joulukuuta 31, 2012

Never want to live without it, never want to live


Kaikki on ihan sekaisin.
Olisin halunnut aloittaa uuden vuoden onnellisena, mutta se ei tule tapahtumaan.
Miksi en voinut kaatua ulkona jäiseen maahan ja lyödä pääni viimeisen kerran.
Vaikka kai minä vielä ehtisin sen tekemään.

joulukuuta 27, 2012

Let your colours burn and brightly burst into a million sparks

http://data.whicdn.com/images/47144840/1584527-12-1356452691049_large.jpg

Viimeiset kolme päivää ovat olleet vuoroin itkua, vuoroin naurua. Jokainen läheiseni on halannut minua lujempaa kuin ennen, he ovat sanoneet "hyvää joulua" kuiskaten, hymyilleet ja katsoneet samalla syvälle silmiini. Oskari on itkenyt vasten poskeani ja kuiskannut pelänneensä, että kaikesta huolimatta emme ikinä ehtisi viettää ensimmäistä jouluamme. Minä olen aina tiennyt, että minua rakastetaan, mutta en silti koskaan ole ajatellut, että minun puuttumiseni vaikuttaisi jotenkin läheisiini.
Ehkä heidän elämänsä eivät kuitenkaan jatkuisi samanlaisina, jos katoaisin?

http://data.whicdn.com/images/47061531/DSC_0559_large.JPG

Sain Oskarilta lahjaksi tummanpunaisen neuleen valkoisilla kuvioilla. Oskari sai minulta lahjaksi tummansinisen neuleen vaaleanruskeilla ja vaaleansinisillä kuvioilla. Sain lahjaksi kolme kirjaa ja suklaata niinkuin olen aina ennenkin saanut, mutta tänä jouluna en tyhjentänyt konvehtipakettia suoraan roskakoriin. Enkä myöskään ahminut kaikkea välittömästi. Luistelin ilman kaatumisia, söin paljon riisipuuroa, en saanut mantelia.

http://25.media.tumblr.com/c38cdd4bd40aad1405197593e4fb9104/tumblr_mfg1owkEVz1qa467xo1_500.jpg

Olen kuitenkin väsynyt. En ole seurannut tarkkaa ateriasuunnitelmaani ja olen syönyt paljon raskasta, hiilihydraateissa uivaa ruokaa. Eilen nukahtelin kesken Feeniksin killan, mutta onneksi nukuin ohi Siriuksen kuoleman... Tänään olen hiljalleen palaillut normaaliin ateriasuunnitelmaani, vaikkakin muutama piparkakku ja suklaanpala on löytänyt tiensä vatsaani. En ole uskaltanut käydä vaa'alla, koska olen aivan varma, että olen saanut kerättyä ainakin vesipainoa. En vain ehkä ole vielä valmis näkemään isompaa numeroa.
Ja jos näkisin sen, minua pelottaa, että ryhtyisin sabotoimaan paranemistani.

http://25.media.tumblr.com/5d3f9de96dad90f697d1e83e1b43840f/tumblr_mfg22tBvn41qa467xo1_500.jpg

Mutta rakastan noita lukuja kalenterissa.
362-4
Neljä päivää vuoden loppuun.
Ja vaikka tiedänkin ajan olevan pääosin ihmisen keinotekoinen luomus eikä mikään muutu maagisesti vuoden vaihtuessa, olen silti iloinen, että saan aloittaa uuden vuoden. Olkoonkin miten kulutettua ja keinotekoista tahansa, minulle uusi vuosi tarkoittaa kokonaista uutta mahdollisuutta. Viime vuoden uudenvuoden toiveeni oli laihtua keinolla millä hyvänsä.
Toteutin sen valitettavan toiveen, mutta aion myös toteuttaa uuden toiveeni.

joulukuuta 24, 2012

And we are in love with the way that soft snowflakes kiss us

http://25.media.tumblr.com/4fd1f6c0fe6012fd3dcd88f8f8e7508a/tumblr_meujk9jXiU1r5pfj7o1_500.jpg

Hyvää joulua kaikille!

Tänään aamulla Oskarin vanhempien lasivaaka näytti painokseni 60.1 kiloa. Olen samaan aikaan sekä helpottunut että ahdistunut; painoin viimeeksi tuon verran yli vuosi sitten. Minua pelottaa, että tästä lähtien painoni nousee hallitsemattomasti, kunnes olen kohta taas 80 kilossa ja siinä samassa ahdingossa kuin kaksi vuotta sitten.

Mutta tänään nautin joulusta perheeni kanssa ja olen iloinen siitä, että minä ja Oskari vietämme ensimmäistä yhteistä jouluamme. Huomenna ahdistun sukuloidessa: olisin halunnut näyttää terveemmältä jouluna, jotta kaikki näkisivät, että olen oikeasti parantumassa. Mutta ehkä tärkeintä on se, että minä tiedän edistyneeni. Ja se, että en saa ahdistuskohtauksia ruokapöydässä kaikkien edessä niin suurella todennäköisyydellä kuin ennen.

Nyt ulos lyhyelle kävelylle lumen keskelle. Ja sen jälkeen lahjoja ja lisää ruokaa.

joulukuuta 16, 2012

Can you tell me, will I break or will I bend

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m5lf1pc8HR1rw314so1_400.gif

Koeviikko repii minua taas auki, vaikka minulla on vain kolme koetta. Mutta olen saanut edellisistä jaksoista vahingossa niin hyviä numeroita, että haluaisin niitä edelleen. Ja jos pidän opettajasta, minusta tuntuu siltä, että minun on onnistuttava, sillä se on henkilökohtainen palautteeni opettajalle:
pidin sinusta ja tästä kurssista, joten sain kokeesta hyvän arvosanan.

