tammikuuta 29, 2012

Ehkä vielä joskus...

http://30.media.tumblr.com/tumblr_ly8lx7sfRe1r3wltgo1_500.jpg

Onnellisuus on outo tunne. Se on hauras jo heti alkuunsa ja sitä on vaikeampi ymmärtää kuin vihaa, kipua ja tuskaa. Osaan käsitellä negatiivisia tunteita paljon paremmin kuin onnellisuutta.
En ymmärrä onnellisuutta.
Mistä se tulee?
Mihin se menee?
Mitä sillä voi tehdä? Mihin sitä voi käyttää?

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lya36r94FH1qgspivo1_500.jpg

Joka tapauksessa ne onnelliset hetket ovat jota kuinkin tiessään ja herään kahden liian ruokaisen päivän jälkeen turvonneena, oksettavana ja lihavana.
Perjantaina oli serkkuni syntymäpäivät. Ajauduin huomaamattani sosiaaliseen syömiseen ja söin liikaa.
Lauantaina söin muuten vaan liikaa.
Ja nyt ahdistaa ja olen iso. Mielessä pyörii taas se sama vanha kysymys:
Miten monta kertaa jaksan vielä aloittaa alusta?
Vastaus on aina sama:
Niin monta kertaa kunnes onnistun.

2 kommenttia:

Mary kirjoitti...

Onnellisuutta ei kannata tutkia ja miettiä liikaa, sen kannattaa vain antaa olla ja tuntea. Muuten siitä ei osaa nauttia ja lopulta se katoaa.

Kumpa osaisit nähdä itsesi hyvänä noin...

Halauksia. Älä kuluta itseäsi loppuun.♥

beautiful kirjoitti...

Mä oon nyt lukenu tähän asti, joulu- ja tammikuun. Mut kohta mä saan seuraa, pidän tämän käyttäjänimen omana salaisuutena, joten jatkan lukemista heti kun pystyn.
En malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää!