joulukuuta 08, 2011

Why don't you dance with us?

Eilinen meni juuri niinkuin pitkin!
Illalla yhteenlaskettu nautittu kalorimäärä oli n. 460 kaloria.
Treeneissä ärsyttivät ihmiset, jotka eivät ota mitään tosissaan.
Vai olenko minä liian tosissaan?

Tänään olen tähän mennessä juonut energiajuoman (10) (paha pahempi energiajuoma)
ja syönyt olen 5 luumutomaattia (15), Vuoksen piirakan (50?) ja banaanin (100).
Tuntuu paljolta, mutta laskeskelin, että jos en syö tuota banaania ja jotain muuta
niin päivän kalorimäärä jäisi kolmeen sataan.
Nautitaan nyt näistä vähän suuremman kalorimäärän päivistä. Huomenna voi sitten olla syömisten suhteen saita.
Pihi.
Ihanan tyhjä.

Olen kävellyt hieman yli tunnin, polvi ja nilkka ovat turvonneet.
Tukka märkä.
Nenä valuu.
Pelkään koko ajan, että astun mustan jään päälle. Olisi niin kovin traagista kaatua mustalla jäällä.
Katsokaa, musta jää hoipertelee mustalla jäällä!
Tänään oli myös liikuntaa, pukuhuoneessa alushousut niin alas kuin mahdollista etteivät vaaleanpunaiset jäljet iholla näy.
Katos, kissa taas raapinut! ei ole enää pätevä selitys.
Kissani on vesikauhuinen ehkä.

Päivitän blogia koulussa ja olen ihan varma, että ne lukevat tämän. Ihan sataprosenttisen varma.
Ja silti päivitän. Leikin aina, että olen todella looginen, oikein loogisuuden perikuva, mutta en ole.
Enhän mä kai muuten kituuttelisi tälläisellä määrällä ruokaa?
Leikin myös, että olen realistinen ihminen, jonka tekemisiin eivät tunteet vaikuta, mutta en ole.
Enhän mä kai muuten koko ajan toivoisi, että keksisin hyvän tekosyyn puhua O:n kanssa enemmän.

Ehkä viikonloppuna jotkut menevät jonkun luokse vetämään pään täyteen, hän myös, ja minä olen ainut selvä. Koska en halua juoda niin paljon kaloreita, en halua. Ja pelkään, että jos kännissä söisinkin ihan älyttömästi niinkuin jotkut tekevät. Istuskelen siellä yksin, seuraan jokaisen liikkeitä ja sanoja ja saan ne nolostumaan seuraavalla viikolla, kun kerron miten se juttu oikeasti meni.

Ehkäpä nyt voisin tehdä ne tehtävät loppuun, minkä takia täällä tietokoneluokassa ylipäätäänsä istun.

1 kommentti:

beautiful kirjoitti...

Tuttu tunne, kun on melkeinpä toivottaman ihastunut muttei kuitenkaan tiedä, mitä pitäisi sanoa. Mitä uskaltaa sanoa. Entä jos toinen lähtee pois? Nauraa? Alkaa vältellä?

Aina taustalla on sellainen pelko. Anteeksi jos nämä kommentit kuulostavat tyhmiltä. Jatkan näiden tekstien lukemista, odotan mitä saan lukea seuraavaksi. Luen tänään niin paljon kuin ehdin.