huhtikuuta 12, 2012

But the sun will rise once more

http://30.media.tumblr.com/tumblr_m1tf9fAgnG1qe38rfo1_500.jpg

Pelottavaa, kun blogi, jonka kävijämääräksi per päivä ajattelin joskus ehkä... 10 korkeintaan, saa oikeasti lähemmäs sata yksittäistä käyntiä joka päivä. Vaikka en siis olisi päivittänytkään pariin päivään mitään uutta.
Kun päivitän, luku nousee paljon yli sadan.
Pelottavaa siitä syystä, että odotan kokoajan jonkun henkilön löytävän blogini, jonka ei tätä pitäisi löytää. Jälkiviisaana voi ajatella, että ei ehkä olisi koskaan pitänyt ruveta kirjoittamaan omalla nimellä, mutta en ajatellut, että kukaan tätä alunperin edes löytäisi.
Tämän piti vain hukkua syömishäiriöblogien mereen niinkuin se varmasti tekee edelleenkin.
Paitsi, että syömishäiriöpoikien blogien määrä on olematon.

http://26.media.tumblr.com/tumblr_m2bmaasvIh1r6q97lo1_500.jpg

Tämä päivä on joka tapauksessa ollut suurinpiirtein täydellinen tuota välillä esiin puskevasta pelosta huolimatta.
Syömisten osalta, liikunnan osalta ja etenkin sosiaalisesti.
Koko päivä kului vaatteita sovitellen ja kävellen ja nauraen ja ollen "normaalisti". Olin jo aiemmin tarkastanut itselleni ruoankorvikkeen roskaruokaravintolasta ja mahduttanut normaalin kokoisen, 355 kaloria sisältävän mansikkapirtelön tämänpäivän ruokalistaan. O syötti muutaman ranskalaisen, mutta tiedän, että olen polttanut ne.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m2djvowJQc1r19gt9o1_500.jpg

Oli ihanan rentoutunut ja vapaa olo.
Tuntui hyvältä, kun joutuikin ottamaan pienemmän housukoon kuin ennen ja joissain malleissa sekin oli liian iso.
Joskus normaalisti ruokaan suhtautuvien seura ahdistaa, se saa olon tuntumaan entistä sairaammalta.
Tänään se vain tuntui hyvältä ja sai omatkin ajatukset muualle.
Vaikka palattua kotiin pyöräilinkin puoli tuntia kuntopyörällä polttaen n. 200 kaloria.
Ja vaikka en haluaisikaan syödä iltapalaa.
Vaikka teinkin lihaskuntoliikkeet ja mietin jo, mitä syön huomenna.
Silti tämä päivä kokonaisuudessaan tuntuu hyvältä.
Ehkä voi jopa sanoa, että tänään olen ollut onnellinen.

4 kommenttia:

Anemone Nemorosa kirjoitti...

Se on totta Miika, sun blogis on harvinaisuus. Mutta älä ajattele että tätä ihmiset lukee vain siksi, että sä olet poika. Sillä sä olet myös hyvin lahjakas kirjoittamaan. Ja sä oikeasti kirjoitat niin kauniisti, että saat sillä lukijoidesi myötätunnon heräämään. Itse ajattelen sun kuulumisiasi päivittäin... Me ollaan sun puolellas, ja varmasti useimmat lukijasi toivoo sulle kaikkea hyvää -parempia asioita kuin tämä syömishäiriö, vaikka se blogisi teemana onkin. Voikun vaan itsekin tajuaisit mikä olis sulle parasta...
Paljon halauksia ja voimia♥

Hoitovirhe kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hoitovirhe kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hoitovirhe kirjoitti...

Edellinen kirjoittikin jo melkein kaiken mitä olisin voinut kirjoittaa itsekin. Mä myös toivon jokaikinen päivä, että sulla olis kaikki hyvin. Että edes sulla menis paremmin. Ei ole hei edes päivääkään etten olis susta huolissani...

Vaikka näitä sh-blogeja on nykyään ihan päättymättömästi, niin sä erotut kuitenkin muista tolla sun persoonallisella tavalla kirjoittaa, josta on ihan pakko - jos suoraan sanotaan - olla hieman kateellinen. Sä olet ansainnut jokaisen kommentin ja lukijan mitä tää blogi omistaa!

Haleja ja jaksamisia♥