tammikuuta 29, 2012

Let me down baby

 http://29.media.tumblr.com/tumblr_lyb9mzeEzd1qdv6n6o1_500.jpg

69 lukijaa.
On se aina niin hauska juttu.
Miten teitä voi olla noin paljon? Tein tämän blogin vasta joulukuussa, en ole edistynyt yhtään missään, en ymmärrä miksi kukaan jaksaisi lukea näitä epätoivoisia merkintöjä.
Vaikka tää päivä on kyllä mennyt hyvin<3
Pää on kipeä, en tee lihasliikkeitä tänään, annan itseni levätä.
Eiköhän tää alle 400 kaloria tältä päivältä riitä...
Huomenna O<3 Ja 69.
Kohta on tammikuu on entinen ja mun pitäisi käydä vaa'alla. Tämän viikonlopun jälkeen en varmaan uskalla ainakaan pariin viikkoon. Luulis O:n huomaavan, miten etenkin mun vatsan koko muuttuu aika ajoin, mutta ei se ilmeisesti jaksa välittää.
Ehkä se huomaa, ehkä se ei.
Mä huomaan.
Huomaan kaiken.

Ehkä vielä joskus...

http://30.media.tumblr.com/tumblr_ly8lx7sfRe1r3wltgo1_500.jpg

Onnellisuus on outo tunne. Se on hauras jo heti alkuunsa ja sitä on vaikeampi ymmärtää kuin vihaa, kipua ja tuskaa. Osaan käsitellä negatiivisia tunteita paljon paremmin kuin onnellisuutta.
En ymmärrä onnellisuutta.
Mistä se tulee?
Mihin se menee?
Mitä sillä voi tehdä? Mihin sitä voi käyttää?

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lya36r94FH1qgspivo1_500.jpg

Joka tapauksessa ne onnelliset hetket ovat jota kuinkin tiessään ja herään kahden liian ruokaisen päivän jälkeen turvonneena, oksettavana ja lihavana.
Perjantaina oli serkkuni syntymäpäivät. Ajauduin huomaamattani sosiaaliseen syömiseen ja söin liikaa.
Lauantaina söin muuten vaan liikaa.
Ja nyt ahdistaa ja olen iso. Mielessä pyörii taas se sama vanha kysymys:
Miten monta kertaa jaksan vielä aloittaa alusta?
Vastaus on aina sama:
Niin monta kertaa kunnes onnistun.

tammikuuta 26, 2012

Maybe this is as good as it gets sometimes

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lx9rzd20yj1qh0jp2o1_500.jpg

Olen ihan helvetin onnellinen.
Niin onnellinen etten edes muista milloin viimeeksi tuntui näin hyvältä.

tammikuuta 25, 2012

Pienempi kuin eilen

http://29.media.tumblr.com/tumblr_ly9mu1M2it1r7safco1_500.jpg

Vatsa ei ole ollut koskaan niin pieni kuin se oli tänään.
Oli pakko ottaa mitat, koska näin, miten pieni se oli.
En voinut uskoa, kun näin sen numeron mittanauhalla.
64.
Mittasin alavatsan.
70.

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lw1nwlem8q1qkaoj3o1_500.jpg

Mutta en käynyt vaa'alla. Sen lupauksen aion pitää. Söin enemmän kuin piti eilen, mutta vatsa kurni silti, kun menin nukkumaan ja tänään heräsin pienempänä kuin eilen; juuri niinkuin pitikin. Kohta lähden O:lle ja jään sinne yöksi.
Vihdoinkin.

tammikuuta 24, 2012

When it's so cold you can't breath


Kylmäkylmäkylmäkylmä.
Mutta kävellessä tulee kuuma, piti riisua kaulaliina kokonaan pois kesken matkan. Hanskat pois. Sitten kun olen vähän aikaa paikoillani tulee luihin ja ytimiin kylmyys, joka pysyy ja pysyy eikä lähde pois.
Tärisen. Hampaat osuvat yhteen. Hinkkaan käsiä vasten toisiaan, mutta eivät ne lämpene kuitenkaan. Ulos tullessa on vielä enemmän kylmä ja jäätyneillä jaloilla on vaikea tasapainoilla lumessa.


