toukokuuta 22, 2012

Sain Miikan poikaystävän avustuksella hänen tietokoneensa auki ja löysin tämän päiväkirjan. En ole ehtinyt lukea kuin muutaman merkinnän ja minun on vaikea uskoa, että poikani on todella kirjoittanut ne.
Aluksi ajattelin, että vain suljen tämän, mutta sitten luin teidän kommenttejanne ja huomasin, miten huolissaan monet ovat olleet. Olin vihaisena olettanut, että Miika on tänne kirjoittanut pahaa oloaan ja muut olisivat tukeneet häntä väärällä tavalla kehuen syömättömyydestä tai muusta, sillä sellainen kuva syömishäiriöisten nettipäiväkirjoista annetaan. Mutta olin hämmästynyt ja huojentunut huomatessani, että tuo kuva ei onneksi pidä aina paikkaansa: se, miten te olette Miikaa tukeneet on uskomatonta ja haluan kiittää jokaista teistä.
 Miika on tällä hetkellä sairaalassa. Viimeisen kerran häntä jouduttiin elvyttämään sunnuntaiaamuna minkä jälkeen hänen tilansa on saatu jonkinlaiseen vakauteen, mutta etenkin aliravitsemustilasta johtuen Miikan tila voi taas huonontua. Tuntuu sanoinkuvaamattoman pahalta nähdä oma pieni lapsensa kytkettynä niin moneen letkuun ja piipittävään laitteeseen. Toivon, että teistä jokainen miettisi omaa elämäänsä ja sitä tilaa, mihin on joko jo ajautunut tai on ajautumassa: kuinka monta iloisesti päättynyttä syömishäiriö-tarinaa olette lukeneet? Tarinaa, joiden päähenkilö on laihtunut ja ollut iloinen? Elänyt sen jälkeen laihana onnellisesti elämänsä loppuun? Teistä kukaan ei ansaitse sitä tuskaa, mitä tästä kaikesta aiheutuu! Nyt on niin paljon asioita selvittämättä, että en saa koottua ajatuksiani tämän paremmin, mutta lupaan, että minä tai Oskari pidämme teidät ajantasalla Miikan tilasta!

Terv. Miikan äiti

42 kommenttia:

Sheena kirjoitti...

Herranjumala !! OLEN KIITOLLINEN ETTÄ miikalla on tuollainen äiti <3

yrittikö miika tehdä itsellensä jotain?? Olen todell ahuolissani miikasta vieläkin :( onneksi löysitte tämän.

Kauheata, meinasiko Miika kuolla?? Kun häntä on jouduttu elvyttämään. Toivottavasti asiat paranevat. Onneksi miikalla on teidät <3

paljon jaksamisia. Sun kirjotus avasi silmät.

Mie vaan kirjoitti...

Ei hyvä luoja, toivottavasti Miika selviää! Paljon voimia teille läheisille, ja Miikalle itselleen :(

Tämä sai kyllä itsenikin miettimään sitä, mitä olen yhä itselleni tekemässä.

Kauris kirjoitti...

paljon voimia Miikalle, joskus osasto on ainoa keino kääntää suunta ylöspäin, kun vain ei ole vielä liian myöhäistä. Aivan upeaa että äitinä jaksoit kaiken keskellä tänne ilmoittaa. ♥

Corday kirjoitti...

Ihanaa että Miikalla on sinunlaisesi äiti:)! Vaikutat todella rakastavalta ja aidolta ihmiseltä. Toivon todella, että Miikan elämä kääntyy paremmaksi. Tsemppiä oikein kamalasti teille kummallekin ♥

Lily kirjoitti...

Kiitos täsä päivityksestä ja voimia koko perheelle. Olet ihan mahtava äiti kun tällälailla tulit päivittämään. Kyllä se elämä vielä kääntyy hyväksi, tsemmppiä sinulle ja miikalle ♥ Toivon todella että käännös parempaan tulee. Miika on ajatuksissani

Chloe kirjoitti...

