heinäkuuta 14, 2012

Two ghosts in one mirror

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m2a022nVQ31rs8enqo1_400.jpg

Kotona.
Sisällä levottomuus. Tuijotan sinua vainoharhaisesti. Jokaista senttimetriä sinussa.
Olet laihtunut.

Vai oletko?
Oletko yhtään sen pienempi kuin viime viikolla? En ole nähnyt sinua ilman kehoasi peittäviä kankaita melkein kahteen kuukauteen, koska kaikki energiani on mennyt ruokailuista selviämiseen ja yrityksiin normalisoida elämäni.
Tänään suutelin pitkästä aikaa sinun rintakehääsi. Luista rintakehääsi. Näkyivätkö luusi viime kerralla näin selvästi? Olivatko varjot näin syvät?

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m72nrk5FOK1rb5ojlo1_400.jpg

Käteni törmäsivät vasten teräviä lantioluitasi.
Etsivät vatsaa, mutta eivät löytäneet mitään.
Et voi enää painaa sitä hieman yli 67 kiloa, minkä ainakin väitit painaneesi kuukausia sitten. Vai olenko minä isontunut niin, että näen sinut nyt kahta pienempänä kuin oikeasti olet?
Painoin eilen aamulla 52.3 kiloa. En minä voi olla niin iso, että näkisin sinut väärin.
Enhän...

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m5annwanRl1r4wsqho1_400.jpg

Sydämeni vielä lyödessä niin kovaa, että tunsin pyörtyväni, halasin sinua ja hengitin sisään tuoksuasi. Kosketin huulillani pehmeää ihoasi. Puristin vaaleita hiuksiasi sormieni välissä.
Minua pelottaa.
Älä lähde. Älä kuihdu pois. Tarvitsen sinua.
En tiedä, oletko tehnyt kaiken tarkoituksella. En edes tiedä, oletko oikeasti pienempi.
Pyörryttää.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m65eueTrgy1qkabz1o1_500.jpg

Katson ilmeitäsi, eleitäsi, jokaista liikettäsi. Etsin vihjeitä, muuttuneita liikeratoja.
Varautuneita ilmeitä.
Jotain.
Mutta sinä vain hymyilet, naurat, suutelet minua poskelle. Huulille. Kaulalle.
Katsot minua suoraan silmiin.
Enkä uskalla sanoa mitään, koska pelkään, että se saa sinut perääntymään.
Sulkeutumaan.
Ja lopulta katoamaan.

Rakastan sinua.
Oksettaa.

7 kommenttia:

Brosme kirjoitti...

Surettaa sun puolesta. Päästikö ne oikeasti jo sut pois sieltä osastolta? :(

Brosme kirjoitti...

Hyvä ehdinkin jo pelästyä että joko ne on niin rohkeita päästäessään sut pois sieltä osastolta.

Brosme kirjoitti...

Voisi olla, että minä jopa kiroaisin ne jotka siitä kotiin päättää helvettiin, jos uskaltaisivat tehdä sen virheen, että päästäisivät sut nyt jo kotiin. Et todellakaan ole valmis siihen vielä pitkään aikaan.
Ja Miika-rakas Oskarin vahtiminen ei todellakaan ole tällä hetkellä sinun tehtäväsi!! Sinun tehtäväsi on nyt keskittyä täysillä itseesi! Ja siihen parantumiseen. Jos nyt alat huolehtimaan josta kusta toisesta niin pian olet itse uudestaan niin huonossa kunnossa ettei sinusta ole enää mitään jäljellä.
En sano tätä ollakseni ilkeä tai mitään muutakaan pahaa, mutta pelkään, minä todella pelkään.

Brosme kirjoitti...

Koska en tunnu tietävän mistään mitään enää, niin taidan jättää sanomatta sanaakaan.

Brosme kirjoitti...

Anteeksi en minä suuttunut! :0 Ahdisti vain koska pelkään sotkevani asiat entistä enemmän solmuun...anteeksi. Lupaan olla änkemättä mielipiteitäni enää. Niistä ei ole kuin haittaa nähtävästi :(

Brosme kirjoitti...

Paha sanoa mitään vastaan, koska ajatukset sotii taas tänään itseäni vastaan. Eikä tunnu heti ainakaan helpottavan. Ehkä se vielä tästä häviää tai sitten olotila on samanlainen vielä viideltä iltapäivällä.

Brosme kirjoitti...

Voi Miika-kiltti, et ollenkaan, älä koskaan ajattele noin!
Vaikka päästäisin mitä suustani.
Nämä mun ahdistuskohtaukset on ihan useampana päivänä tapahtuvaa. Se tulee ja menee monen tunnin päästä ohi. Nyt sitä ei ole ollutkaan varmaan kahteen päivään. En vain koskaan taida niistä kirjoittaa...paitsi joskus salaiseen blogiin. Kuvittelen sen auttavan, mutta kohtauksen päällä ollessa ei auta mikään. Koska en jaksa edes puhua.