maaliskuuta 12, 2012

Who didn't get it right

Sain vähän aikaa sitten piristävän kommentin Emilyltä. Kiitos<3

http://1.bp.blogspot.com/-S7f7V9zDaHI/TzuuGnXD47I/AAAAAAAAAKk/ob8K79Uswns/s1600/blog_award.jpg
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Sen jälkeen kerro 7 random faktaa itsestäsi.
3. Anna awardi eteenpäin lempibloggaajille/blogeille
 
Eli seitsemän random faktaa minusta... En muista ihan tasan tarkkaan, mitä olen tänne jo kirjoitellut, pieniä randomeita asioita, että jotkut asiat saattavat olla jo tuttuja.

1. Minulla on meidän perheemme ainoat oikeasti vihreät silmät
2. Lempivärini ovat keltainen ja harmaa
3. Varhaisin muistoni liittyy hukkumiseen tai hukkumisen tunteeseen kesämökillä - en minä varmasti oikeasti ollut hukkumassa, mutta sellainen muisto siitä jäi
4. Toisin kuin moni syömishäiriöinen tuntuu olevan, minä en ole mitenkään pakkomielteinen siisteyden tai koulun tai muunkaan tuollaisen suhteen. Olen koulussa ihan keskiverto ja niin on hyvä, huoneeni siivoan kerran viikossa ja se saa riittää!
5. Haluan käydä armeijan. Olen täysin tietoinen siitä, että tämänpainoisena minua sinne ei hyväksytä ja joudun lihottamaan sitä varten, mutta jostain syystä haluan sinne. Ehkä osoituksena siitä, että olen vahva ja pystyn ainakin melkein kaikkeen, minkä haluan...
6. Pelkään sieniä. Olen tuntemattomasta syystä pelännyt niitä pienestä pitäen, joten voitte vain kuvitella niitä perheretkiä metsään, joita olemme tehneet...
7. Istun aina lattialla. Aina. Ette usko, miten vaikeaa oli ensimmäisellä luokalla, kun pitikin istua kiltisti penkillä pulpetin takana ja tehdä tehtäviä. Se oli oikeasti todellista shokkihoitoa ja yhä edelleen keskittymiseni saattaa tunneilla herpaantua, kun minulle tulee tunne, että haluaisin istua nyt lattialla.

Siinäpä näitä. Olen niin huono lukemaan kenenkään blogeja, että en taida osata jakaa tätä eteenpäin. Varsinkin, kun olen aika varma, että suurinosa on jo joltain tämän "palkinnon" saaneet. 

Sitten viikonloppuun ja sen outoihin tapahtumiin...

http://28.media.tumblr.com/tumblr_m03b4ofnMs1qgnp30o1_500.jpg

Sunnuntaiyönä nimittäin tapahtui jotain todella outoa ja musta tuntuu, että se oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti tajusin, että mä saatan olla aika pahasti sairas.

Elokuvien jälkeen minä ja O nukuttiin olohuoneen sohvalla, muut nukkui kellarikerroksessa tai ylhäällä.
O:n ihana, pieni sydän tuntui mun paljasta selkää vasten ja se nukkui.
Meidän farkut oli lattialla. Yhtäkkiä mulle tuli ajatus, että sovitan O:n housuja.
O on musta täydellinen, kaunis, laiha. Sen kehon jokainen luu tuntuu ihanan sirolta käsieni alla.
Jos saisin päättää, haluaisin kehostani samanlaisen, saman kokoisen kuin O:n keho.

http://26.media.tumblr.com/tumblr_ln5vhhvgyN1qkabz1o1_500.jpg

Nousin hitaasti, hiivin sen housujen luoksen ja asetin tärisevät käteni farkkukankaalle.
Pidin toisella kädellä kiinni vyöstä, ettei se pitäisi ääntä ja aloin vetämään housuja ylös.
Laitoin silmät kiinni ja odotin kauhulla sitä kohtaa, kun housut jäisivät kiinni reisiini enkä saisi niitä enää ylemmäs vaikka miten vetäisin ja kiskoisin ja huutaisin ja potkisin.
Sitä kohtaa ei tullut.

Housut menivät jalkaan ilman ongelmia. Avaan silmät.
Vedän niitä ylöspäin.
Eivät varmasti ole vielä kunnolla ylhäällä.
Vielä vähän.
Eivät ne mene enää ylemmäs.
Juoksen vessaan kokovartalopeilin eteen ja tuijotan O:n pieniä housuja jalassani.
Eivät ne ole ihan niin löysät kuin O:n jalassa, mutta ne menivät päälleni helposti ja ilman vyötä, ne eivät olisi pysyneet ylhäällä.

http://28.media.tumblr.com/tumblr_m04yuahjWg1qin1hao1_500.jpg

Menen takaisin olohuoneeseen, riisun housut ja asettelen ne niinkuin ne olivat. Hiivin sohvalle, käyn O:n viereen makaamaan ja hän laittaa heti unessa kädet ympärilleni, painaa kasvonsa vasten niskaani, huokaisee.