Voi ei, mitä tapahtui? :( Tätä oon koko ajan pelännytkin et jotain tapahtuu.

Voimia teille kaikille ja erityisesti Miikalle ♥

The blue-haired girl kirjoitti...

paljon kiitoksia tästä postauksesta!! kiitos että olet tuollainen ihana äiti Miikalle! kun luin tän tekstin nii sydän tyylii pysähty. oli kauheeta luettavaa, että Miikaa jouduttiin elvyttämään. Toivottavasti hänelle ei käy mitään.

elena kirjoitti...

Paljon voimia miikalle! Toivottavasti hän pystyisi vihdoin valitsemaan paranemisen tien.. Oon jo pitkään toivonut, että hänellä olisi voimaa taistella tätä paskaa sairautta vastaan. Onneksi hän on nyt hyvissä käsissä ja saa apua ja onneksi hänellä on noin hyvä äiti ja varmasti koko perge tukenaan. Tsemppiä, kaikki kääntyy vielä parhain päin :) !

keiju kirjoitti...

Voi ei! Paljon voimia Miikalle ja koko perheelle! Itku tuli silmään kun tämän luin. Voimia <3<3

Charly kirjoitti...

Voi hyvä luoja... valtavasti voimia ja halauksia koko teidän perheelle! Ja kiitos, että jaksoit huolesi keskellä tulla kertomaan.

Tämä on kammottava sairaus, mutta rakastavien ihmisten tuella se on mahdollista selättää: samalla päättäväisyydellä, jolla Miika on laihduttanut hän myös pystyy parantumaan.

Minä, sekä noin 600 muuta erään keskustelufoorumin jäsentä lähetämme Miikalle rakkaita terveisiä ja valtavasti taistelutahtoa takaisin elämään! Olette ajatuksissamme.

unknown kirjoitti...

Voimia Miikalle ja hänen perheelleen ! Toivottavasti Miika onnistuu jättämään tän helvetin taakseen.

Tonnikeiju kirjoitti...

Voi kamala! Voimia ihan hirmusti Miikalle ja koko perheelle :c, toivon koko sydämmestäni tilanteen kääntyvän paremmaksi<3

Anonyymi kirjoitti...

toihan on ihan kamalaa!!! :(


-anni

Anonyymi kirjoitti...

kommentoineilta on hieman tekopyhää rynnätä tänne kauhistelemaan, kun itse yrittävät parhaillaankin riuduttaa itseään. joka tapauksessa, toivottavasti miika voi paremmin pian.

elle kirjoitti...

Toivottavasti Miikan tila kohenee piakkoin ja Miika selviää <3 Ihanaa, että äiti on noin ymmärtäväinen ja ihana..

Ja edelliselle anonyymille, joka alkoi moralisoida muiden kommentointia: oletko lukenut läpi kaikkien kommentoineiden blogit? Tuskin vaan. En ole itsekään, mutta tiedän, että kaikki kommentoijat EIVÄT yritä tarkoituksellisesti riuduttaa itseään - onko mielessä käynyt ero pro-anorektikkojen ja anorektikkojen välillä? Eikä välttämättä edes pelkästään anorektikkojen, vaan syömishäiriöiden yleensä. Toivoisin, että vähän miettisit sanomisiasi etkä tulisi moralisoimaan asiasta selvästi mitään tietämättömänä.. :)

Haleja Miikalle, äidille ja Oskarille <3

Mary kirjoitti...

Kuten olen Miikallekin sanonut, on hassua miten huolissaan voi olla ihmisestä jota ei tunne oikeastaan muuten kuin tämän blogin kautta.
Kyllä minä olen monesti Miikan vuoksi itkun saanut aikaan.

Erittäin paljon voimia koko perheelle.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea hyvää koko perheelle ja Miikalle!!! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

lumottu kirjoitti...

Haluaisin muiden tavoin osaltani toivottaa voimia niin Miikalle kuin sinullekkin ja muille läheisille! Tälläiset tapaukset saavat väkisin miettimään myös omaa tilannetta.

pirttis kirjoitti...

