joulukuuta 14, 2011

This is how weak I am

Olo tuntuu isolta, raskaalta, rasvaiselta, tunkkaiselta.
Haluan raikasta ilmaa. Haluan hengittää.
Viileää ilmaa. Sisään eikä koskaan ulos. Sen viileyden ja raikkauden pitää pysyä sisälläni.
En ikinä laihdu näin, en ikinä.
Ryhdistäytyminen tuntuu tyhmältä, kohtahan vuosi jo loppuu, ei sillä ole väliä.
Olet jo pilannut kaiken.
Syö nyt, tee itsestäsi oksettava sika.

Ja taas tänään, kun annan lihasteni rentoutua patjaa vasten ja laitan silmät kiinni,
näen edessäni kehoni, jota hakkaan. Poltan. Viiltelen. Revin irti.
Siinä edessäni näen kehoni, ne veriset kädet ovat mieleni.
Miksi.

4 kommenttia:

flow kirjoitti...

Mä en saa enää tavata kuraattoria, koska en ole enää koulussa :( Toisaalta hyvä, koska tuntuu että se kaivaa mun hulluuteni kaikkien nähtäville, mutta taas toisaalta se tuntui olevan lähes ainoa joka ymmärsi.

Jos pystyisi vetämään aamulla vain kupin kahvia ja olemaan loppupäivän syömättä. Sulla sentään on itsekuria vähän enemmän kuin täälläpäin, et sentään sekoa, juokse kauppaan ja hae ahmittavaa joka päivä rutiininomaisesti :D

Uusi vuosi loppuu, mutta lohdutuksena: Uusi vuosi ja uudet kujeet =)

flow kirjoitti...

Siinä, että menee kauppaan ja miettii tarkasti omat ahmittavat "mitäs tänään tekee mieli"- asenteella ja kun katsoo muiden terveellisiä ostoksia ja sitten omaa läskiruokavuortaan, tulee jotenkin toisaalta ihanan ja toisaalta kamalan sairas olo..
Mikähän siinäkin on että tällaiset sekoilut tuottavat toisaalta mielihyvää ja toisaalta järjetöntä ahdistusta :D

ssecret kirjoitti...

paljon voimia :( <3 saanko udella ikääsi? :)

flow kirjoitti...

Joo hanoi <3 xD

Kyl oma tila välil naurattaa joo, mut sit ku hommat menee iha oudoiks ni sit kyl enemmä pelottaa :D