Tänään olen syönyt enemmän kuin viime päivinä, mutta ei se ole huono asia.
Aamupalaksi mukillinen rasvatonta, vaniljan makuista yogurttia, minkä sekaan vadelmia.
Kolmen tunnin päästä banaani, puoli neljältä päärynä ja 7 luumutomaattia ja äsken riisipuuroa.
On vähän sellainen olo, että söin liikaa, mutta painelin äsken vatsaa: se on pehmeä.
En ole täynnä.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lx6eokiVf81qkaoj3o1_500.png

Aamulla lihasliikkeet, vatsat, reidet, peppu, kädet.
Yli tunti kävelyä.   
Nään huomenna O:n. Haluaisin olla O:n lähellä jo tänään.
Mutta huomenna on parempi, koska olen laihempi kuin tänään olin.
Haluan käydä vaa'alla.
Olen ihan varmasti laihtunut.
Tiedän, että olen.
Haluan käydä vaa'alla.
Haluan. Haluan. Haluan.

tammikuuta 23, 2012

Pelkäisitkö minua jos tietäisit...

 http://27.media.tumblr.com/tumblr_lxoahiLqpr1qkgjp3o1_500.jpg

Eilen O tuli käymään ja toi mukanaan jäätelöä. En voinut kieltäytyä, olin vain niin onnellinen, että se tuli pitämään mulle seuraa.
Ei mulla kai enää ole mitään hätää, pää voi suurinpiirtein normaalisti ja heikko olokin varmasti johtuu syömättömyydestä. Mutta silti otan totta kai kaiken irti siitä, että voin vain levätä ja olla syömättä.

Eilen sitten se jäätelö, mutta ei se haittaa vaikka aluksi mielessä kävikin se klassinen "se tietää ja siks se toi ruokaa, koska tietää etten voi järjestää siitä kohtausta"-ajatus.
Me istuttiin mun sängyllä ja nojasin mun poskea O:n olkapäähän. Vaikka se onkin luinen olkapää ja mun poskeen koski. Meinasin nukahtaa ja havaihduin hereille, kun pää tippui O:n olkapäältä ja se nauroi.
Ei me puhuttua paljon mitään, se oli käynyt katsomassa mua sairaalassa, mutta en mä sitä muista. Sen mielestä oli ollut pelottavaa, miten pihalla olin ollut, että toistelin koko ajan samoja kysymyksiä ja oksensin.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lxjx1wHl9d1qake0to1_500.jpg

Miksi en ole laiha? Miksi mä aina mokaan? Miksi oon vieläkin liikaa? Miksi en osaa? Miksi mokaan? Miksi en ole laiha? Miksi oon vieläkin liikaa?
Ja sitten oksennan.

Ehkä O sillä hetkellä näki mut enemmän oikeassa valossa kuin koskaan aiemmin ja se millaiselta musta tuntuu melkein joka päivä, pelotti sitä sairaalassa. Jos O tietäisi kaiken, pelottaisinko mä sitä?

http://26.media.tumblr.com/tumblr_lxncgu20eO1r19gt9o1_500.jpg

En olisi halunnut, että O olisi lähtenyt illalla. Sen käsi tuntui niin pehmeältä mun poskella.Sen huulet tuntui niin lämpimiltä mun huulilla. En tiedä edelleenkään seurustellaanko me varsinaisesti, mutta ehkä sillä ei ole enää merkitystä. Luulin, että sillä olisi, mutta näin on ihan hyvä.

Teitä on jo yli 60 ja blogini oli päässyt Hevostalli.net:n foorumillekin, kun joku siellä etsi laihdutus- ja angstiblogeja. Kiitos vain tästäkin kunniasta. =D Äsken söin puolikkaan ruisleivän ja vatsa on kipeä.
Haluan nähdä O:n.
Ulkona sataa lunta.
Haluaisin käydä vaa'alla.
Haluaisin ottaa mitat.
Huomenna kouluun.

tammikuuta 21, 2012

Aivotärähdys

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lwmxheqmjL1qkgjp3o1_500.jpg


Syy päivitystaukoon?
Commotio cerebri, aivotärähdys, keskiviikkona.