Kovasti voimia täältäkin Miikalle ja läheisille! Toivottavasti Miika selviää.

Katya kirjoitti...

Voi ei! :(

Toivottavasti Miika selviää ja tajuaa viimeistään nyt että tuollainen sairaalloinen laihuus ei tee kenellekkään hyvää.

VOIMAHALEJA MIIKALLE JA HÄNEN LÄHEISILLEEN! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Purskahdin itkuun. Oon ihan sanaton. Tuntuu todella pahalta. Lähetän sinne paljon voimia.

<3

kirsikkatyttö kirjoitti...

Voimia! :( Miikalla on todella ihania läheisiä, toivottavasti kaikki lähtee menemään hyvin!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia koko perheelle, olen lueskellut tätä blogia usein vaikken olekaan mitään kommentoinut koskaan. Toivon todella että Miika selviää ja pääsee itsekin vielä kirjoittamaan terveisensä <3

summer12

Hopeless kirjoitti...

Mä olen pyytänyt vaikka kuinka monta kertaa Miikaa hakemaan apua. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta olen pyytänyt kuitenkin edes yrittämään. Olen myöskin pyytänyt häntä soittamaan jos hän tuntee haluavansa puhua (annoin numeroni viime viikolla)
Mä olen ollut alusta asti huolissani Miikasta ja hänen tilastaan tietäen, ettei kaikki ole todellakaan hyvin. Ymmärrän todella hyvin miltä teistä Miikan perheenä tuntuu, mutta ymmärrän myös miltä Miikasta tuntuu. Olen nimittäin kokenut jo yhden syömishäiriöisen ystävän menetyken.
En todellakaan haluaisi, että Miika huolestuttaisi itseään, sillä että olisin halunnut auttaa ja huolehtia hänestä. Eihän se olisi ollut mun asiani niin tehdä, mutta halusin auttaa edes jollain tavalla. Niin monet kyyneleet on tullut tämän ihanan ja sympaattisen pojan takia vuodatettua.
Mä TODELLA, todella, todella toivon, että Miika selviää (se poika osaa olla nähtävästi todella sitkeä) ja saa nyt tarvitsemansa hoidon. Hänella on kuitenkin todella ihana perhe! (:

Jaksamisia koko Miikan perheelle ja kaikille läheisille♥

- Hopeless

bambi kirjoitti...

paljon tsemppiä sinne kaikille, toivottavasti kaikki ois pian taas paremmin!

xoxo bambi

Anemone Nemorosa kirjoitti...

Sain tekstarin ystävältäni klo 12:05: "Soita HETI kun voit!!!!!!!!!!!!!!!"
Vastaan: "Mikä ny on hätänä? En voi vielä, koska oon matikan tunnilla"
"Yksi sana: Miika"
"Kuinka pahaa se on asteikolla 4-10???"
"No mä järkytyin sillee 9-10 arvosesti"
Tässä vaiheessa olin varma, että Miika on kuollut.
Istuin paikoillani, vapisin ja hikoilin kauttaaltani. Silmissä alkoi sumentua ja katsoin anovasti opettajaa, mutten uskaltanut pyytää poistumislupaa luokasta, koska pelkäsin pyörtyväni jos nousisin tuolilta.
Odotin itku kurkussa puoli tuntia kunnes opettaja viimein päästi oppilaat vyörymään ruokalaan. Jäin yksin paikoilleni ja soitin välittömästi kaverilleni. Hän luki tämän postauksen ääneen samalla kun itkin hervottomasti käpertyneenä matikanluokan seinää vasten.

Kuten mm. Hopeless, olen lähetellyt Miikan kanssa muutaman sähköpostin, ja saanut tietää esimerkiksi että asumme samassa kaupungissa ja mitä koulua hän käy. Muutama viikko sitten kävin kertomassa Miikasta terkalleni, joka lupasi ottaa yhteyttä kyseiseen kouluun. Mitään ei tuntunut kuitenkaan todella tapahtuvan joten puhuin hänestä myös koulukuraattorilleni. Selvisi, että kuraattorini sattuu olemaan myös Miikan koulun kuraattori, ja hän otti asian hoitaakseen yhdessä Miikan koulun terkan kanssa. He eivät silti jostain syystä onnistuneet löytämään häntä kertomieni tietojen perusteella.

