin, jossa minun ei tarvitsisi olla.
Uskotellut itselleni satuja tosiksi.
Senkin ettei Oskari millään tavalla muka kiinnittänyt minuun huomiota ennen kuin olin laihtunut. Tällä viikolla jokainen pieni katse, ele, sana on palannut takaisin mieleeni ja olen huomannut, miten sulkeutunut olen ollut omiin harhakuvitelmiini.
Minä olin päättänyt, että näin on.
Minä olin päättänyt, että näin tämä ihminen ajattelee minusta.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7agxi1Bcv1rtqsvvo1_500.jpg

Vaikka oikeasti niitä ajatuksia ei ole koskaan ollutkaan olemassa.
Minä loin ne.
Pitäisikö tästä kaikesta olla ylpeä? Minä rakensin paljon ja yksityiskohtaisesti. Rakensin ja sain itsenikin uskomaan omat valheeni. Loin valtavia mustia torneja ja oksennuksen ja veren sekaisia järviä, joihin tiesin voivani hukuttautua, kun en enää kestäisi oikeaa elämääni omaa luomustani. Olihan siinä valtava työ eivätkä kaikki siihen pystyisi.
Mutta en halua enää hukkua.
En halua.

Haluan yrittää uskaltaa elää.

24 kommenttia:

Vaiennut kirjoitti...

Oikea päätös.♥

En tiedä muistatko minua, mutta haluan kertoa siulle, että tavattuani erään ihmisen, tajusin kuinka paljon elämää voi rakastaa.
Ja päätin, että taistelen tieni ylös vaikka väkisin. En halua enää vajota, koskaan.

Toivottavasti sinulla riittää motivaatio pinnalle asti, olet todellakin ansainnut onnellisen elämän. Paljon, paljon tsemppiä siulle Miika♥ :)

astral kirjoitti...

Taistelen itse samantapaisessa tilanteessa kuin mitä kuvailet lopussa, mutta minun järveni on lähinnä suo. Toisinaan jumitun tiettyyn pisteeseen tai astun suonsilmään ja menee taas hetki, että pääsen sieltä kuiville.

Blogisi on aiheuttanut mielessäni ristiriitaisia ajatuksia, en oikein tiedä mitä enää ajatella. Löysin tänne sattumalta ja todella uppouduin tänne ahmien kaikki kirjoituksesi. Kirjoitat niin suoraan, siihen en itse pysty. Pelkään liikaa sitä, että muut huomaavat minkälaisessa suossa tarvon.

Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni! Oskari on todella kultaa kaiken lukemani perusteella. Askel askeleelta kohti parempaa ~

Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sheena kirjoitti...

Miiika olet todella rakas

Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Brosme: hae apua

Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sini kirjoitti...

brosme mitä vittua? oon lukenu jokasen miikan kommentin sun blogiin enkä ymmärrä mistä helvetistä sä revit tätä paskaa.jätä nyt toi poika-raukka jo rauhaan jos sä et osaa tehdä muuta ku vetää kaiken omaa napaa kohti!!! miika yritä olla murehtimatta liikaa ja nauti tästä ajasta kotona rakkaitten kanssa ja unohda muu!! oot tehny paljon töitä ittes eteen jotta saisit paremman elämän

Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Brosme kirjoitti...

Mä en tarvitse yhtään mitään muuta tällä hetkellä kuin aikaa, että pysyn kasassa ilman vakavampia hajoamisia.
Saat olla ihan rauhassa vihainen ja päästää suurimmat höyryt ulos. Mä tarvitsen vain nyt aikaa.

Brosme kirjoitti...

Niin taisi käydä ja pahoittelen tätä sotkua. Minua ei saisi päästää kirjoittamaan kun olen tällä päällä.

Brosme kirjoitti...

Kiitos, yritän kyllä kertoilla miten menee.
Pitää käydä täällä kyyläilemässä välillä josko sinäkin olisit tänne kirjoitellut (8

Kowai kirjoitti...

Brosme, ihan oikeasti. Et voi olla noin itsekäs. Kävin lukemassa kaikki Miikan kommentit blogissasi, en ymmärrä miten voit käsittää me väärin.

Naurettavinta tässä on se, että poistat täältä viestisi. Haloo hei, ajattele

Ghost kirjoitti...

Brosmelle pipi kirjoittaa jo eilen ennenkuin naurettavasti aloit poistelemaan kommenttejas: voi vittu mikä martyyri! Joo sinua on joskus satutettu mutta ihan oikeesti, luuletko olevasi ainut?! Olet ihan helvetin itsekäs ja sit vaan naamioit sen vaan siten että ihmiset luulee et haluut niitä auttaa. HAE APUA!!



Miikalle: tämä merkintä sai mut hymyilemään. Olen seuraillut blogiasi pari kuukautta eli osastoaikasi ja ja voin vain koko sydämestäni toivoa sinulle kaikkea hyvää! :)

Miika kirjoitti...

Ghost: Kiitos<3 =) Teen parhaani!

riri kirjoitti...

kirjoitit tosi viisaita sanoja tässä.itsekään en halua olla haavoittuvainen tai tarvita ketään, et ole ainoa. mutta ei se ole heikkoutta, se on ihan inhimillistä.
et lakkaa olemasta vaikka asiat menisivätkin joskus pieleen, vaikka kaatuisit vielä.sinä selviät ihan varmasti.lähetän sulle ihan kauheasti voimia jotta jaksaisit eteenpäin <3