Olin tulossa koulusta, kävelin lumella ja ihailin lumisia puita.
Tunsin sisälläni sitä outoa, hauskaa kuplintaa, mitä kutsutaan onnellisuudeksi. Tuo päivä oli ollut hyvä päivä siihen mennessä. Olin taas kontrollissa. Mietin, että menisin kotiin ja söisin pari desiä vadelmia, sitten tekisin läksyt ja lukisin kirjaa. Illalla minun ei tarvitsisi enää käydä kävelyllä, kun nyt kävelin kotiin.
Siinä ainut, mitä kyseisestä retkestä muistan.

http://29.media.tumblr.com/tumblr_lq2v9lA6vv1qbbvelo1_500.gif 

Seuraavat pari päivää oksentelin, kyselin koko ajan kelloa ja missä asuin. Olin ilmeisesti ambulanssin soittaneen tädin mukaan vuotanut verta.
Olen vain levännyt levännyt levännyt. Mutta en ole syönyt syönyt syönyt.
En tiedä kalloni asioista, en oikein ymmärrä niitä tällä hetkellä. Tuntuu kuitenkin ihmeen levänneeltä, kuin olisi saanut pari päivää lomaa pääkopastaan.

Nyt taidan mennä takaisin lepäämään.
Enkä edes haluaisi mennä ulos kävelemään tai tapaamaan kavereita.
Olen ihanasti oman, lämpimän peiton alla ja valun horroksessa pitkin unen ja hereillä olemisen rajamaastoa.

tammikuuta 17, 2012

This is where I am happy

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lx9fjo9tnP1qgnp30o1_500.jpg

Tänään olen taas tuntenut ihanaa, turvallista tyhjyyttä ja nälkää.
Syötynä banaani, päärynä, 10 luumutomaattia ja n. desi vadelmia.
Käveltynä n. puolitoista tuntia. Siitä tuli juostua jonkin aikaa, koska olin taas melkein myöhässä. Haluan viime viikkoisen ihanan tunteen takaisin: kun tuntui pieneltä, pienenevältä, hyvännäköisemmältä, pystyin jopa olemaan alasti toisen ihmisen edessä.
Nyt en vielä halua olla edes vaatteet päällä itseni edessä.

http://26.media.tumblr.com/tumblr_lffya9crzU1qe7y73o1_500.jpg

Haluan O:n viereen. Mutta sitä ennen pitää saada itseni vähän pienemmäksi. Ei paljoa, vähän, niinkuin viime viikolla. Vaikka en mä tainnut silloin olla edes mitenkään erityisen pieni.
Se vain tuntui siltä, kun söi niin vähän.

Mielessä pyörii ruisleipä, mutta jos nyt ottaisin yhden ruisleivän, en varmaan pystyisi enää lopettamaan.
Joten pysyn omenoissa ja päärynöissä iltapalaksi.

tammikuuta 15, 2012

There's nothing left to say

http://29.media.tumblr.com/tumblr_llstuhHL0f1qjwb2so1_500.jpg

Ikkunat ovat kylmät, käden ympärille muodostuu vaaleat ääriviivat.
Mielessä pyörii eilinen: miksi, miten. Mulla on rasittava kaava:
Käyn vaa'alla, petyn lukuun.
Seuraavana päivänä uudestaan, olen laihtunut, olen iloinen.
Ahmin.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lx6ecxQmpk1qazj2jo1_500.jpg 

