joulukuuta 11, 2011

Someone like you

 http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvp1fwRgjQ1qzvjn8o1_r2_500.png

Kävelin graniittilattiaa pitkin, askeleet raskaita, mieli leikkii kevyttä.
Sitten näin sinut, askeleet kevyet.
Päivä oli ihana, en murehtinut mitään. Nauroin vedet silmissä, vatsaan sattui. Vatsa oli liian iso ja turvoksissa jostain, en tiedä mistä. Mutta olin iloinen.
Ostin lahjoja, kuvittelin talvisia niittyjä eteeni, huuruisia henkäyksiä, lämpimiä naurahduksia.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvp1fwRgjQ1qzvjn8o2_r3_500.png

Muut lähtivät, me jäimme.
Juteltiin O:n kanssa monta tuntia ja aika kiihdytti tahtia yrittäen saada meidät erilleen, mutta se ei onnistunut siinä. Join liikaa kaakaota, ihan sama. Mietin vähän tuota ABC:tä. Ehkä ei pitäisi olla niin ankara itselleni? Kadun tätä ideaa huomenna, kadun sitä niin paljon, mutta ihan sama sekin. Tämä Pieni Löysääminen johtaa yleensä aina ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen, mutta minulla on kaikki voima lopettaa se. Tehdä tästä kerrasta erilainen.


Huomenna mietin ruokailuasioita uudestaan. Järjestelen asioita. Tuntuu siltä kuin luovuttaisin? En kestänyt ABC:tä kuin pari päivää ja luovutan jo?
Mutta ei se ole luovuttamista. Kuoleminen on ja minä elän ja aion elää, joten taistelen. Taistelen mörköjä vastaan, itseäni, pelkojani, tottumuksiani vastaan ja joskus minusta tulee voittaja

Mutta nyt tarvitsen unta, silmät tarvitsevat lepoa, aivojen pitää järjestellä kaikki ne ihanat hetket, jotka tänään tapahtuivat.
Öitä!

1 kommentti:

flow kirjoitti...

ihanaa kun on tollanen päivä että sattuu kaikkea kivaa kohdalle :)
unta ei tullut yhtään paremmin, päinvastoin, mutta enpä luovuta vielä(kään) asian suhteen :--)