Vaikka minä tiedänkin, ettei tuossa ole mitään järkeä ja tiedän ihan hyvin, miten satunnaisesti numerot tulevat ja ne riippuvat siitä, joka kokeeni arvostelee. Siitä, miten pärjään juuri silloin, siinä yhdessä, tietyssä hetkessä.   
Huomenna saisin aivan eri numeron.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m4b8zfHHXC1qzbfm2o1_400.jpg

Oskari lukee ruotsin sanoja, jotka hän jo osaa. Hänen ei edes tarvitse edes yrittää, hän osaa kaiken ja minä en osaa siitä määrästä puoltakaan. Ja minua todella ärsyttää se. Ärsyttää jokainen, joka oppii helposti. Jokainen, jonka ei tarvitse tehdä muistiinpanoja ja muistaa silti kaiken. Ärsyttävät ne, jotka osaavat täydellisesti kouluaineita, joita oikeasti inhoavat. Minä pärjään hädin tuskin niissä aineissa, joista pidän. Jokaisen yhden opitun asian taustalla on loppumatom määrä tunteja, jolloin olen yrittänyt painaa tietoa päähäni ja silti se aina katoaa.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m3xr8mxe0a1r4c94wo1_400.jpg

Ihan kuin päässäni olisi jossain kohtaa aukko. Olen juuri lukenut jonkun asian, kirjoittanut siitä tärkeimpiä sanoja ranskalaisilla viivoilla ja silti en muista ollenkaan, mistä kirjoitin. Ja sitten minä turhaudun. Turhaudun siihen, miten hidasta ja vaivalloista oppimiseni on. Minulla ei edes ole mitään oikeaa syytä, miksi oppiminen muka olisi jotenkin vaikeaa. Minun aivoni toimivat ihan normaalisti.

Ja silti minä en muista mitään tärkeää, kaikkea turhaa vain.
Ja monet muut muistavat kaiken.
Oskarikin muistaa kaiken.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m39nx4qQRf1r4c94wo1_400.jpg

Söin tänäänkin vatsan täyteen, koska haluan painon nousemaan. Syön aina vatsa täyteen, syön sen täyteen suurella raivolla ja vihalla. Voisinpa hetkeksi unohtaa koulun ja painon ja syömisen ja olla. Nukuttautua viikoksi ja vain levätä. Herätä muka jotenkin uutena. Herätä muka terveenä, vahvana, hyvinvoivana mieleltään ja keholtaan. Pelottomana, iho tasaisena vaaleana pintana, ei valkoisia ja vaaleanpunaisia viiltojälkiä. Ei ikuisia viivoja ranteissa, ei halua olla koko ajan jotain muuta kuin mitä olen. Ei halua olla jotain parempaa kuin mitä olen.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_md1ewcWJFN1qm9z7ro1_400.gif

Pitää lopettaa turha itkeminen ja opiskella.

joulukuuta 10, 2012

Below the Northern Lights, I spend my coldest nights

 http://data.whicdn.com/images/45682364/tumblr_meoxo3cVBV1qze8quo1_500_large.jpg

Kaksi haastetta.
Ensimmäinen on puuhkalta ja minulta on mennyt pieni ikuisuus tämän tekemiseen. Anteeksi!
Eli aluksi 11 asiaa minusta:

1. Sen jälkeen, kun opin koulussa kaunokirjoituksen, olen kirjoittanut niillä kirjaimilla. Isäni kysyi ala-asteella miksi kirjoitan kaiken aina kaunolla ja sanoin, että sillä tavoin rumatkin lauseet näyttävät kauniilta.

2. Piirsin ennen paljon, nykyään vain kirjoitan.

3. Isäni ja äitini lauloivat minulle tätä laulua, kun olin pieni ja olen jo päättänyt, että jos joskus saan lapsia, opetan sen heille eteenpäin.

http://data.whicdn.com/images/45770705/380360_445217198874735_1646711473_n_large.jpg

4. En pysty nukkumaan tietyn värisillä lakanoilla tai tyynyliinoilla...

5. ... mikä johtuu siitä, että uskon todella vahvasti siihen, että pienikin asia voi muuttaa huoneen "energiaa" ja näin ollen väärän värinen lakana voi muuttaa huoneen epämiellyttäväksi. Ei nyt ehkä pahaksi, mutta jotenkin... Inhottavaksi.

6. Yritin pienenä kurottaa käteni taivaaseen niin innokkaasti, että vanhempani joutuivat jatkuvasti pitämään käsiään selkäni takana etten olisi kaatunut taaksepäin. He eivät koskaan uskaltaneet kieltää minulta tuota kurottelua, koska pelkäsivät, että se estäisi minua jotenkin tavoittelemasta unelmiani. ='D Mistähän tämä oma liiallisuuksiin menevä ajatteluni johtuu...

