joulukuuta 07, 2011

When you smile, I cry


Menin nukkumaan liian myöhään, kahdelta. En saanut unta, pyörin sängyssäni, vaihtelin tyynyjä, asentoja, vittuunnuin. Tein 100 vatsaa, hypin 150 x-hyppyä.
En silti saanut unta.

Koska tiesin, että näkisin O:n taas tänään koulussa. Koska tiesin, että en ollut laihtunut niinkuin olin luvannut itselleni. Hänellä oli viininpunaiset tiukat housut, jotka kuitenkin olivat löysät. Ruotsin tunnilla toivoin koko ajan, että viittaisit. Halusin katsoa sinua. Olet liian kaunis.


Ehkä oli typerää, mutta aloitin laihduttamisen O:n takia viime vuoden lopulla. Me oltiin oltu koko peruskoulu samassa koulussa, mutta ei me varsinaisesti oltu koskaan puhuttu. Sitten ysillä meidän porukat jotenkin yhdistyivät, tutustuin sinuun vähän paremmin. Ei me vieläkään varsinaisesti ystäviä olla, mutta viime vuoden kesästä asti olen ollut ihastunut häneen. Viime vuoden lopulla päätin, että minusta tulee se kaunis poika, joka olisi itsevarma, mutta pieni.
Keho heikko.
Vahva mieli.

En ehtinyt syömään aamupalaa, join vain kupillisen kahvia, minkä ruskeaa sävyä vaalentamaan lisäsin vähän rasvatonta maitoa. Tänään illalla on treenit, onneksi. Aloitin puoli vuotta sitten modernin tanssin ja rakastan sitä vaikka minulla onkin vielä liian isot raamit sen pehmeimmille liikkeille. Haavoittuville hetkille.

Tähän mennessä syötynä:
- kokonainen ruisleipä (140) jonka päällä voita ja kalkkunasiivu (60 cal)

Ajattelin, että pysyisin n. 400 kalorissa tänään. 450 maksimissaan. Olen kotona vasta kymmenen jälkeen, joten iltapalaksi jotain kevyttä. Omena? Viinirypäleitä?
Ei mitään?

2 kommenttia:

höyhenen käyttäjä kirjoitti...

Ihania kirjoituksia sulla! Kiitos niistä ja jatka samaan malliin :)

Miika kirjoitti...

höyhenen käyttäjä: Kiitos kovasti! Kiva että tykkäät :>