Anteeksi että puutuin asiaan näin paljon vaikkei se ollut millään tavalla mun asiani. Olin vain niin huolissani, ja olen edelleen. Ajattelin että mun on pakko yrittää tehdä kaikkeni pelastaakseni hänet, kun kerran asumme samassa kaupungissakin..
Mutta nyt kun Miika yhtäkkiä onkin hoidossa... En löydä enää sanoja. Haluan vain uskoa että tämä tarina löytää onnellisen loppunsa. Kiitos Oskari, kiitos Miikan äiti. Kiitos siitä että kerroitte tämän meille, ja kiitos siitä että pidätte meidät ajantasalla Miikan tilasta. Sillä täällä on hyvin monta ihmistä jotka välittävät hänestä♥

PALJON VOIMIA♥

Emily kirjoitti...

Mä en tiedä koska viimeksi olisin reagoinut näin voimakkaasti jonkun mulle tuntemattoman tilanteeseen. Miikan pari viimeisintä postausta ovat pistäneet miettimään, ja oon ollut hiljaa huolissani ja turhautunut, kun en ole saanut ajatuksiani sanoiksi. Kuten muut kommentoineet, toivon paljon jaksamista ja sitä, että Miika selviää tästä vielä ♥

E kirjoitti...

Ihan kamalasti voimia Miikalle ja koko perheelle. ♥
Mä ihan vähän aikaa sitten kirjoitin omaan blogiini että haluaisin puhua Miikalle, että olen huolissani siitä ja niin. En mä kuitenkaan uskaltanut, kun en mä tunne sitä, enkä ollut aikaisemmin kommentoinut ja tuntui jotenkin oudolta.
Toivottavasti Miika saa nyt ihan oikean onnellisen lopun ja paranee. ♥

Anonyymi kirjoitti...

Pisti aika sanattomaksi tämä.
Itkin myös, en odottanut tällaista käännettä.
Voimia koko perheelle ja Miikalle <3

Marzu kirjoitti...

Laittoi kyllä ajattelemaan paljon...
Voimia Miikalle! <3

Sadetta kirjoitti...

Kyllä muutama kyynel vierähti minunkin poskelleni.
Aivan älyttömästi voimia Sinulle, Miikalle ja kaikille läheisille ♥

Vaiennut kirjoitti...

Voi hyvä luoja.. Minä pelkäsin, pelkäsin aivan kamalan paljon, että näin käy ennen pitkään ja kehotin Miikaa hakemaan apua ennen kuin tilanne leviää käsiin.

Olen todella kiitollinen siitä, että Miikalla on kaltaisesi äiti ja Oskari tukenaan. Hän tarvitsee teitä nyt enemmän kuin ketään.

Toivon todella sydämestäni, että Miikan vointi kääntyy parempaan.
Paljon voimia Sinulle, Miikalle, Oskarille ja läheisillenne♥

Hopeless kirjoitti...

Anemone Nemorosa: Hyvä kuulla tuo. Jos todellakin tietäisin missä Miika asuu tai käy koulua olisin varmasti tehnyt samoin kuin sinä. Pelottaa vaaan ettei koulun henkilökunta tee mitään. Mutta niiden on pakko tehdä tässä vaiheessa. Reagoin minäkin melko samalla tavalla kuin sinä, joten uskon ymmärtäväni miltä susta tuntuu. Mä en vain kykene itkemään, vaikka mieli tekee. Eihän se mitään auta, mutta kuitenkin. Sä teit ihan oikein

Anemone Nemorosa kirjoitti...