http://data.whicdn.com/images/45487294/tumblr_meo7tx6QJl1rlg2qmo1_500_large.jpg

7. En pidä keitoista, koska... En vain pidä. =/

8. En tiedä, pitäisikö minun hankkia ajokortti...

9. Rakastan sänkyjä, jotka ovat ihan täynnä tyynyjä.

10. En osaa silittää kissoja tai koiria, mutta teen akvaariokalojen ruokkimisesta taidetta.

11. Katson valitettavasti Salattuja elämiä...

http://data.whicdn.com/images/44376470/tumblr_me0kezLBMH1rlg2qmo1_500_large.jpg

Sitten kysymyksiin:
1. Mitä ilman et voisi elää?
Voisin elää ilman mitä tahansa muuta paitsi läheisiäni.
2. Mikä oli pienenä unelma ammattisi ja mikä se on
Halusin olla opettaja tai kuningas. Edelleenkin pähkäilen kumman suunnan valitsen.
3. Keneltä julkkikselta haluaisit näyttää?
En kai erityisemmin keneltäkään.
4. Mitä pelkäät?
Läheisten menetystä
5. Mikä on lempieläimesi?
Kaneista olen aina pitänyt ja pienistä, värikkäistä kaloista
6. Paras lapsuudenmuistosi?
En osaa sanoa yhtä yksittäistä parasta, mutta perhejuhlat ovat aina olleet tärkeitä.
7. Millaista haluaisit elämäsi olevan kun olet eläkkeellä?
En osaa ajatella itseäni elämässä niin vanhaksi. =/
8. Missä maissa olet käynyt ja minne haluaisit matkustaa?
En missään erikoisissa. Haluaisin Englantiin!
9. Mitä odotat juuri nyt?
Että saan tämän päivityksen tehtyä ja pääsen nukkumaan Oskarin viereen.
10. Lempiaineesi peruskouluaineesi?
Äidinkieli.
11. Jos voisit muuttaa koko maailmassa yhden asian, mikä se olisi?
Parantaisin jokaisen minkäänlaisesta mielenterveysongelmasta kärsivän.

http://data.whicdn.com/images/45777681/052_large.jpg

Sitten Varjon haaste:
1. Mikä saa sinut nauramaan?
Sarkasmi ja loistava tilannekomiikka.
2. Musiikki, jotka kuuntelet mieluiten?
Jotain helppoa ja melodista.
3. Soitin, jota soitat tai haluaisit osata soittaa?
Minulle riittää, että osaan kirjoittaa. Se on tarpeeksi hyvä itseilmaisun keino.
4. Kaunein vuodenaika? Miksi?
Talvi. Talvisin kaikki tuntuu niin paljon rauhallisemmalta ja tyynemmältä kuin muulloin. Kaikki on jäässä.
5. Runo vai romaani?
Romaani.
6. Asia, josta pidät kehossasi?
Siitä, että se on antanut minulle toisen mahdollisuuden kaikkien tyhmyyksieni jälkeen.
7. Paikka, jonne ripustaisit jouluvalot?
Sängyn yläpuolelle.
8. Jos saisit juuri nyt tavata yhden henkilön, kuka hän olisi? Älä nimeä häntä, vaan kirjoita häntä kuvaava adjektiivi.
Kupliva, nimen taidattekin tietää.
9. Sinulle tärkein eläin?
Ei varsinaisesti mikään, vaikka pidänkin monista eläimistä.
10. Valo vai pimeä?
Pimeä ympärillä, mutta valo ja halu olla olemassa sisällä.
11. Hetki vai ikuisuus?
Hetki.

 http://data.whicdn.com/images/45584164/seaside.6_large.jpg

En laita kumpiakaan eteenpäin, koska olen paha ihminen, mutta kiitos puuhkalle ja Varjolle!<3
Tällä hetkellä minun ei tee yhtään mieli syödä ja pelkään sitä, että sitten joskus tulevaisuudessakin syön, vaikka ei ole nälkä ja paisun.
Koska nyt opin pakottamaan itseni syömään, vaikka ei oikeasti tee mieli. Mutta toivon, että opin tasapainottamaan kaiken sitten joskus ja keskityn nyt vain siihen, että saan painoni normaalipainoon.

joulukuuta 06, 2012

The snowflakes start falling and I start to float

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lyzzvn0QfI1qjhsvyo1_400.jpg

6.12.2011
Tänään syötynä suklaata. Kakkua. Joulutorttuja. Leipää.
Olen sentään saanut tehtyä 50 punnerrusta - vielä toiset 50 jäljellä.
100 takareisi/pakaraliikettä - toiset 100 jäljellä.
100 sisäreisiliikettä - toiset 100 jäljellä.

Ja huomenna aloitan ABC:n, pitkästä aikaa jotain rotia tähän elämään. Istun koko ajan. Tunnen miten kasvan. Reiden ulko-osissa, hiukan lantion alapuolella, tuntuu inhottavaa nipistelyä. Ihan kuin ihon alla kävelisi satoja hämähäkkejä. Paitsi, että nämä hämähäkit venyttävät minua isommaksi. Joka jumalan kerta kun vain istun alas ja olen siinä, tekemättä mitään, ne kasvattavat minua.

En halua enää ikinä ahmia samalla tavalla kuin ahmin tänään.
Olen lihonnut jo ihan tarpeeksi. En halua enää pyöriä ahdistuneena lakanoissani, jotka takertuvat kiinni enkä saa henkeä. Pituus 175 senttiä, paino tänään aamulla 58.2 kiloa. Olen laihtunut tämän vuoden alusta, totta kai olen. Samalla olen kuitenkin lihonnut.
Ensimmäinen painotavoite tämän vuoden lopulle on 55.5 kiloa.
Sitten seuraavana, uutena, parempana (?) vuotena ensiksi menen alas vielä kilon, 54.5.
Sitten vielä puolitoista 53.
53 on täydellinen numero. En ole vielä koskaan käynyt siellä, mutta tulen pääsemään sinne.
Tavalla tai toisella.