Haluan ratkaista tuon yhtälön, koska haluaisin pystyä käymään vaa'alla ja nähdä pienempi luku ilman, että ahmin.
Ahminko, koska en mielestäni ansaitse tuntea onnellisuutta?
Ahminko, koska pelkään sairastuvani anoreksiaan?
Eilen en ahminut sen takia, että olisin syönyt liian vähän, koska tunnistan ne ahmimiset. Eilinen oli erilainen ja se liittyi tuohon vaakaan. Siihen, että tilanne meni vakavaksi, etten voinut vain antaa painon tippua itsestään vaan sitä piti tarkkailla kunnolla. Ja sitten aloin horjumaan juuri silloin kun olisi pitänyt vetää syvään henkeä ja rauhoittua. Koota itsensä, keskittyä.
Tällä hetkellä hylkään taas vaa'an ja keskityn muuhun.
Eilinen pähkinänkuoressa:
Ihmiset poissa kotoolta.
Tungen suuhun kaikkea mahdollista, mitä ei edes tee mieli.
Paiskon tavaroita, viiltelen, raivoan, huudan, potkin.
Mutta en oksenna. Koska päätin, että tästä en niin vain selviäkään, saan kärsiä seurauksista.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lvwlc2PFd11r7safco1_500.jpg

Yöllä sykkivä vatsa, paha olo, oksettaa.
Nukahdin, nukuin 12 tuntia putkeen ja aamulla heräsin kurkkukipuun.
Tänään kaloreita tulee vain nesteistä. N. 700-800 kaloria.
En halua syödä.
Huomenna syön.
Enkä käy vaa'alla.

tammikuuta 13, 2012

I have to have you

Olen ihan sekaisin.

http://26.media.tumblr.com/tumblr_lxnd8cDBff1r19gt9o1_500.jpg

Tiistaina mietin koko päivän, illan ja yön sitä olinko tehnyt virheen aiemmin. Päätin, että jos tulee uusi tilaisuus, en enää pakene. Aion kerrankin toimia niinkuin olen aina uneksinut toimivani: pelkäämättä ja liikoja miettimättä.
Tilaisuus tuli eilen, vaikka kyllä vähän avustin.
Näin, kun O meni vessaan. Seurasin perässä. Mun oli vain pakko saada tietää.

Kävin nopeasti vessassa ja jäin pesemään käsiä. Ikuisuus, toinen ikuisuus, kolmas, kunnes kuulin vessan oven avautuvan.
Mua ei ole ikinä pelottanut niin paljon. Ei ikinä. Mä tärisin, mun posket oli ihan punaiset, mun sydän tuntui siltä, kuin se olisi sillä hetkellä repimässä itseään irti rintakehästäni. Mä katsoin itseäni nopeasti peilin kautta silmiin ja vedin syvään henkeä. 

Kuolen. 
Ihan varmasti kuolen. 
Tämän jälkeen ei ole enää mitään. 
Epäonnistuin. Vain pimeää.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lxncuvZmSb1r19gt9o1_500.jpg

O pesi kädet, aina välillä me katsottiin toisiamme. Neljäs ikuisuus.
Sitten mun oli pakko tehdä jotain. Tiesin, että oli, joten kävelin O:ta kohti, kosketin sen leukaa ja suutelin sitä.
Ja mua pelotti, mä olin ihan varma, että kuolisin. Jos en häpeään niin siihen, että mun sydän ei enää pysy paikoillaan vaan sen on päästävä ulos. Olin ihan varma, että pyörtyisin.

Mutta se suuteli mua takaisin. Se suuteli mua takaisin.
Me katsottiin toisiamme, mä katsoin sitä silmiin ja mun lävitse virtasi kaikki mahdolliset tunteet, mitä ihminen vain voi tuntea.

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lxhknrNayY1qazj2jo1_500.jpg

Kohta me käveltiin bussipysäkille niin nopeasti kuin mahdollista. O käveli edellä, mä hölkkäsin perässä. Olin tiistaina syönyt alle 700 kaloria niinkuin pitikin, keskiviikkona vähän yli 200 kaloria ja tuolloin torstaina vasta omenan ja viisi luumutomaattia. Pelkäsin etten jaksa, että vaan lysähdän maahan. Joka askeleelta mun keho lantiosta alaspäin muuttui enemmän ja enemmän tunnottomaksi. Jos mä kaadun en pääse enää ylös.

