heinäkuuta 22, 2012

My troubles are gone if the wind ever comes free

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m5a52l4rK81r0oqiso1_500.jpg

Eilinen oli outo päivä
monella tapaa.
Minä vältän aina konflikteja, mutta eilen en jaksanut. En minä ollut ilkeä, sen tiedän, mutta aivan sama mitä sanoin, se vääntäytyi aina joksikin ihan muuksi.
Tein muitakin asioita, joita en yleensä tee: söin täytekakkua, sain Oskarin tädin ja muita sukulaisia nauramaan, en ahdistunut juhlien ruoista enkä miettinyt mitään, mikä olisi voinut pilata sen kaiken.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m5xk8n0cCS1rs9b0lo1_500.jpg

Illemmalla omien sukulaisten luo ja 6-vuotias serkkutyttö haluaa välttämättä istumaan Oskarin syliin. Se haluaa olla Oskarin tyttöystävä, mutta Oskari on meidän mielestämme liian vanha sille.
Ja
"Oskari ja Miika on poikaystäviä, yhdessä."
Kuka musta sit tykkää jos kaikki pojat tykkää vaa pojista?
Mutta tykkäähän sinun isäsikin sinun äidistä?
Nii mut se on eri asia, koska ne on naimisissa.
Niin, totta kai se on. Nauran.
Eikä nauru ole pakotettua tai tietoinen yritys karkottaa paha vaan nauran, koska oloni on pitkästä aikaa niin hyvä, että minulla ei olisi mitään syytä miksi en nauraisi.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lupq0bmXa61qffkwto1_500.png

Tyttö kysyy menemmekö mekin joskus naimisiin, onko meilläkin joskus lapsia. Eikä vastaukseksi riitä "me olemme vielä liian nuoria miettimään tuollaisia".
Mieli palasi hetkeksi konfirmaatiojuhlissa syömiini herkkuihin, kun minulta kysyttiin haluanko syödä jotain. Mutta tiedän, että en liho niistä muodottomaksi kasaksi, joten on turha murehtia.
Ja huomasin taas pelkoni turhiksi.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m5kvavdTsw1qbpvoro1_500.jpg

Teitä on hiljaa lipunut tänne jo kohta 200. Haluatteko te, että tekisin jotain erikoisempaa, kun tuo luku tulee täyteen? =)
Tai siis jos tulee.
En vieläkään oikein ymmärrä, kuka jaksaa lukea kaikkea tätä. Helmikuussa, blogini ollessa kolme kuukautta vanha, minulla oli yli 80 lukijaa niiden viiden sijasta, jotka ajattelin ehkä saavani puolen vuoden sisällä. 200 ihmistä on paljon ja mietin aina miten paljon erilaisia elämiä se luku sisältää. Miten monia pelkoja ja sumuisia päiviä. Toivottavasti myös monia murheettomia hetkiä ja ikuisia ystäviä. Onnistumisia ja ajoittaisia epäonnistumisia. Vahvistumista.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m72gevctvB1qjx5gso1_500.jpg

Tänään kohti etelää ja takaisin osastolle. Mutta tällä kertaa ei turvaan vaan oppimaan hieman lisää, taltuttamaan vielä jäljelläolevia varjoja.
Parantumaan ja keräämään energiaa.
Ja syöminen on oikeastaan ihan mukavaa kaiken sen kurin ja itsensä piinaamisen jälkeen. Itsensä piinaamisen myös ahmimismielessä tai silloin, kun lihoin: ruoka oli vain pakollinen keino, millä sai hetkeksi pään hiljaiseksi. 
Keskiviikkona käynnistyy kolmas osastokuukausi, mutta jos olen onnekas, tuo kolmas kuukausi jää vain muutamaan päivään.
Ja sen jälkeen teen kaikkeni ettei minun enää ikinä tarvitse palata.

9 kommenttia:

Star Chaser kirjoitti...

Todella ihana teksti! Toivon Sinulle jatkoon kaikkea hyvää ja ennen kaikkea paranemista! :)

elena kirjoitti...

Tästä tekstistä tuli tosi hyvä fiilis :) tekis mieli halata tai onnitella tai jotain, oot edistynyt paranemisprosessissa huimasti. Säkin pääset nauttimaan kotonaolemisesta, Oskarista ja kesäpäivistä vielä :)

Brosme kirjoitti...

Herranjestas joko siitä on jo niin pitkä aika :O Meneepä aika äkkiä. Toivottavasti ne siellä osastolla eivät päästä sinua vain liian aikaisin kotiin.

Hiljainentähti kirjoitti...

Voimia! Toivottavasti sun ei enää tarvi sitten mennä osastolle. Itse päätin etten enää mene ja vielä se on onnistunut... Toivottavasti asiat menee kohti parempaa vaikka tuleekin syksy...

sieppi kirjoitti...

Ihana kuulla että voit viimeinkin paremmin ! (: Toivottavasti suunta jatkuu ylöspäin, etkä enää vajoa pimeyteen. Uskon että pystyt parantumaan, tosi paljon tsemppiä ! :)

Anonyymi kirjoitti...

aivan huippukaunis teksti. kyyneleet tuli silmiin. oot niin vahva ja upea persoona.

(ps. tuo tunne, "syöminen onkin ihan kivaa", on niin ihana. olen kokenut saman. silloin teki mieli nauraa ääneen helpotuksesta.)

riri kirjoitti...

ihanaa kuulla että söit liikaa murehtimatta ja ennen kaikkea se että sulla on hyvä olla! osastollakin on ehkä nyt helpompaa ja mielesi on optimistinen :)
se on hassua miten joskus on niin onnellinen ja pirteä että alkaa miettimään että elänkö mä nyt jonkun toisen elämää tässä.mutta ei, tämä on sinun elämäsi ja toivottavasti pidät siitä kiinni tästä eteenpäinkin.
<3

elle kirjoitti...

Ihana teksti ♥ Mukavaa, että sulla menee niin paljon paremmin. Hirmu herttainen muuten tuo pieni tyttö, naurahdin ääneen :-D

Puspus ja haleja, pärjäile!

beautiful kirjoitti...

Ihanaa lukea, että vaikka ne möröt meinasivat taas tulla kuiskimaan korvaan, sait pidettyä ne poissa. Sait tapettua ne ajatuket "en ansaitse tätä", "jos syön niin lihon" yms. Toivon, että jatkossa pystyt edelleen pitämään kiinni tuosta linjasta. Ettei syöminen enää pelota. Että voit alkaa nauttia elämästä.