Yritän pitää katseeni koko ajan maalissa, tavoitteessani.
Huomenna 500 kaloria or less. Vihdoinkin!

http://data.whicdn.com/images/45370224/80e5eee3d4d6_large.jpg

6.12.2012
Olen syönyt suklaata, kalaa ja yhen joulutortun.
Ulkona sataa lunta, satoi silloinkin, kun kävimme kävelyllä. Minä ja perheeni. Oskari ja hänen perheensä.
Pienenä metsästin lumihiutaleita kielelläni ja vanhempani kielsivät sen.
Tänään me kaikki pyydystimme pieniä lumihiutaleita eikä kukaan kieltänyt.

Huomenna ei ole koulua ja saan loikoilla Oskarin kanssa sängyssä koko päivän. Ja ylihuomenna. Ja sunnuntaina. Ja toivon, että näiden juhlapäivien ruoka nostaisi viimeinkin painoani, vaikka se ei olekaan mitenkään terveellistä painonnostoa eikä luultavasti pysyvää painonnousua. Olisin ollut niin iloinen, jos painoni olisi tänäaamuna ollut 58.2 kiloa, mutta tuskin se oli.
Enkä halua enää ikinä painaa 53 kiloa.
Enkä halua enää ikinä syödä vain 500 kaloria päivässä.
Enkä halua pitää tiettyä numeroa vaa'assa tavoitteena. Onnellisuus on tavoite, ei näännyttämisestä pienenevät luvut.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille
ja hyvää yksivuotispäivää, blogini! =)

marraskuuta 24, 2012

Miksi edessäni maailma on vain pelkkä varjo kalpea

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mdh0ggeApC1rj2dq0o1_500.jpg

En tiedä, mitä pitäisi ajatella.
Pää on samaan aikaan tyhjä, samaan aikaan täynnä.
Täydellinen hiljaisuus ja täydellinen kaaos saman luisen onton kopan sisällä. Painon olemattomalle nousulleni on etsitty syytä, verta pumpattu, testejä tehty. On syöty syöty ja syöty. Ensi viikolla vielä muutama kerta päiväosastolla ja sitten täytyisi saada jonkinlaisia johtopäätöksiä kasaan, jotta tiedetään, miten jatketaan.

Tänään olen ahdistunut sisällä.
Olen nauranut, mutta silti olisin helpottunut, jos en heräisi enää huomenna. Luen muiden parantumisesta ja siitä, miten se paino vain nousee ja normaalipaino saavutetaan, mutta minä olen edelleen tässä. Samassa painoindeksissä kuin osastolta poispäästyäni.
Miksi minä edes syön, kun paino ei nouse?
Miksi vaivautua.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lo093t7sFb1qh1dpko1_500.gif

Haluaisin jotain uutta. Jonkun uuden alun.
Mutta minä olen saanut uusia alkuja ja olen pilannut niistä jokaisen.
Ja joka ilta nukkumaanmennessä toivon seuraavan aamun tekevän poikkeuksen siihen sääntöön, että herään ja joudun taas elämään.
Jokainen yö on potentiaalinen mahdollisuus kuolla ja olla heräämättä, mutta joudun aina pettymään. Ja mietin viiltelyä, sitä ihanaa verta ja rauhaa sen veren jälkeen.

Mutta en minä tee mitään.
Täältä pois vain pääsee kulumalla 
Ei tapa routa, halla 
Mä usein vain odotan 
odotan 
odotan.

marraskuuta 20, 2012

But in the end everyone ends up alone

http://24.media.tumblr.com/tumblr_mcrhc59PsE1r46fo7o1_400.gif

Painoindeksi: 17,2
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Paino on koko ajan sama.
Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa.

Kyllä, olen kasvanut melkein viisi senttiä osastolle menemisen jälkeen. En tiedä kasvoinko sinä aikana, koska pituuttani ei jostain syystä mitattu uudelleen osastoaikana.

Kyllä, olen muutamaan kertaan sabotoinut paranemistani, mutta eivät ne kerrat yksinkertaisesti voi vaikuttaa siihen, että olen neljän kuukauden ajan syönyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaiken sen, mikä on pitänytkin ja silti painoindeksini on korkeimmillaan ollut 17,5.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m2p1erjZ2V1qj7lb4o1_500.jpg

Hemoglobiinini oli hieman alhainen, mutta muuten kaikki arvot näyttivät hyviltä. Tai siis ne eivät ainakaan olleet huonontuneet sen jälkeen, kun pääsin kotiin osastolta. Niistä näkyy edelleen, että olisin muka fyysisesti parantumassa.
Mikset sinä paska keho voi toimia?
Miksi.
Kotiin päästyäni kävelin suoraan kylpyhuoneeseen ja hakkasin jalkojen ihosta tilkkutäkkejä.
Vihaan sinua.
Vihaan.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m0ok897xCy1qca571o1_400.jpg

Ihan turhaa minä yritän tulla sinun kanssasi toimeen. Unohda ne kaikki kauniit sanat, mitkä olen ikinä sinusta sanonut. Se sympatia, mitä muka tunsin sinua kohtaan. Niitä ei enää ole.
Olet jäätävä kasa virheitä ja epäonnistumisia enkä minä pakota enää itseäni pitämään sinusta. Koska ei ole enää meitä: on minä ja sitten on sinä, jonka jatkuvia kompastumisia ja oikutteluja joudun seuraamaan päivästä toiseen.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lrqvroKKKj1r1r4nvo1_500.jpg

Haluan sinusta irti.
Sinä olet iso loinen minussa ja ansaitsisit kuolla.
Se, että minä en voi elää ilman sinua ei ole mikään kohteliaisuus: se on vahinko, koko elämänmittainen tuskan ja vihan aihe, häpeä.
Ja sinun on ihan turha luulla, että olemme kumpikin hengissä sen takia, että yrittäisin säästellä itseäni siltä fyysiseltä kivulta, mitä sinun kauttasi tunnen. Olen hengissä ainoastaan sen takia, että en halua pettää läheisiäni.
Sinussa ei ole mitään syytä, miksi eläisin.
Sinä saat minut toivomaan kuolemaa.