Bussi oli täynnä, mummot astui bussiin liian hitaasti. Mulla oli kiire. Meillä oli kiire. Istuminen tuntui inhottavalta.
Jossain kohtaa alkoi tuntua siltä, että joku kuristi minua. Avasin kaulaliinaani. Ei auttanut, tukehduin.
Oli kuuma, sormet oli jäässä.
Bussista ulos, hölkkää loppumatkan. Rintakehään pisti, liukastelin. Hissiin. Kumpikaan ei sano mitään, ei tee mitään, ei katso toista.

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lxncszPELI1r19gt9o1_500.jpg

Hissin ovi avataan, vielä yksi ovi. Sitten vihdoinkin.
Seuraava tunti oli ihmeellinen, en ajatellut mitään. Kaikki äänet päässä olivat vihdoinkin hiljaa enkä ajatellut sitä, olinko liian lihava, miltä näytin mistäkin kulmasta, hyllyinkö kuin hyytelö, sanoinko vääriä asioita, kuulostinko tyhmältä, teinkö jotain väärin, enkö osaa mitään.
O oli lämmin, elävä, ihana ihminen ihan lähelläni ja ensimmäistä kertaa aikoihin olin oikeasti elossa.
En ollut kuollut, olin siinä.

http://26.media.tumblr.com/tumblr_lxncw8A9sk1r19gt9o1_500.jpg

Sitten päässä sumeni, en kuullut mitään muuta kuin kimeän piip-äänen, en nähnyt mitään, en hetkeen tuntenut mitään.
Nytkö mä sitten kuolinkin? Traagista.
Mun oli pakko nojautua kyynärpäiden varaan ja sen jälkeen annoin itseni valua O:n rintakehää vasten. Sen sydän löi niin kovaa, pelkäsin, että kohta se ei lyö enää ollenkaan. Katosin johonkin, en tiedä minne vajosin, miten kauan me oltiin siinä. Meinasin nukahtaa. Nukahdin?

Kuulen O:n äänen, avaan silmät ja huoneessa on pimeää. Miten kauan oikein olin ja missä?
Me mennään tekemään ruokaa, kanawokkia. Silloin mä vasta huomaan, miten pieni O on. Se on oikeasti ihan pikkuinen, olematon, kaunis, hauras. Mä olisin voinut rikkoa sen niin helposti...
Yhtäkkiä mun päälle kaadettiin liian monta kiloa rasvaa, sitä hierottiin mun ihoon, pumpattiin ihon alle. Mä olin ihan käsittämättömän kokoinen O:n edessä, hyi helvetti. Mua oksetti ja ne kylmät kädet kietoitui taas mun kaulan ympärille.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lvhibpHTQM1r4obgjo1_500.png

Pakenin vessaan. Mä tuun kohta.
Kävin kontilleni, sitten lattialle makaamaan. Siinä oli hyvä olla, lattia oli kylmä. Musta tuntui kuin mun keho olisi painunut monta metriä alaspäin kun taas mun kasvot olis nousseet jonnekin korkeuksiin.
Se oli todella outo hetki.
Sitten mä taas katosin, tipuin jonnekin, kunnes kuulin O:n äänen oven takaa. Se koputti ja kysyi olenko kunnossa. En jaksanut vastata, mulla ei ollut voimia mihinkään, taisin hymyillä.

O tiirikoi lukon auki kuorimisveitsellä ja oli huolissaan. Sanoin vain, että mua väsytti ja O vannotti mua pysymään sohvalla, tarvitsisin kuulemma ruokaa, se tekisi sen valmiiksi. Mun ei tarvinnut huolehtia.
En taaskaan tainnut ajatella oikein mitään, kunnes O toi ruoan ja syötti minua. Hymyilin, O hymyili. Se katsoi mua, mä katsoin sitä. Jotenkin oudolla tavalla mulla oli turvallinen olo siinä paksun peiton sisällä, O vierellä.
Jäin yöksi, mutta koko loppupäivän olo oli todella outo ja heikko. Paitsi illalla sen jälkeen, kun O:n äiti oli mennyt nukkumaan.

