huhtikuuta 24, 2012

Normal?

http://27.media.tumblr.com/tumblr_m2yt7k62wo1qc2i39o1_500.jpg

Tänään olen ensimmäistä kertaa vuosiin syönyt siten, miten söin ennen minkäänlaista syömisvammailua.
En tiedä mikä mun päässä on naksahtanut, mutta tänään vaan aamulla söin normaalin aamupalan. Siis normaaleiden ihmisten normaalin aamupalan: kokonainen ruisleipä ja kaksi kinkkusiivua. Vähän aamupalan jälkeen söin kaksi Pågenin pientä korvapuustia eikä mikään päässä sanonut mitään.
Kuitenkin joku jossain syvällä sisällä kalvaa minua ja odottaa sitä hetkeä, kun voi iskeä ja saada olon tuntumaan väärältä pahalta likaiselta lihavalta täydeltä.

Olen kävellyt n. tunnin.
Menenkö kävelemään vielä toisen tai kolmannen?
Toisaalta se tuntuu turhalta, koska en kuitenkaan pysty polttamaan liikunnalla sitä, minkä olen jo syönyt.
Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin en pystyisi ellen sitten liikkuisi niin pitkään ja sellaisella teholla, että menisin lopullisesti rikki.

http://29.media.tumblr.com/tumblr_m2xjekr0Zm1qazj2jo1_500.jpg

Toinen puoli minusta kirkuu onnesta:
Vitsi mikä muutos ja ihan yhtäkkiä! Mieti hei, että kohta sä voit olla niin paljon terveempi ja onnellisempi kuin pitkiin aikoihin!
Toinen puoli haluaa mut takaisin vanhoihin tapoihin:
Sä lihot ihan muodottomaksi. On se nyt tullut todistettua ettet osaa syödä normaalisti, joten parempi vain olis pysyä tiukassa kurissa.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lznk7mJBiT1qkabz1o1_500.jpg

Toinen puoli hymyilee ja taputtaa mua selkään:
Sä pystyt tähän. Tässä on se muutos, mitä oot salaa aina toivonut. Sun mahdollisuutes olla normaali.
Toinen puoli kuiskailee viettelevästi korvaan:
Huomenna aloitat taas siitä 500 kalorista. Et vaikka sitten liiku enää ollenkaan, jos se tuntuu liian raskaalta. Mutta pidä syömiset alhaalla. 

Mitä mun pitäisi tehdä?
Oikeastaan mä olen avuttomampi tässä tilanteessa kuin siinä, että mun pitäisi pakottaa itseni syömään ja olemaan ahdistumatta.
Nyt se on yhden päivän aikana tapahtunut ilman pakkoa ja olen hukassa.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Olen lueskellut blogiasi jokusen viikon, reilun kuukauden ehkä. Löysin blogisi, kun yritin etsiä balettiaiheisia blogeja. Lukaisin viimeisimmät juttusi läpi ja jatkoin tanssiblogien etsimistä. Seuraavana päivänä minun piti palata blogiisi katsomaan, oletko kirjoittanut jotain uutta. Olin huolissani sinusta, ventovieraasta nuoresta miehestä.

Toivottavasti saat elämäsi raiteilleen ja pääset viettämään "normaalia" nuoren elämää. Ja ennenkaikkia tulet onnellikseksi

Miika kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos<3 Tanssiminen on todella jäänyt, en vain jaksa sitä enää enkä saa siitä niin paljoa irti kuin joskus ennen. =( Se on surullista, koska tanssi oli minulle se ensimmäinen oikea harrastus lihomiseni jälkeen.
Uudelleen: kiitos kauniista kommentistasi<3 Ja toivottavasti löysit mieluisia tanssiblogeja! =) Ehkä minäkin vielä joskus pääsen takaisin kiinni tanssimiseen!

thirst kirjoitti...

Hyvä miika kyllä sä pystyt siihen ! Älä kuuntele syömishäiriömörköä, vaan jatka parantumista (: sä kyllä pystyt siihen vaikka välillä olis hankalaa ! tsemppiä <3 (;

poissaikkunoista.blogspot.com

Hopeless kirjoitti...