Seuraavan seitsemän päivän ajan vietän jokaisen päivän osastolla ja palaan illalla kotiin, jolloin minua pitää jatkuvasti tarkkailla. Jokainen syömäni pala merkataan ylös, jokainen liikkumani metri kirjataan paperille, vaikka olenkin liikuntakiellossa. Sylkirauhasiani täytyy kokeilla ja tarkkailla sen varalta, että oksennan.
Olen vankina.

Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa. Pää hajoaa.

marraskuuta 14, 2012

And I'm frozen to the ground


Tiedän, että teitä on valunut tänne jo 304 ja aion kyllä pitää lupaukseni, mutta tällä hetkellä olen vain taas niin väsynyt, että en jaksa ajatella mitään.
En jaksa tehdä mitään.
En jaksa iltaisin edes koskea Oskaria.
Käännyn vasemmalle kyljelleni ja nukahdan.
Ja aamulla herään taas väsyneenä.
Tämä jatkuva väsymys ärsyttää ja tekee minut hulluksi.


Viime jakson numerorivi on täynnä yhdeksikköjä.
Miten?
Minä olen aina ollut keskiverto-oppilas ja se on ollut aivan tarpeeksi. Ei minun tarvitse olla koulussa paras, eivät ne numerot lopulta kerro yhtään mitään. Ne ovat jonkun toisen arvioita sen yhden hetken mahdollisesti onnistumisestani.
Minun loppuelämäni ei riipu niistä luvuista.


Minulla ei edelleenkään ole nälkä, mutta yritän silti syödä kaiken sen, mikä minun täytyykin.
Oskari jäi perjantaina kotiin, mikä suututti aluksi, mutta ymmärsin päivän kuluessa, että minun piti oikeastaan olla kiitollinen Oskarille. Hän katkaisi sen syömättömyyden putken, mistä olisi voinut lähteä todellinen alamäki.
Tai ylämäki...
Ylämäet on vaikeampia, alamäet ovat helppoja.


Tässä merkinnässä ei ole mitään järkeä ja sen olisi voinut jättää kirjoittamattakin.
Ei minun elämässäni oikein tapahdu mitään.
Jatkuvaa taistelua väsymystä vastaan, joka on ilmestynyt aivan tyhjästä eteeni. Öisin herään siihen tunteeseen, kun sydän valuu ulos kainaloa pitkin kovin lyönnein. Käännyn selälleni ja jokin painava istuu rintakehäni päälle, en saa henkeä.
Mutta ainakin minä syön.
Mitä väliä millään muulla.
Minun syömiseni tekee muut onnelliseksi,
joten minun pitäisi vain lopettaa valittaminen.

Vastaan teidän kaikkien ihanien kommentteihin mahdollisimman pian!
Nyt aion taas vain nukahtaa ja herätä huomenna entistä väsyneempänä.

marraskuuta 08, 2012

You should have made it right, so you wouldn't have to fight


Tiistai:
Aamupala:
ei mitään
Lounas:
sokeriton energiajuoma
Välipala:
ei mitään
Päivällinen:
keittoa, josta jätin mahdollisimman paljon syömättä ilman, että sitä huomaisi,
puolikas leipä
Iltapala:
yksi satsuma, puolikas leipä, mehua

Liikunta:
4 tuntia kävelyä


Keskiviikko:
Aamupala:
hieman puuroa ja mustikkakeittoa
Lounas: 
sokeriton energiajuoma
Välipala:
ei mitään
Päivällinen:
ei mitään
Iltapala:
ruisleipä, mehua

Liikunta: 
melkein viisi tuntia kävelyä

http://24.media.tumblr.com/tumblr_maxa8xEO5t1rh8ifyo1_500.jpg

Torstai:
Aamupala:
lasillinen mustikkakeittoa
Lounas:
ei mitään
Välipala:
omena ja satsuma
Päivällinen:
Hieman nuudeleita ja kanaa

Liikunta:
kolme tuntia kävelyä, haluaisin kävellä vielä ainakin tunnin, mutta en tiedä ehdinkö

http://25.media.tumblr.com/tumblr_li9dnxuB681qfv1owo1_500.jpg

Se tunne, kun tiedät ettet pysty syömään ja olet muiden ihmisten saartamana ruokapöydässä. Heti ruokailun alettua huomasin kuinka Oskari katsoi minua sivusilmällä aina, kun yritin peitellä niitä etovia tunteita, joita se ruoka minussa aiheutti.

Lasken haarukan ja lusikan, nojaan taaksepäin ja huokaisen.
Et sä meinaa syödä enempää? Paljon sul on ruokaa siin jäljel?
Jonku verran.
Syö viel vähän, jooko? Viis lusikallist nuudeleita, eiks niin?
Ja minä yritän, mutta jokainen tahmea nuudeli suussani saa minut voimaan pahoin.
Yksi, kaksi, kolme...
En saa nieltyä. Yritän ja yritän, mutta en vain saa. Paniikki nousee ruoan mukana kurkkuun.
Sylkäisen sen tahmean sotkun lautaselle ja poistun pöydästä.