http://29.media.tumblr.com/tumblr_lwm501lSq21qic3tco1_500.jpg

Nyt tulin käymään kotona, puhtaat vaatteet, tämän päivän koulukirjat.
Eilinen rikkoi mun hedelmä-vihannes-paaston, mutta en jaksa murehtia sitä. Kävin eilen vaa'alla vaikka mun ei pitänyt käydä.
Paino 57.5 kg.
Uutena vuonna painoin 1.2 kiloa enemmän enkä jaksanut viime viikollakaan paljoa vaivautua laihtumisen suhteen, joten oletan, että suurin osa tuosta painosta on lähtenyt tällä viikolla.
Mutta mua vituttaa, kun kävin tänän vaa'alla ja se näytti saman numeron ja olen ihan varma, että se johtui siitä typerästä banaanista minkä söin aamulla. Mä vaan söin sen ja unohdin kokonaan, että tänään mun piti olla lähempänä 57 kiloa kuin koskaan aikaisemmin.
Mutta ei.

Eilen söin vähän yli 350 kaloria, mutta nuo luvut on niin huijausta, koska luumutomaateilla, mansikoilla ja vadelmilla voi syödä ties miten pienet kalorimäärät vaikka ruokaa onkin grammoissa aika paljon.

http://28.media.tumblr.com/tumblr_lxncr5OLBw1r19gt9o1_500.jpg

En tiedä yhtään, mitä tästä päivästä tulee.
Haluan O:n luokse yöksi tänäänkin. En halua ikinä enää olla erossa O:sta.
Ei me kai seurustella? Ei me varsinaisesti juteltu mitään, oltiin vain.

O itki eilen sen jälkeen. Kysyin miksi, olinko tehnyt jotain väärin ja se sanoi, että sillä oli vain niin hyvä olo. 
Mullakin oli.
Nyt mua väsyttää ja turvottaa, mutta eilinen oli sen arvoinen.
En jaksa ajatella.
En osaa ajatella.
Aa.

tammikuuta 10, 2012

Ensimmäinen suudelmani

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lx5pw87KEU1qggmpbo1_500.jpg

Sain ensimmäisen suudelmani tänään koulun pukukopissa.
Sitä edelsi romanttinen kuiskaus korvaani: "Mua panettaa."

Tapauksen koomisuus nauratti vasta jälkeen päin.
Sen jälkeen siis kun olin ensiksi ajatellut
Hyvä on
kunnes sitten todennut tilanteen jotenkin liian oudoksi ja lähtenyt tieheni sanomatta sanaakaan.
Loppupäivän olin poissa koulusta, koska en oikein edelleenkään suhtautua tähän tapahtuneeseen.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvyjhjVcKh1qe31lco1_500.jpg

Tätähän minä halusin?
Halusin O:n suutelevan minua ja olevan lähellä?
Mutta sitten en kuitenkaan halua?
Tai haluan, mutta en ehkä näin, ei vielä.
Luulin aina, että minulle käy mikä vain niin kauan, kun O edes jollain tavalla pitäisi minusta, mutta ehkä en sitten kuitenkaan ole niin kylmän laskelmoiva.
Haluaisin olla. Tai en tiedä...


Eilinen meni hyvin, 507 kaloria ja kaksi tuntia kävelyä. Tänään syön enemmän. Oli päänsärkyä illalla, joten sain hyvän syyn olla syömättä iltapalaa ja nukkua pitkään.
Tänään tähän mennessä syötynä jo 406 kaloria, koska olen syönyt kaksi banaania. Eiliset kalorit tulivat kaikki hedelmistä ja vihanneksista, samoin tämänpäiväiset, ja huomiset.
Eilen illalla teki vähän mieli leipää, tänään ei ollenkaan. Pieni nälkä on koko ajan ja pidän siitä.
Kohta lähden tunnin kävelylle selvittelemään ajatuksia ja ahdistumaan huomisesta.