Seuraavana aamuna olo oli jotenkin todella outo. Mun päässä ei oikeastaan pyörinyt minkäänlaisia ajatuksia, tuntui ihan kuolleelta.
Kai mä jollain tapaa olinkin?
Vaikka mä tiesin kyllä jo silloin, kun lihoin, että mun syöminen takkuaa ja asiat on pielessä, mutta nuo kaikki syömiseen liittyvät ongelmat ovat olleet mukana arjessani jo niin pitkään, että niistä on tullut ikäänkuin toinen koti. En muista, millaista oli ennen niitä.
En tiedä, miten minun pitäisi tämänikäisenä ja pituisena syödä, koska en ole koskaan ehtinyt opetella syömään normaalin murrosikäisen tavoin. Sitten kysymys vain kuuluu, että haluanko mä opetella?

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m01kvg4caC1qmz3y2o1_500.jpg

Tänään olen taas palannut "normaaliin arkeen" ja syönyt niin vähän kuin mahdollista, kävellyt tunnin. Haluaisin tehdä enemmän, mutta en jaksa. Ja toisaalta haluaisin yrittää syödä vähintään 700 kaloria ja antaa itseni levätä illalla ja rauhoittua.
En tiedä...
Mietin koko ajan vain tuota housuepisodia, katson peiliin ja ihmettelen, miten voi olla mahdollista, että sain ne farkut jalkaan. Mullahan on aina ollut todella tarkat silmät, miten mä muka voin nähdä niin vääristyneesti. Mutta ei se ole silmissä vikana: silmät näkee sen, minkä mieli antaa niille nähtäväksi. Ja mun mieleni antaa nähtäväksi vääristyneitä mittasuhteita.

http://29.media.tumblr.com/tumblr_lqrgbxNZDY1qfjmsao1_500.jpg

Tiedän, että se on typerää, mutta minua pelottaa myös, että jos alkaisinkin nähdä niinkuin asiat oikeasti ovat, huomaisin etten olekaan niin laiha kuin olen luullut olevani. Että oikeasti olenkin leveämpi ja lyhyempi. Vaikka enpä ole kuullut, että kenellekään olisi niin käynyt; enemmänkin toiste päin.
Ehkä yritän syödä 600 kaloria. Tähän mennessä olen syönyt n. desin rasvatonta yogurttia, omenan ja viisi luumutomaattia. Minun piti syödä kokonainen ruisleipä koulusta tultuani, mutta pureskelin purkkaa, kunnes leukoihin sattui ja suussa oli ällöttävän vahva mentholin maku.
Ja nyt ei tee mieli syödä.
Syön sitten, kun tulee seuraava kellonlyömä, milloin suunnittelin syöväni.

8 kommenttia:

Maunotar kirjoitti...

Voi vitsi, silmät vääristää kyllä tosi ovelasti! :o Mutta mieti huolella sitä "normaalisti syömään opettelua", minä kannatan ainakin. Ja tsemppiä muutenkin ♥

Anemone Nemorosa kirjoitti...

Toivon että mietit lisää tota, että sun mieles antaa silmille nähtäväksi vääristyneitä mittasuhteita. Se nimittäin on ihan totta. Mun silmät tekee sitä nykyään myös. Tavallaan odotan keskiviikkoa ja sitä että tää asia paljastuu kaikille hoitajilleni...ja että alan saamaan apua, sillä en halua uudelleen samaan kierteeseen kuin missä olin pari vuotta sitten.

Muista että on olemassa paljon ammattilaisia jotka osaavat auttaa siinä miten kuuluu syödä normaalisti. Ne varmasti opettaisivat myös sua jos vain päätät että haluat oppia(:
Halauksia Miika♥

Anemone Nemorosa kirjoitti...

Mä tiedän, sitä on tosi vaikea tajuta... Se vaihtelee aika paljon että haluanko apua vai en, mutta koska ei ole vaihtoehtoja niin yritän ajatella että kai se on mun parhaaksi. Luulen että voisit pyytää ettei vanhemmilles ihan heti ilmoitettaisi? Mullakin toi menee ihan sekavasti, toisaalta haluan paastota mutta toisaalta tiedän ettei pitäisi, ja jos syön niin nautin siitä mutta sen jälkeen tulee hirveä katumus...

Sä miika vaikutat tosi mielenkiintoselta ihmiseltä, ja oon jo pitkään aatellu et olis hienoa päästä tutustuun suhun paremmin(: Toisaalta ymmärrän josset halua paljastaa henkilöllisyyttäs kenellekään lukijoistasi:P

saara kirjoitti...

Anteeks etten oo saanu aikasemmin mitää kommenttia aikaseks, oon vaa nii huono kommentoimaa..

Mut sun silmät vääristää kyl tosi pahasti, näytät nii pieneltäki niis ottamissas kuvissa ! :(

Kyl Suomesta löytyy jotai ammattilaisii, jotka vois auttaa sua syömisen kans, kunha vaa haluut.

Voimia ♥

Mary kirjoitti...

Mä niin toivoisin, ihan todella,
että sä joskus pääsisit noista syömisongelmistasi.
Vaikka ne tuntuu kodilta, ne ei ole sitä. Ne ajatukset on kieroja
ja sä olet oikeasti todella pienikokoinen.

Voimia. <3

Mary kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Miika kirjoitti...

Saara: Ei se mitään, älä sitä murehdi! =) Niin kun mä en juuri tiedä, että haluanko varmasti apua enkä haluaisi yrittää parantumista ennen kuin olen ihan varma siitä, että se on mitä haluan...

silence kirjoitti...

:( en osaa sanoa mitään järkevää.. toivon vaan niin paljon että pääsisit syömishäiriöistä eroon... se ei ole noin ihanaa ihmistä varten, se ei ole ketään varten.. :(♥