Ensinnäkin kiitos hirvittävästi kommentistasi♥ En nyt keksi mitään järkevää sanottavaa tuosta kommentista...tökkii tämä ulosanti aika mukavasti :/ Ja toivon, että kirjoittaisit blogiasi ihan kuten ennen. Koetan hillitä reaktioitani tulevaisuudessa...

Toivottavasti annat vielä joskus tuolle syömishäiriömörölle turpiin ja näytät, että sä olet vahvempi!
Haleja ja jaksamisia♥♥

Vaiennut kirjoitti...

Pystyt siihen! Tiedän, että pystyt. :) Olen niin iloinen sun puolesta, kun kerrankin olet pystyny syömään ahdistumatta. Hieno homma :)♥

Hopeless kirjoitti...

Et ikinä arvaakaan kuinka piristitkään mun päivääni tai viikkoa♥ Kiitos Miika♥

Anemone Nemorosa kirjoitti...

Oon niin helpottunut. Älä kuuntele sitä joka huutaa sulle että lihot. Se on väärässä, sä toimit nyt ihan oikein. Oo kiltti ja pidä toi, näytä itselles ja meille että oot vahva ja pystyt siihen, mä ainakin uskon suhun!
...muista ettei sun tarvitse käydä tota taistelua yksin. Avun hakeminen olis järkevää, harkitse sitä(:
Halauksia ja voimia♥

jjennyy kirjoitti...

Tosi hyvö et oot syöny :) yritä jatkaa normaalisti, sä et liho normaalisyömisestä! Älä anna ittes upota enään syvemälle tota syömishelvettiä

Emily kirjoitti...

älä, kiltti, kuuntele sitä toista ääntä, joka väittää että lihot tuollasesta.

suunta on oikee, jatka vaan ♥

Raven kirjoitti...

Olen otettu, että jaksoit moisen luku-urakan. Joskus olen aloittanut sen itsekin, mutta on jotenkin käsittämättömän hankalaa lukea omaa tekstiä, enkä niin ollen ole ikinä päässyt loppuun (eli alkuun) asti.

Luoja, toivottavasti mulla ei sentään BED:iä ole. Oon kuitenkin lähempänä alipainoa kuin ylipainoa ja nämä ahmimiskohtaukset tuntuvat (ainakin omasta mielestäni) sijouttuvan joko paastoamisen tai muuten vain pienen ruokavalion sekä surullisien päivien kohdalle. Paastoaminen pitäisi lopettaa, tietysti, mutta varmasti tiedät itsekin, että vaikka sen huonot puolet tietää ja sisäistää, ei silti suostu typeränä tottelemaan. Aloittaessani on jo varmaa, mihin vähäkaloriset päiväni päättyvät. Ehkä minä tahdon alitajuisesti tosiaankin satuttaa itseäni? Turmiollinen tämä ihmismieli...

Voi ruoka (sekä ajoittainen syömättömyys sekä oksentelu) olla alitajuinen kaipuu rakkauteenkin. Oon aina ollut ihminen, joka ei millään tapaa näytä kaipaavansa mitään iloista perhe-eloa tai rakkaustarinoita; musta saa luonnossa sellaisen kuvan, että pikemminkin halveksin sitä tunnetta. En tiedä tunnenko niin oikeasti. Rakkaus on vaikeaa ja ahdistavaa, joten suljen sen elämäni, jossa on vain ruoka ja syömättömyys ja laihduttaminen, ulkopuolelle.

Ja voi, ei viestisi typerä ollut. Olen suunnattoman otettu, että jaksoit lukea niin paljon ja kirjoittaa pitkän kommentin, olo on nyt liki hämmentävän tärkeä.

Kiitos sinulle♥ ja paljon voimia takaisin! Toivottavasti opimme molemmat päästämään irti hirviöistämme. Minä lupaan yrittää täysillä olla paastoamatta ja normalisoida syömiseni ja lupaa sinäkin päästää hiljalleen irti tästä mustasta hirviöstä, joka valehtelee.
Muista, että olet komea, vaikkei elämäsi ruuan ympärillä pyörisikään♥