http://28.media.tumblr.com/tumblr_lwzz92kRPF1qd5mnho1_500.jpg

Kun mikään ei ole hyvä sellaisena kuin se on eikä muutoskaan ole hyvä.
Huomenna lumi sulaa, pitää kävellä vielä kerran lumella ja kuunnella sen ääntää.
Leikkiä, että minulla on vielä paljon aikaa. Että vuodenajat ovat minulle armollisia.
Lumi on vaaleaa, se peittää kaiken, se peittää minut.
Siivosin tänään huoneen, jotta se olisi puhdas.
Vaikka minä olenkin vielä likainen.

tammikuuta 07, 2012

Come cover me

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lopca2D8pd1qc3m8wo1_500.jpg

Huih.
Teitä on kohta viisikymmentä.
Jaksattekohan vielä lukea epäonnistumisiani?
Kaikki positiivisuus, se on poissa, en jaksa.

Eilisen ja tämän päivän olin yksin kotona ja aluksi nautin siitä.
Vapaus.
Voin olla syömättä.
Mitä vielä. No, eilinen meni hyvin, tänään napsahti.
Olen jo näin iso, voin syödä, ei sillä ole enää väliä. Ei ole millään väliä.
Joten söin ja oksensin. En tietääkseni saanut oksennettua loppuun, kun päässä sumeni.
Heräsin kolme tuntia myöhemmin kylmältä vessan lattialta, ikkuna oli auki, koska en halunnut oksennuksen hajun leviävän pitkälle.

http://28.media.tumblr.com/tumblr_lw79zlL2iR1r7safco1_500.jpg

Näin vietän viimeisiä vapaapäiviäni onnellisena siitä, että kohta saan vanhat rutiinit takaisin.
En laihtunut loman aikana, lihoin.
En oppinut mitään. En maagisesti muuttunut.
Mutta yritän rauhoittua ja ajatella, että kaikki nämä kilot lähtevät. Tarvitsen säännönmukaisuutta, rutiineja, kunnon rytmin niinkuin aiemmin ja...

En tiedä.
Maassa on lunta, lumi tarkoittaa talvea.
Talvi tarkoittaa, että minulla on vielä aikaa laihtua.
Lumet sulavat, aika vähenee.
Aurinko alkaa lämmittää, aika vähenee.
Lokit, aika vähenee.
Mutta nyt on vielä lunta, aurinko ei lämmitä eikä kuulu lokkeja.
Olen turvassa.

tammikuuta 06, 2012

Peli päättyy, mutta mikään ei lopu

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lmwwurJG0h1qh30b2o1_500.jpg

Kuinka monta kertaa jaksan alottaa alusta?
Eilen panikoin, tiedän sen ihan hyvin. Kävin vaa'alla ja tajusin, että olin laihtunut neljässä päivässä vain puoli kiloa.
(Syynä luultavasti se, että olin syönyt liian vähän. Alle 500 kaloria)
Ahdistuin kuitenkin niin paljon, että päivä päättyi ahmimiseen.
Olen jo niin painava, ihan sama.

http://farm5.static.flickr.com/4007/4624435678_7a878cf09a.jpg

Joten päätin, että en käy kahteen viikkoon vaa'alla. En ota mittoja kahteen viikkoon.
Ja syön joka päivä n. 400-500 kaloria muusta kuin hedelmistä ja kasviksista, loput n. 200 kaloria edellä mainituista. Yritän syödä kolmen tunnin välein, neljä tuntia saa korkeintaan olla ruokailujen välissä.
Myös treenaamisen suhteen on tultava joitakin muutoksia, sillä selkeästikään vanhat tapani ja tottumukseni eivät vain toimi. En ole vielä päättänyt treeniohjelmaa, mutta on treenattava enemmän.
Eikä enää samanlaisia ahdistus-ahmimiskohtauksia kuin eilen.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lpjlbbPtk81qajhgvo1_500.jpg

Huomenna nään O:n ja pari muuta kaveria, N tulee ilmeisesti myös.
Tänään siivoan huoneen ja käyn kävelyllä ja teen kaikkia niitä asioita, jotka olen jättänyt tekemättä, joista olen yöllä ahdistunut enkä sitten ole saanut unta.
Yritän taas aloittaa alusta.
Toivottavasti onnistun.

tammikuuta 03, 2012

Pimeässä yössä kiillät kultaa

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lhj25aTH7R1qev1zqo1_500.jpg

Tänään syötynä
- ruisleipä
- normaalikokoisesta omenasta puolet

Juotuna veden lisäksi
- pieni kaakaomukillinen (koska tuntui siltä, että jalat olisivat lähteneet alta. Tai oikeastaan siltä, että pää olisi lähtenyt omille teilleen)
- pari kulausta sokeritonta Mountain Dew:iä

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lpwjnhvYcG1qkog0lo1_500.jpg

On nälkä, mutta niin pitää ollakin.
Iltapalaksi Jaffa light, lämmin peitto, pehmeä tyyny ja hyvä kirja.
Tänään käveltynä n. tunti. Päässä humisee, mutta niin pitää humistakin.

Aamulla vatsa oli pienempi kuin eilen.
Aamupalan jälkeen siitä tuli samankokoinen kuin se oli eilen aamulla.
Toivottavasti huomenna olen taas pienempi.

You're a face in the distance

http://28.media.tumblr.com/tumblr_lvuj4u3iZS1qa467xo1_500.jpg

En saa unta. Kaikki pyörii mielessä sekavana. Käyn läpi sanoja, ilmeita, eleitä, en ole edes varma tapahtuivatko ne kaikki tänään vai sekoitanko päivät päässäni.
Näin siis N:n eilen, koska tänään on jo tiistai.
Ja uskomatonta on, että hän ei edelleenkään tiedä itsetuhostani tai pääosasta syömisasioistani.
Puhuimme melkein ainoastaan siitä pahasta olosta, mikä aiheutti lihomiseni ja se pahaolo tuli luultavasti siitä, kun tajusin etten pidäkään tytöistä.


http://26.media.tumblr.com/tumblr_lwlys3QQbA1qgnp30o1_500.jpg

N oli eniten murheissaan siitä etten ollut kertonut hänelle aiemmin vaikka oli hän kai sen jollain tavalla aina tiennyt.
Ja kyllä minä tiesin, että häntä surettaisi se, koska kaikesta salailusta huolimatta hän on läheisin ystäväni ja ilmeisesti olen hänen läheisin ystävänsä.
Jotenkin tuon tykkäämis-asian suhteen en itsekään ehtinyt miettiä: ensiksi tapoin tunteeni syömällä, sitten laihduttamalla. En edes tiedä, miksi otin tuon asian niin vakavana, koska tiedän, että perheeni rakastaa minua joka tapauksessa. Jotenkin kai se tunne siitä ettei ole "normaali" ahdisti...

http://28.media.tumblr.com/tumblr_lo52u8NJi61qcqhwxo1_500.jpg

Mutta pimeimmät hetket, pelot, arkielämää harmaannuttavat asiat jäivät piiloon ja hyvä niin.
En halua huolestuttaa.
En halua satuttaa.
Siksi on parempi ettei kukaan tiedä, mitä päässäni oikeasti tapahtuu, mitä oikeasti ajattelen.
Se on aivan liian surullista.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en koskaan laihdu. Mutta eihän se ole oikea asenne.
En vain jaksa enää uskoa itseeni ja alitajunnassani olen päättänyt jo, että häviän joka kerta.
Pakko saada se positiivisuus takaisin, mikä minulla joskus oli.
Tänään satoi lunta ja hymyilin. Lumi tarkoittaa uutta mahdollisuutta, sitä että minulla on vielä aikaa saada itseni kuntoon ennen kesää.
Niin kauan, kun on lunta, olen turvassa.

Olen niin väsynyt, että on paha olo.
Pakko mennä nukkumaan. Ehkä huomenna onnistun.