heinäkuuta 31, 2012

Tell me the wars you're fighting

http://data.whicdn.com/images/32029349/20110729-127677-Dulces-CornIceCream-small_large.jpg

Kävimme tänään Korkeasaaressa ja söin ensimmäisen jäätelöpallon tänä vuonna! Sen jälkeen, kun aloin laihduttamaan olen syönyt jäätelöä vain paketeista tai muissa muodoissa, joista olen pystynyt laskemaan kalorit ja sen, miten paljon samana päivänä pitää kuluttaa ja miten vähän enää saa syödä. Tiedän suurinpiirtein paljonko ravintoaineita valui sisääni tänään suklaajäätelön muodossa, mutta ei se oikeastaan tuntunut miltään.

Olemme sopineet, että ruokailujen jälkeen teemme yhdessä jotain, jotta unohdan helpommin ruoasta turvonneen vatsan. Entinen suuri ahdistuneisuus ja jopa aggressiivisuus on muuttunut pieneksi hermostuneisuudeksi ja levottomuudeksi, mutta sitäkään ei aina tule.
Silloin, kun olen ruokailun jälkeen ihan kunnossa, minua ärsyttää se, miten varovaisia muut ovat ympärilläni.
Silloin, kun haluaisin vain olla yksin ja puristaa turvonneen vatsan ihoa sormieni välissä,
olen helpottunut, että minua ei jätetä yksin.

http://data.whicdn.com/images/3783334/IMG_9186_large.JPG

Korkeasaaressa olin kuulemma useasti pitänyt Oskaria kädestä kiinni.
Aluksi säikähdin, kun äitini huomautti asiasta tultuamme kotiin ja hetken tuntui siltä, että halusin juosta piiloon, pakoon, olla huomaamaton, vajota maan alle, kadota.
Sitten huomasin, että olen vielä tässä. Eikä mitään tapahtunut.
Mikään ei muuttunut,
maailma ei romahtanut.

Päässäni taistelevat tällä hetkellä kaksi ajatusta:
pitää olla varovaisempi ensi kerralla
ja
katso nyt, taas pelkäsit ihan turhaan.
Haluaisin antautua viimeisimmälle ajatukselle ja olla välittämättä, mutta en ainakaan vielä täysin osaa.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7qvqiSc061r0j5jlo1_500.jpg

Ylihuomenna N ja muutama muu ystävä entiseltä kotipaikkakunnalta tulee tänne.
Ennen minua olisi pelottanut se, mitä ja miten paljon joutuisin syömään. Nyt minua pelottaa vain se, että en muista tai ehdi syömään juuri niihin aikoihin kuin minun pitäisi ja saan jonkun typerän tekosyyn sotkea koko päivän ruokailut.
Haluaisin tietyllä tapaa asioiden olevan kuin ennen: voimme tulla ja mennä miten haluamme ja olla nuoria ja murehtimatta.
Toisaalta tiedän, että en voi olla niinkuin ennen: ihmiset ympärilläni tietävät nyt kaiken, ovat huolissaan ja haluavat pitää huolta siitä, että jatkan matkaani parempaan.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m7uqq13iJh1r37et1o1_500.jpg

On vaikea tasapainoilla yksinolemisen tarpeen ja läheisyyden tarpeen välillä.
Jättäkää minut rauhaan.
Älkää menkö.
Ei minua joka sekunti tarvitse vahtia.
En halua olla yksin.
Joka päivä, monta kertaa päivässä.
Mutta kai tämäkin vaatii koko perheeltä vain opettelua: täytyy opetella ne pienet eleet ja ilmeet, joista voi lukea kaiken. Sanoihin meistä ei kukaan taida enää luottaa, mutta ruumiinkielen peittäminen on vaikeampaa.

Sanoista puheenollen...
Olen aika ajoin katsonut blogiini päätyvien henkilöiden hakujen avainsanoja ja en voi kuin ihmetellä, mitä kaikkea ihmiset netistä etsivät. Tässä muutama helmi niistä avain"sanoista", joilla jotkut ovat blogiini päätyneet:

miksi Miika ei suostu lähtemään huoneestani (Tämä oli tuolla tilastoissa ainakin pari-kolme kuukautta, mikä aiheutti hämmennystä)
i saw you*se
panettaa (Kiitos, Oskari...)
haista paska, et ole täydellinen
paljon irtokarkkeja 

Ja uusin tulokas:
poika alasti
Tällä haulla jo kaksi ihmistä on löytänyt blogini. Pettymys lienee ollut suuri, kun ovat huomanneet, että blogini ei olekaan sitä, mitä ehkä ovat luulleet sen olevan. =( Pahoitteluni teille!

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7vzwmgPgE1rpxu67o1_500.jpg

Nyt voisin yrittää hiljalleen mennä nukkumaan.
Huomaa, että syksy tekee tuloaan, kun illat eivät ole enää niin valoisia, mutta olen siitä oikeastaan vain iloinen. En nimittäin muista edellistä syksyä, jolloin en olisi leikkinyt ruoalla tavalla tai toisella.
Siitä on ainakin kolme-neljä vuotta.
Tuleeko tästä pitkiin aikoihin ensimmäinen oikeasti onnellinen syksy?

7 kommenttia:

Goofy kirjoitti...

hui... kävin selaamassa sun blogias kirjastossa aijemmin tänään ja tuli kiire enkä kerenny liittymään lukijaksi. sit tuli se totaalinen black out että mikä siun osote oli. kiitos siis että liityit lukijaks ja löysin sut :3

Brosme kirjoitti...

Mietin tarkkaan ja pitkään mitä kommentoisin. Siis eihän mun mikään pakko ole, mutta halusin kirjoittaa kuitenkin merkiksi, että olen lukenut postauksen.

Tässä postauksesta löysin monesta kohtaa itseni ja jopa osaan myöntää sen. Eniten juurikin tuo läheisten "reagointi" syömishäröön. Täytyy myöntää, että olen syyllistynyt samoihin tekoihin. Ajan mittaan olen kuitenkin huomannut ne virheet ja yrittänyt osata tehdä toisin. Noh kuten olet varmasti huomannut...ei se kovin hyvin ole onnistunut.

Anonyymi kirjoitti...

mikset laita omia kuvias tänne?:)

Miika kirjoitti...

Anonyymi > On täällä joitakin omia kuviani, mutta en oikein jaksa ottaa kuvia, kun netistä löytyy nopeasti sopivia ja kasvokuvia en ainakaan vielä viitsi julkaista. =)

Rosa. kirjoitti...

Eksyin toisen blogin kautta lukemaan tätä ja liityin heti lukijaksi. hienoa (ei se että sairastat) että poikakin uskaltaa kertoa syömisongelmista, sillä yleensä törmää vain tyttöjen sh-blogeihin. Kirjotat hienosti. En voi toivoo muuta kuin tsemppiä sulle! :)

Rosa. http://thisisnotalifethatiwant.blogspot.fi/

elle kirjoitti...

Toivottavasti tästä tulee ensimmäinen onnellinen syksy :) Ja se onni jatkuisi myös talveen.

Itsekin aina silloin tällöin käyn naureskelemassa ja ihmettelemässä oman blogini hakusanoja: puukkotatuointi, tyttö nukkuu pilvessä, varvas köydessä (tätä ihmettelin paljon), elle with kun..

Siitä eilisestä peiliin katsomisesta - heti niiden parin sekunnin jälkeen, siis niiden kropanhyväksymissekunttien, päähän alkoi pursuta niitä muiden heittämiä herjoja mun kroppaa kohden ja sitten aloin kiinnittää niihin huomiota enkä enää pitänytkään näkemästäni. En mä ihan pakottanut itseäni vihaan, antaisin melkein mitä vaan että voisin katsoa peiliin normaalisti.

Tollainen tunteiden ristiriita on tuttua varmasti itse kellekin, tule, mene, jää, lähde, ole vieressä, älä koske, puhu mulle, ole hiljaa.. Kuitenkin - pidä hauskaa ystäviesi kanssa ja nauti joka hetkestä. <3 Haleja ja voimia!

Brosme kirjoitti...

Tää oli varmasti ensimmäinen ja viimeinen kommentti, jonka kirjoitan vasta nyt. Mitä tohon sun kommenttiin tulee niin mä todella tiedän mitä toi ainainen huolehtiminen vanhemmilta on ja tiedän mitä sekin on jos sitä ei tunnu saavan. Viimeksi kun jouduin ensiapuun migreenin takia niin huusin täyttä huutoa puhelimeen, että menen vaikka kävelen hakemaan sitä apua. Eikä sitä auta sekään yhtään, että toinen menee paniikkiin ja soittaa koko suvun läpi. En mä nyt kuolemaa tee, vaikka sairastankin neurologista sairautta :D