HOPELESS: Kiitos! Uskon että kuraattorini ihan tosissaan yritti löytää hänet, mutta kertoi mulle että jokin asia ei vain täsmää, ettei sellaista henkilöä ole olemassakaan.. Ei sun tarvitse itkeä todistaaksesi että välität Miikasta, ymmärrän sun huoltas vaikket päästäisikään kyyneleitä. Kiitos että sanot noin, on tärkeää mulle että joku tajuaa. Ei tuntunut helpolta sillei pettää Miikan luottamusta jakamalla sen tietoja eteenpäin.. Jokatapauksessa, vaikka Miikan tila ei ole nytkään turvallinen, niin oli tämä sairaala-asia mulle kuitenkin suuri helpotus sen puolituntisen jälkeen, kun olin joutunut pelkäämään sen kuolemaa.. En tahdo enää joutua sellaiseen tilanteeseen, sillä olisin vain syyttänyt itseäni, etten tehnyt tarpeeksi Miikan eteen pelastaakseni sitä..

Nyt vain mietin mitä oikeastaan on tapahtunut tuona sunnuntai aamuna, ja mitä ennen sitä..

elena kirjoitti...

^ jokainen haluaa varmaan varjella yksityisyyttään sen verran, ettei kaikkea itsestään paljasta puolituntemattomalle parin sähköpostin jälkeen.

Hurtss kirjoitti...

Paljon voimia minunkin suunnalta! <3 Ihanaa että Miikalla on noin ihana äiti olemassa!

H kirjoitti...

Voi kamala, luin ja luin ja luin Miikan äidin kirjoitusta eivätkä sanatkaan riitä kertomaan kuinka järkyttynyt olen ja samalla helpottunut siitä, että viimeinkin Miika saa tarvitsemaansa apua. Viimeinkin joku tietää!

Toivon sydämestäni, että Miika selviää tämän pahimman ajan yli, ja saa sen jälkeen kaiken avun ja tuen parantumiseen. Voimia koko perheelle aivan valtavasti!

Ida-san kirjoitti...

Toivon teille kaikille ja etenkin Miikale jaksamista. Täällä on todellakin iso joukko ihmisiä, jotka haluavat tukea häntä parenemisessa!

Toivottavasti hän on kunnossa. Hänen maailmaansa on varmaan vaikea ymmärtää, mutta hiljaa hyvä tulee. Uskon, että äitinä on vaikeaa nähdä oman lapsensa kärsivän. Kaikkea ei aina käsitä, että miksi mitäkin tapahtuu. Tärkeintä on, kuten varmasti tiesitkin, että olette kaikki Miikan tukena nyt, jotta hänen tilansa ei menisi huonommaksi.

Ilona kirjoitti...

Löysin Miikan blogin vasta vähän aikaa sitten, mutta jäin heti kiinni. Selasin vanhoja postauksia ja mietin samalla, et miten asiat olisivat monessa kohdin voineet lähteä eri suuntaan.

Vaikka itse olen jo aikuinen, normaalipainoinen ihminen, Miikan blogi kosketti mua todella syvältä. Sekä itselläni että läheisilläni on vuosien saatossa ollut erilaisia syömishäiriöitä, joiden johdosta kuolemantapaukset ovat olleet ihan oven takana.

Kun tänään luin tämän postauksen aamupäivällä, en ajatellut kommentoida mitään, mutta Miika jäi pyöriin mun mieleeni todella vahvasti. Halusin vaan tulla toivottamaan kaikkea hyvää Miikalle ja koko perheelle ja voimia hankalaan kamppailuun!

lauralily kirjoitti...

Voi kamala! Mut ihana että Miikasta pidetään nyt hyvää huolta! Toivon sydämeni pohjasta että Miika parantuu ja että kaikki kääntyy parhain päin! Voimia sinne teille kaikille <33

nispu kirjoitti...

Laitto kyllä ajattelemaan...
Paljon voimia Miikalle ja teille!

beautiful kirjoitti...

Miika, vaikka mä en sua tunne, niin mua alko itkettää ja ennen kuin huomasin, kyyneleet valu jo poskille.
Mä toivon, että voit nyt paremmin, ettei mitään näin.....surullista oo enää tapahtunu.