Antakaa minun nyt olla syömättä.
Oksennan, jos pakotatte minut syömään.
Minulla ei ole nälkä, ei oikeasti fyysisesti ole nälkä.
Antakaa minun vajota ihan pieneksi hetkeksi vain, lupaan ettei tätä jatku kauaa.
Haluan vielä kerran tietää miltä se tuntuu, kun päässä sumenee ja sydän lyö itseään irti rinnasta. Haluan vielä kerran tuntea sen oudon energian purkautuvan liikeeksi, vaikka oikeasti en jaksaisi kävellä enää askeltakaan.
Sitten lupaan, että lopetan.
Lupaan.

marraskuuta 05, 2012

Vielä annanko sieluni eiliselle

Sydämeen sattuu sattuu sattuu sattuu.
En uskalla hengittää kunnolla, koska sattuu.
Enkä kai edes ole niin masentunut tai niin ahdistunut kuin joskus aikaisemmin.
Kaiken pitäisi siis olla hyvin?
Mutta miksi minua sitten väsyttää vaikka nukkuisin miten paljon?
Miksi herään öisin hikisenä ja hengästyneenä?
Miksi jalat menevät nukkumisvaihteelle vaikka olisin istunut vain hetken?
Miksi sydän jättää usein lyöntejä väliin?
Miksi katse ei jaksa kohdistua mihinkään?
Miksi elohiiret juoksevat pitkin kehoa?
Miksi mielialat vaihtelevat hetkessä?
Miksi särkee päätä?

Anna olla
Aio en
Nousta vastaan
Vaikenen

Vain katselen kun menet pois
Vain katselen
Anna olla
Aio en
Viedä muilta
Vaikenen

Vain katselen kun menet pois
Vain katselen
Ne häviää
Askeleet

En jaksa.
Haluaisin olla syömättä huomenna.

marraskuuta 01, 2012

Is it over yet? Will I ever smile again?


Ahdistaa. 
Kaikki kaatuu päälle.
Ruutupaperia ruutupaperin perään.
Paperi löytyy, kirjaimet ovat kadoksissa.
Entä, jos en ehdi saada mitään valmiiksi ajoissa?
Jos lopettaisin lukion ja pakenisin syvälle puiden sekaan pois ihmiselämästä.

lokakuuta 28, 2012

This is love this is war this is pure insanity

http://data.whicdn.com/images/41074759/608465-12-1350862493298_large.jpg

Tiistaina istuin kylmälle penkille lenkkipolun varteen. Kädessä puhelin, mielessä jokainen mahdollinen kauhuskenaario. Puhdasta pelkoa, sydän lyö sydän lyö.
Oskarin äidin vastatessa linjan toisessa päässä mietin hetken pakenemista. En muista tarkalleen mitä sanoin, enkä edes muista tarkalleen, mitä Oskarin äiti sanoi. Muistan vain itkeneeni tulevista jouluista
ja ylioppilasjuhlista
ja juhannuksista.
Muistan vain Oskarin äidin itkeneen tulevista jouluista
ja ylioppilasjuhlista
ja juhannuksista.
Puhelun lopussa, kun pulssini oli jo laskenut ja pystyin hengittämään, pyysin Oskarin vanhempia meidän mukaamme Tallinnaan loppuviikoksi.

http://data.whicdn.com/images/25611147/tumblr_m1i7l6mFLU1qeetsno1_500_large.jpg

Pienillä kaduilla, suloisten väristen talojen väleissä oli kylmä. Hengitys höyrysi ja välillä ihon alle piiloutunut kylmyys pelotti: entä jos tuo kylmä ei enää ikinä lähtisi pois? Mitä jos se löytäisi syvemmälle sisääni ihon alta ja jäisi sinne?
Mutta huuruisen ilman lämmitti tietous siitä, että Oskarin ja hänen vanhempiensa välit alkavat palata entiselleen. Kyllä minä ymmärrän, että heitä pelottaa, kun oma lapsi kasvaa aikuiseksi jossain toisaalla eikä heidän silmiensä alla. Ja huomaan taas, miten pelot voivat rikkoa kaiken. Ja miten kaikki pelonsekaisena tehdyt teot oikeuttaa vain, koska pelottaa. Ihan sama millaiseen sotkuun ne johtavat ja miten paljon kaikkia sattuu.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m7idszlv4B1qgnp30o1_500.jpg

Olin viimeeksi Tallinnassa muutamaa viikkoa ennen kuin aloitin ensimmäisen luokan. En muista niistä kaduista paljoakaan, mutta sen tunnelman muistan. Pidin äitiä ja isää kädestä kiinni, senkin muistan. Noiden muutamien muistojen sivuille vain kuitenkin piirtää aivan uusia muistoja, jotka haluan pitää elossa ikuisesti.
Eilen illalla seisoin hotellin valkoisessa kylpyhuoneessa peilin edessä katsoen itseäni ja kehoani. Tuijotin sitä kaikkea vilpittömän uteliaana, katsoin itseäni pitkään silmiin ja yhtäkkiä tajusin, että peilistä katsoi takaisin minä itse. Ei kukaan muu, minä. Ja seuraavaksi kaikki mahdolliset tunteet iskivät vasten kasvojani enkä pystynyt muuta kuin itkemään.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m4yk9tYfmT1qjf3u1o1_500.jpg

En ole vuosiin tuntenut varsinaisesti olevani yksi ja sama ihminen. Mieli ja keho ovat aina olleet kaksi eri asiaa ja keho on näistä kahdesta valheellisesti ollut se paha ja vieras. Se, joka tekee niinkuin sitä huvittaa eikä se suostu taipumaan minun mieleni käskyihin, joita olen valheellisesti pitänyt oikeudenmukaisina. Ihan kuin keho olisi jotenkin vähä-älyinen kasa, jota pitää holhota. Vaikka se ei ole sitä.
Se on nerokas, monimutkainen järjestelmä, joka tekee kaikkensa pitääkseen minut hengissä siitäkin huolimatta, että pääni huutaa. Ja keho tekee sen kaiken pyyteettömästi samaan aikaan, kun mieli tekee kaikkensa tuhotakseen sen ainoan kodin, missä se voi itse asua.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mbjec078LG1qbau5vo1_500.jpg

Ehkä mieli ei haluakaan tappaa kehoa, ehkä se haluaa vain tappaa itsensä. Mutta mieltä ei voi nähdä, joten helpointa on ensiksi tappaa oman itsensä fyysinen ilmenemismuoto, jotta mieli voi mädäntyä sen sisälle ja lakata olemasta. Osaston aikana aloin tuntea sääliä kehoani kohtaan siitä kaikesta, mitä olen antanut mieleni tehdä sille. Mutta nyt ymmärrän ettei mieltä eikä kehoa voi erottaa: se kaikki viha, minkä luulin kohdistaneeni kehoon, kohdistui oikeasti kaiken aikaa minuun.
Ja siellä valkoisessa kylpyhuoneessa minusta tuli yksi ihminen, jonka sisällä on keho ja mieli.
Ei yksi mieli, jonka sisällä yksi ihminen ja joiden kummankin ulkopuolella on keho.
Minä tarkoittaa kehoa ja mieltä, niiden kummankin yhdistelmää,
työnjakoa,  
huolenpitoa.

Kumpikaan ei voi elää ilman toista. 
 
Nyt kotona kaikki tuntuu erilaiselta.
Rauhalliselta.
Turvalliselta.
Ennen paha oli koko ajan lähellä, koska se oli mielessä ja se sai minut hyökkäämään itseäni vastaan. Nyt tuntuu siltä, että voin kävellä, liikkua, puhua, hengittää ilman pelkoa siitä, että joku kuristaa. Oman mielen terrori sai kaiken hajoamaan uskomattoman pieniin palasiin: minä, keho, mieli, minä, keho, kuka, mitä.
Kaikkien sota kaikkia vastaan.
Ammu ennen kuin sinut ammutaan. 

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m4xznw6ATi1qjf3u1o1_500.jpg

Kenekään tuon sodan osapuolen ei tarvitse jaksaa sitä.
Kenenkään ei tarvitse haluta kuolla.
Mieli ei ole ylivertainen kehoon verrattuna: se ei ole puhtaampi, järkevämpi, vahvempi. Se ei myöskään ole huonompi, vaikka se saattaakin aiheuttaa suunnatonta tuhoa: se on yksi sairas perheenjäsen, josta täytyy pitää huolta, jotta koko yhtälö toimii.

Liikaa tekstiä.
Enkä osaa lopettaa tätä mihinkään hienoihin sanoihin, koska kaikki nämä ajatukset ovat vielä nuoria päässäni enkä itsekään ole ehtinyt tulla minkäänlaisiin loppusanoihin. Söin tänään ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen Budabest-konvehteja, joihin olin kiinnittänyt bulimian sävyttämän muiston: muiston siitä, miten inhottavaa niitä oli yrittää oksentaa pois eivätkä ne ikinä nouseet ylös. Ne jäivät vain vaikeaksi tahmaksi kurkkuun.
Mutta sain tuon muiston muuttumaan menneestä säännöstä menneeksi poikkeukseksi, jonka ei tarvitse enää ikinä tapahtua.

Olen onnellinen.

lokakuuta 10, 2012

You swore that you'd never lose your control

http://24.media.tumblr.com/tumblr_ma2brpM1f11rdzp5mo1_500.jpg

Ahmin tänään.
Oksensin tänään.
Halusin vain kokeilla, miltä se tuntuu.
En tiedä. 
Pyörryttää.
Toivon, että kukaan ei huomaa.

Edit klo 19.54:
Tein sen uudestaan. En edes muistanut, että osaan oksentaa niin hiljaa.
En halua kertoa kenellekään, kyllä mä selviän yksinkin ja
lupaan, että en tee mitään typerää huomenna.
Ja mietin pystyisinkö tekemään sen vielä kolmannen kerran, jos todella lupaan huomenna olla ahmimatta ja oksentamatta.
Voi vittujen vittu.

lokakuuta 03, 2012

You'll never be far, I'm keeping you near

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m21q8mjtRa1rogngso1_500.jpg

Sain eilen kuulla, miksi synnyin vasta neljä vuotta vanhempieni häiden jälkeen:
Äitini sai keskenmenon, isäni masentui niin ettei useasti noussut sängystä ylös päivän aikana ja vasta kahden vuoden jälkeen vanhempani kokivat olevansa valmiita yrittämään uudelleen. Mutta kesti vielä melkein vuoden ennen kuin mitään tapahtui.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m3n6x4t34t1rogngso1_500.jpg

Ja sitten heidän poikansa, ainoa lapsensa, teki kaikkensa tappaakseen itsensä.
Olen aina rakastanut vanhempiani, mutta en ole ikinä kunnioittanut heitä niin paljon kuin nyt. Kaiken jälkeen, kaiken tahattoman ja itseaiheutetun, he rakastavat minua silti ja ovat edelleen valmiita tekemään mitä tahansa minun puolestani. Olin ihan typerä, kun pelkäsin syömishäiriöni ja itsetuhoisuuteni tulevan kiilaksi minun ja perheeni välille: en ole ikinä tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin tällä hetkellä.

Olemme joka ilta yrittäneet ehtiä käydä kävelyllä koko perheenä ja se muistuttaa minua niistä syksyistä ennen syömishäiriötäni. Me juttelemme, nauramme, tönimme toisiamme liukkaiden lehtien päälle. Pelkäsin myös, että Oskari ei ehkä mahtuisi tai sopeutuisi meidän joukkoomme, mutta edes vanhempani eivät osaa enää kuvitella meitä ilman häntä.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mb8xhhkqbu1qkabz1o1_500.jpg

Ensimmäinen koeviikkoni uudessa koulussa meni paremmin kuin osasin odottaa; huonoin arvosana oli 8. Ehkä minä osaankin jotain. Tuntuu oudolta olla näin onnellinen ja jossain takaraivossani odotankin taas uutta iskua ja masennusta. Jos joku pieni asia ärsyttää tällä hetkellä niin se on se, että painoni ei ilmeisesti nouse juuri ollenkaan vaikka syön melkein 3000 kaloria päivittäin. 
Mitä jos tuon painonnousun pysähtymisen katsotaan olevan omaa manipulointiani?

Mutta yritän nyt nauttia tästä onnellisuudentunteesta ja murehdin tuota painoa vasta, jos joku väläyttää sanan "osasto".  
Niin pitkään saan olla kotona rakkaitteni luona.

syyskuuta 27, 2012

Everybody's looking for something

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m83jvysUjA1roc8vko1_500.png

Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused

syyskuuta 20, 2012

Follow the light to the edge and the after

http://24.media.tumblr.com/tumblr_ma3rrtdtNZ1r7kl2uo1_500.jpg

Miksi Blogger näyttää tältä?
Kenen sairaan ihmisen mielestä tämä oli hyvä idea?
"- - - helpottaa tarvittujen kohteiden löytämistä" No, ehdottomasti.

Huomenna menen viimeisen kokeen jälkeen Oskarin kanssa ruokalaan ja syön. Toivon, että en törmää kehenkään. En halua puhua kenellekään. En mitään, mikä pilaa keskittymiseni.
Minun on pakko onnistua.
Olen asettanut itselleni korkeat tavoitteet tämän suhteen enkä edes halua tietää, millainen oloni on, jos epäonnistun.
Tai tiedänhän minä.
Ja tiedän myös, että sen jälkeen ihoon tulee taas punaisia halkeamia.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m6ryjdgsnd1rnao56o1_500.jpg

Olen miettinyt tauon pitämistä blogista ja nyt olenkin ollut hieman poissaolevana täällä. Ensimmäinen koeviikko uudessa koulussa ja stressitaso on ollut viritettynä äärimmilleen.
Pakko näyttää kaikille, että olen hyvä.
Ei minua ole koskaan ennen kiinnostanut, mutta nyt tuntui siltä, että kokeista saadut numerot ovat suoraan suhteessa siihen, olenko tutustumisenarvoinen ihminen vai täydellinen paskapää.

Vielä huominen äidinkielen essee ja sitten kohtaan Pahimman Pelkoni.
En kestä, jos en onnistu.
En kestä.
En kestä.
En kestä.

syyskuuta 13, 2012

The fire I began is burning me alive

http://24.media.tumblr.com/tumblr_maa8ahB5IA1ref30so1_500.jpg

Tänään olen vain itkenyt.
Koko päivän tähän asti.
Katse karkasi ikkunalasin toiselle puolelle keskellä tuntia ja jäi sinne, kunnes tarkentui itse lasiin ja siihen sataviin pisaroihin.
Miksi tämä on näin vaikeaa...

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m9rf95j9mU1qjhctso1_500.jpg

Ja hämmentävintä on se, että ei se syöminen ole enää vaikeaa. Siitä on tullut todella rutiininomaista ihan uskomattoman lyhyessä ajassa, mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki muu onkin sitten pielessä ja masentaa. Olin kotona ennen Oskaria ja mietin, onko hän säästänyt sen terän minkä silloin kerran takavarikoi minulta.
Ei tietenkään ole. 
Se on jossain kaatopaikalla tällä hetkellä. Mutta on minulla edelleen terottimia jäljellä ja niissä on terät. Ai, paitsi että enhän minä voi viillellä, koska minun kehossani ei ole yhtäkään kohtaa, mikä pysyisi piilossa.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m9orncsNg61qdo6cto1_500.jpg

Mielessäni mietin vain miksi minulla ei ole lupaa viillellä. Miksimiksimiksi?
Mitä se muka kuuluu kenellekään, tämä on minun kehoni!
Välillä jopa ajattelen niin kuvottavasti kuin että on läheisteni oma syy, että he ovat kiintyneet minuun ja heitä sattuu, kun satutan itseäni.
Olisi niin ihanaa tuntea sen veren valuvan pitkin jalkaa. Aluksi se kaikki huuto ja meteli pään sisällä, ei kuule ketään, ei näe mitään. Ja sitten terä rikkoo ihon ja veri pääsee ulos ja kaikkialla on hiljaista.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_m9sbewmQb11r8hiu2o1_500.jpg

Mutta en minä tee mitään.
Odotan vain huomista ja toivon, että se on parempi päivä. Luen sen kaiken kauniin, minkä te olette minulle kirjoittaneet ja sen, minkä perheeni on kirjoittanut minulle. Luen sen kaiken niin monta kertaa, että alan uskoa. Samalla tavalla kuin olen uskonut kaikki ne valheet, joita olen pääni sisällä toistanut itselleni.
Tai ehkä ne eivät ole valheita.
En tiedä.